Valtion epäonnistumista mitataan melko yleisesti amerikkalaisen FFP:n (The Fund for Peace) Fragile States Indexillä (Hauraiden maiden indeksi). Aiemmin indeksistä käytettiin nimeä Failed States Index. ”Kärjessä” on sellaisia valtioita kuin Etelä-Sudan ja Somalia. Indeksin (2015) mukaan maailmassa on 34 haurauden ”hälytysrajan” ylittävää maata. Tässä rankingissa Suomi on sijalla 178, joka on listan viimeinen sija, olemme siis vähiten hauras maa! Kaiken lisäksi Suomen indeksi ainoana maana yltää mainemääritykseen ”Very Sustainable”! (Suomen kokonaisindeksi 18,7, kakkosena olevalla Ruotsilla 21,4). Olemme siis indeksin mukaan maailman EHEIN tai ”kestävin” valtio.
Yksi maita erottavista tekijöistä on suvaitsevaisuus. Mitä suvaitsemattomampi ilmapiiri sitä levottomampaa on. Eheys saavutetaan monien mielestä sillä tavalla, että kansakunta säilytetään samankulttuuristen ihmisten yhteisönä.
Asia voidaan kääntää myös toisinpäin eli mitä parempi erilaisuuden sietokyky on sitä kauemmas FFP-indexin kärjestä (siis pohjanoteerauksesta) jäädään. Kun ajatellaan viime päivien keskustelua monikulttuurisuudesta, jää vaikutelma, että meillä on suuriakin linjaerimielisyyksiä kansakuntamme sisällä. Kuva on varmaan vääristynyt viime aikojen tapahtumien johdosta.
Uskoisin, että kansakunnan sivistyksen taso, sen eheys mitataan juuri kyvyllä nähdä erilaisuus, mutta myös kyvyllä sulauttaa erilaiset ihmiset osaksi kansakuntakokonaisuutta. Tämä on taitolaji. Emme me ihan heikkoja ole tässä kilpailussa. Olli Immosen tapauksessa käy ilmi kuinka media on pelkistänyt kansanedustajan sanoman äärimmilleen jopa yhdeksi sanaksi, ”taistelu”. On pakko tarkastella tapahtunutta konfliktia avarammassa näkymässä: meillä on petrattavaa kaiken vieraan hyväksymisessä.
Immosen varhemmissa blogikirjoituksissa käy ilmi kuinka hänen tarkoitusperänsä on pysyvien ihanteiden ja totuuksien julistaminen esimerkiksi taiteessa. Tällä ajattelulla tuetaan näennäisesti kansakunnan EHEYTTÄ, joka on järkkynyt postmodernien aatosten saatua vallan.
Kansakunnan eheyden määrittely ei ole helppoa. Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaikus Niemi kirjoitti lehdessään 28.6.2015 (siis ennen immoskohua) eheydestä seuraavasti: ”Toisinaan se voi tarkoittaa nostalgista kaipuuta yhtenäiskulttuurin aikaan, jolloin uutisia saattoi katsoa kahdelta television pääkanavalta yhtä aikaa. Tällaisissa kuvitelmissa menneisyyden Suomi näyttäytyy eheänä ja saman mielisenä yhteisönä. Vaikka sodanjälkeinen talouskasvu mahdollisti suomalaisen hyvinvointivaltion, ei sitä rakennettu ilman syviä ristiriitoja ja toisaalta kiperiä sovitteluratkaisuja”. Juuri näin. Tämän päivän perspektiivistä mennyt aika saattaa näyttäytyä eheänä, vaikka me saimme ristiriitoja aikaiseksi ikioman kulttuurimme piirissä.
Olisiko peräti niin, että nykyristiriitojen leikkauspinnasta hioutuvat uuden eheyden timantit? Me emme pärjää ilman ulkomaista osaamista. Ainakin viime aikojen tapahtumat toimivat hyvin suvaitsevaisuuden testinä. Emme voi käytännössä valikoida keskuuteemme pelkästään työperäistä maahanmuuttoa.
Mainitsemasi kansainväliset mittaristot ovat yleensä jonkun aatellisen organisation tavoitteellisia viritelmiä. Kuten esimerkiksi talouden vapautta mittaavat ,usein uusliberaalit ajatushautomot.Lisäisin listaan viellä luottoluokittajat. Noille Immosen seuraajille löytyisi vanhasta agitprop perinteestä tunnuslaulu kenen joukoissa seisot, eikös toisealta kaikenlainen aktivismi ole parempaa kuin se mitä vain vähänaikaa sitten haukutiin pullamössösukupolveksi, kysymyksessä taitaa olla pullamössö sukupolven voimaantuminen videopelien ideologisen sanoman vaikutuksesta. Olen viimeiset parikymmentä vuotta, kummastellut taistelu ja strategiapelien funktiota, mutta nyt alan ymmärtää joku kasvataa niillä soturisukupolven.
VastaaPoistaPidän FFP:tä melko luotettavana. Lähinnä ongelma kaikissa mittareissa on se, että ne mittavat mennyttä aikaa, eivätkä muutosta juuri nyt. Pullamössösukupolvi (joka on mielestäni hyvin löysä ja kiistanalainen termi) eroaa Jyväskylän aktiiveista lähinnä siten, että viime mainitut uhkasivat kanssaihmisten terveyttä.
VastaaPoistaTarkoitan ilmiönä pullmössösukupolven metamorfoosia, joka tapahtui yleisen vähättelyn sitä ikäpolvea kohtaan sekä juuri samanaikaan tapahtuneen veteraanien nostatuksen yhdistelmästä, eivät he oikeastaan aiheuta muuta uhkaa, kuin korkeintaan lievää harmia ja mainitsemaasi maineenmenetystä maailman silmissä. Onneksi heidän joukoisaan ei ole teräväpäistä porukaa.
VastaaPoista