Poikani olohuoneen seinällä on valtava maailmankartta. Siinä käytetään ns. Mercatorin projektiota (Gerhardus Mercatorin 1569 esittelemä kartta) , jonka avulla pallomuoto saadaan levitetyksi tasoksi. Pikkupoikana ihmettelin karttoja, joissa maanosat näyttivät olevan kooltaan epäsuhteessa toisiinsa. Myös silloin käytettiin Mercatorin projektiota. Vertailtuani maiden pinta-aloja pääsin jyvälle karttojen muokkaamasta maailmasta.
Ari Turunen on kirjoittanut runsaasti kuvitetun kirjan ”Maailman kuvat. Mitä kartat kertovat meistä ja muista?” Se on mainio opas ”karttasuhteellisuuteen” tai ”karttamaailmankäsitykseen”. Historiasta kiinnostuneena olen aina ollut innostunut kartoista. Minua on esimerkiksi harmittanut, kun Suomen ja Venäjän (Neuvostoliiton) sotia on kuvattu karttojen avulla aivan rajan pinnasta. Jos otettaisiin Venäjän näkökulma, avartuisi käsitys Venäjän politiikan tarkoitusperistä paljon paremmin. Suomi keikkuu Venäjän karttojen vasemmassa reunassa ylhäällä.
Mercatorin projektio on ollut suosiossa Neuvostoliitossa, koska se suurentaa napa-alueiden lähellä olevia alueita. Kirjassa on kuva neuvostoliitolaisesta maailmankartasta vuodelta 1947. Se on venäläissilmin ihan mukavaa katseltavaa, erottuuhan äiti-Venäjä siinä mahtavan kokoisena järkäleenä verrattuna vaikkapa kilpakumppani Yhdysvaltoihin. Asian voi todentaa oheisesta kartasta (kartta kirjassa, s. 92).
Kyllä oheinen kartta on ”sopiva” suomalaisenkin silmään. Asian voi konkretisoida vaikkapa vertaamalla Suomea (pinta ala noin 338 000 km2) Egyptiin (pinta-ala noin 1 000 000 km2). Egypti on siis todellisuudessa kolme kertaa suurempi kuin Suomi, mutta kartassa Suomi näyttää kaksi kertaa Egyptin kokoiselta! Mercatorin projektiolla voi verrata alueita leveyssuunnassa. Parhaiten vertailu onnistuu päiväntasaajan molemmin puolin sijaitsevien alueiden kesken, kiertäen ympäri pallon.
Kirjassa on mielenkiintoinen luku amerikkalaisesta maailmankartasta. Amerikkalaiset ovat tykästyneet Mercatorin projektioon. Kirjan mukaan ”amerikkalainen yleisö ei halua ostaa muita karttoja”. Miksi he haluavat nähdä Yhdysvallat ”pienenä” verrattuna vaikkapa Kanadaan (Yhdysvallat ja Kanada ovat todellisuudessa suurin piirtein saman kokoiset), Grönlantiin tai Venäjään? Oheista karttaa katsomalla (kartta kirjassa s. 89) selviää amerikkalaisten käsitys USA-keskeisestä maailmankuvasta.
Maapallosta ei saa oikeilla mittasuhteilla varustettua tasoa, mutta lähelle on päästy. Kirjassa esitellään useita ”pallomaisia tasoja” , joihin meidän on tyytyminen, jos emme halua hankkia pallokarttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti