maanantai 2. marraskuuta 2015

Sebastian Tynkkysen murtopallo

Helsingin Sanomissa oli 31.10.2015 artikkeli, jossa perussuomalaiset kansanedustajat oli sijoitettu vaalikoneen nelikenttään, samaan, jota olen tarkastellut eri näkökohdista useaan kertaan aiemminkin. Vertaan nelikenttään sijoitettujen kansanedustajien arvomaailmaa perussuomalaisten ”Nuorten periaateohjelmasta” heijastuvaan arvomaailmaan, joka julkaistiin nuorten syyskokouksessa 30.10.2015. Nostan esille vain aivan keskeisiksi kokemiani asioita.

Nelikentässä (vasemmisto-oikeisto, konservatiivit-liberaalit) kiinnittää jälleen kerran huomiota se, että persuilta puuttuu lähes tyystin vasemmisto- ja oikeistoliberaalinen ulottuvuus. Tämä saattaisi johtaa ajatukseen, että puolueen hallinta olisi suhteellisen vaivatonta, jääväthän jäljelle vain vasemmisto- ja oikeistokonservatiivit. Näinhän ei ole, kuten olemme nähneet ja kuulleet.

Konservatismi on ollut jo pitkä aikaa selvä vallitseva suunta puolueessa. Liberalismi kaikkine variaatioineen on kirosana, olipa sitten kysymys RKP-liberalismista tai vihreiden liberalismista. Vihervasemmiston kautta kiertyy mukaan usein esille ottamani kulttuurimarxilaisuus, jota varsinkin puolueen puheenjohtaja Timo Soini on käyttänyt haukkumasana inhoamalleen (kuvittelemalleen) hegemoniselle establishmentille. Kulttuurimarxilaisuus tekee myyräntyötä kaivaen länsimaisen perinnön perustuksia, kuuluu tyly tuomio.

Perussuomalaiset nuoret tulevat lähelle emopuolueen ajatuksia, mitä tulee siirtolaisuuden, monikulttuurisuuden, feminismin tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vieroksuntaan eli teemoihin, jotka puolueessa on luettu kulttuurimarxilaisuuteen. Kaikki se, mikä lasketaan liberaalin länsimaisen demokratian vapaamielisiin periaatteisiin näyttäytyy jotenkin epäilyttävältä. Monikulttuurisuus rinnastetaan periaateohjelmassa ”kommunismin kaltaiseen utopistiseen yhteiskuntakokeiluun”. Tällä mittapuulla esimerkiksi Yhdysvallat tulee leimatuksi utopiaksi. Ehkä se sitä onkin.

Tällaiset ohjelmajulistukset ovat johtaneet kansan kahtiajakautumisen uudelleen vahvistumiseen samaan tapaan kuin jako kahteen vallitsi kylmän sodan aikana, jolloin puhuttiin sosialistit – ei-sosialistit (huomaa määrittelytapa!) -akselista.

Perusuomalaisten nuorten periaateohjelmassa tavoitteet on viritetty vanhan vasemmisto-oikeisto-akselin mukaisesti sen oikealle reunalle. Pieni lainaus ohjelmasta: ”Katsomme, että verotus ei ole itseisarvo. Verotuksen rangaistusluonteisuus ja verovarojen vastuuton käyttö rapauttavat veronmaksuhalukkuutta. Veropohja tulee turvata, mutta siihen paras keino ei ole aina verojen korotus. Ylisuuri julkinen sektori, velkaantumiskehitys ja korkea veroaste ovat saman vahingollisen yhtälön tekijöitä. Pitkällä aikavälillä velkaantuminen ja verotuksen kiristyminen saadaan kuriin vain lopettamalla talouskasvun käyttäminen julkisen sektorin paisuttamiseen. Kilpailukykyinen tulo¬ ja yritysverotus tukee taloudellista dynamiikkaa. Suomi ei ole veroparatiisi, mutta valitettavasti maamme on ollut historiallisesti katsottuna eräänlainen verohelvetti.”

Tärkeintä tässä on periaate, eivät yksittäiset sanat. Kysymys ei ole niinkään säästöjen korostamisesta, vaan periaatteellisesta julkisen sektorin asettamisesta ahtaalle, annetaanhan siinä ymmärtää, että julkinen sektori tuhlaa verovaroja (”verovarojen vastuuton käyttö…..”).

Voitaneen sanoa, että nuoret sijoittuvat em. nelikentässä selkeästi sen oikeaan yläkulmaan konservatiivit- oikeisto -lohkoon. Tulee mieleen Timo Soinin ”työväenpuolue ilman sosialismia” -julistus, josta on edetty kauas. Perussuomalaiset nuoret eivät vaikuttasi olevan kilpailija vasemmistolle, vaikka niin kuvitellaan: Suomen luokittelu verohelvetiksi merkitsee jo selkeästi kannanottoa sen puolesta, että verovaroin ei saada vastinetta palveluille, joka on ollut peruste koko julkisen sektorin olemassaololle.

Perussuomalaiset nuoret ilmoittavat kannattavansa populismia. Tämä onnistuu, kun leimataan miltei kaikki hyvä, mikä yhteiskunnassa tapahtuu populistiseksi. Kaikki kansan avulla, kaikki kansan hyväksi….. Ristiriita on siirretty puolueen sisälle, sillä puolueen ohjelma ja hallitusohjelma ovat ristiriidassa keskenään. Nuoret haluavat muistuttaa, että populismi ei salli tehdä kompromisseja hankalassa taloudellisessa tilanteessa.

Periaateohjelmassa populismin vastavoimaksi nimetään eliitti. Elitismi ja populismi ovat ikään kuin vaihtoehdot. Nuorten mukaan ”ylikansallisuusaate” (pesuveden mukana menee varmaan suuri osa kansainvälisyyttä) ja konsensuskulttuuri ovat osa elitismiä. Muiden puolueiden ei-populismi ilmeisesti samaistetaan elitismiin, joka edelleen jyrkentää kahtiajakoa. Tämä eliitin ja elitismin ”laajennus” on silkkaa populismia!

Ongelma on, miten edustaa populismia, kun hallituksessa väkisinkin ollaan osa eliittiä.

Sebastian Tynkkysen valinta nuorten puheenjohtajaksi alleviivaa perussuomalaisten ”perusarvoja”, joiden jyrkkä tulkinta on nyt nuorten hallussa samaan aikaan, kun puolueen kansanedustajat joutuvat taistelemaan - kentän epäilyistä ja suoranaisesta vastustuksesta huolimatta - hallituksen asettamien tavoitteiden puolesta. Tynkkysen valinta ei yhdistä puoluetta, vaan jakaa sitä edelleen.

Näyttää siis peruuttamattomalta, että vasemmistokonservatiivisuus (joka tukee perinteisiä julkisen sektorin palveluja ja julkisen sektorin kiveen hakattua asemaa) on väistyvä ajatussuunta perusuomalaisissa. Nuoret näyttävät viitoittavan puolueen tietä kohti oikeistopopulistista arvomaailmaa.

4 kommenttia:

  1. Tässäpä uusi todiste suomalaisen polittisen kentän toimimatomuudesta, samalla tavoin viellä jollakin tavalla kansanliikeistä käyvät porvarilliset puolueet kuten keskusta ja perussuomalaiset ovat ajautumassa aateellisen jakautumisen tilaan, kokoomus alkaa olla pelkkä vaaliorganisaatio jonka kupla puhalletaan mainostoimistojen avulla olemaan tarvittaessa. Keskutassa on Korhosen mainitsema valtakäyttävä liberaali liikemmiessiipi sekä nyt marginalisoituneet konservatiivi sekä sosiaaliradikaali fraktiot. Kun tilanne on tämänkaltainen vasemmisto saa pikkuhiljaa huomata kokevansa puolalaisen kohtalon.

    VastaaPoista
  2. Puolalaiset ja suomalaiset ovat olleet samanlasissa paineissa, mutta reagointi on ollut erilaista ainakin 1800-luvulta lähtien. Näen puolukentän muotoutumisen niin, että suhde porvarien ja vasemmiston välillä on meillä lähellä suhdetta 60-65%/35-40%. Se on totta, että konservatiivinen siipi on "radikalisoitunut".

    VastaaPoista
  3. Eräs ikääntynyt politiikan tarkkailija esitti teorian,että Tynkkynen on joko demareiden tai vihreiden soluttama hämmentäjä persuissa.

    VastaaPoista
  4. Eräs ikääntynyt politiikan tarkkailija esitti teorian,että Tynkkynen on joko demareiden tai vihreiden soluttama hämmentäjä persuissa.

    VastaaPoista