World Economic Forum (WEF) on julkistanut tutkimuksensa ”Which countries work the longest hours (total hours per worker)?”, joka esittelee jälleen yhden näkemyksen tehtävistä työtunneista eri maissa. WEF:n mukaan vuosityötunnit vaihtelevat Meksikon 2237 tunnista Saksan 1363 tuntiin.
Päätin jakaa taulukon maat ryhmiin, jossa kukin rypäs muodostaa 100 tunnin välin eli siis katsoin, mitkä maat sijoittuvat välille 1600-1699 tuntia, 1800-1899 tuntia jne.
Miten valtiot sijoittuvat? Silmämääräisesti näyttää, että kovimmat vuosityötuntimäärät pienin poikkeuksin tehdään alhaisen tai suhteellisen alhaisen elintason maissa. Työtuntien määrä näyttää vähenevän, mitä kehittyneemmästä maasta on kysymys. Oheinen lista ei ole kattava, vaan kustakin ryhmästä olen ottanut vain esimerkkejä. Katsotaanpa!
Luokkaan 1300-1400 tuntia sijoittui vain yksi maa, Saksa.
Luokkaan 1400-1500 tuntia sijoittuivat mm. Ranska, Tanska, Hollanti ja Norja, kaikki korkean elintason maita.
Luokkaan 1500-1600 tuntia kuuluivat Sveitsi ja Belgia. Myös ryhmään kuuluva Slovenia on itäeurooppalaisen taustan huomioiden elintasoltaan varsin korkealla.
Luokkaan 1600-1700 tuntia kuuluivat Ruotsi, Itävalta, Suomi ja Luxemburg. Kaikki ovat korean elintason maita.
Luokkaan 1700-1800 tuntia kuuluivat Japani Italia Kanada, USA ja Tsekki. Tässä luokassa on enemmän hajontaa kansakuntien vaurautta vertailtaessa.
Luokkaan 1800-1900 tuntia kuuluivat Portugali, Turkki, Israel ja Unkari. Korkean elintason maista ryhmään kuuluu Irlanti. Luokkaan 1900-2000 kuuluvat Venäjä ja Puola.
Luokkaan yli 2000 tuntia kuuluvat Chile, Kreikka ja Meksiko. Luokkaan kuuluva Etelä-Korea on kohtuullisen korkean elintason maa. Miten edellä oleva taulukko on sovitettavissa hallituksemme pyrkimykseen alentaa työvoimakustannuksia?
Hallitus tavoitteli kilpailukykyloikkaa yksikkötyökustannusten viiden prosentin alentamisella. Tähän pyrittiin lisäämällä työtunteja vuositasolla ja pitämällä palkka ennallaan. Yleinen trendi länsimaissa on ollut vuosituntimäärien aleneminen samalla, kun elintaso on noussut. Kehitys on jatkunut jo pitkään. Näin on tapahtunut myös Suomessa.
Yksikkötyökustannusten laskeminen hallituksen edellyttämällä tavalla jäi ainakin tällä kertaa kokeilematta. Olen itse päätynyt kannalle, jossa saatava kilpailukykyhyöty on 1) vahvasti toimialakohtaista ja 2) saatava kokonaishyöty on pieni tai kyseenalainen. Hallituksen tavoite ei ole sinänsä kadonnut mihinkään, keinot siihen pääsemiseksi ovat pohdinnassa.
Voitaneen melko suurella varmuudella sanoa, että alhainen vuosituntimäärä kertoo työn tuottavuuden korkeasta tasosta kyseisessä maassa. Tätä voi perustella jo sillä että alhaisen tuntimäärän maissa on korkea elintaso. Parempaan on pyritty ja päästy nostamalla elintasoa vaativan tasoisilla työpaikoilla, keskimäärin hyvillä palkoilla ja alentamalla tehdyn työn määrää, ei niinkään työtunteja lisäämällä.
Eri asia on sitten, että työntekijäjoukon sisällä on tapahtunut eriytymistä: työtunnit ovat voineet pysyä ennallaan, mutta matalapalkkatöiden määrä on kasvanut . Elintasokilpailun rappusilla on pudottu muutama porras alaspäin. Ainakin osassa länsimaita alhainen palkka-korkea tuntimäärä -yhdistelmä on johtanut aiempaan suurempaan väestön polarisoitumiseen ja köyhtymiseen. Palkkatyön sisällä on siis tapahtunut muutoksia. Yhdysvallat on eräänlainen laboratorio tässä mielessä, koska palkkojen muotoutuminen on vapaampaa kuin Euroopassa. Keskituloisten työpaikkoja on vaihtunut pienipalkkaisiin työpaikkoihin ja myös korkeakoulutettujen työpaikkojen palkat ovat alentuneet. Yhdysvallat ja Kanada ovat yllä olevassa taulukossa ikään kuin ”väärässä” ryhmässä: näissä maissa tehdään paljon töitä ja samalla elintaso on korkea. Yksi selitys on, että varsin puutteellinen työsuhdeturva varsinkin Yhdysvalloissa pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan ja yksi tapa taistella työpaikan puolesta on tehdä ylipitkiä työpäiviä ja vuosia ilman mainittavaa vapaa-aikaa ja lomaa.
Yhdysvaltojen kehitystä voidaan myös seurata taisteluna perheiden elintason säilymisen puolesta. Keskiluokkaisen elämäntavan hiipuessa palkkakilpailun ja teknologian kehityksen seurauksena vaimot menivät ensin töihin, sitten pidennettiin työpäivää ja lopulta otettiin useita työpaikkoja elintason säilyttämiseksi.
Ei ihme, että työtuntien määrä on valtameren takana korkeampi kuin Euroopassa, jossa on suojatummat työehdot. Myös aasialaisten kova kilpailuhenkisyys on johtanut korkeaan työtuntien määrään vuositasolla. Tiikerivaltioiden menestys perustuu osin valtavaan panostukseen opiskeluun ja työhön.
Korkea vuosittainen työtuntimäärä kehittyneissä maissa on siis kytköksissä kulttuuriin, jonka muutkin piirteet tulisi omaksua, jos halutaan hyötyä isoista työtuntimääristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti