keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Valtiojohtoisen dopingin uusi tuleminen

”Kehitys kehittyy, mutta myös synkkiä pilviä on noussut yleisurheilumaailman ylle. Kova kilpailu on tuonut lieveilmiöitä olympia- ja MM-tasolle saakka. Doping-uutiset ovat vakiouutisia suurkilpailujen yhteydessä. Raha, tähtikultti ja doping muodostavat epäpyhän kolminaisuuden, jonka olemassa olo on sisäänrakennettu huippu-urheiluun halusimmepa tai emme. Vanhojen näytteiden uudelleentsekkaus on paljastanut ja paljastaa vanhoja salassa pysyneitä doping-rikkomuksia. Tämä on johtanut ja johtaa omituiseen tilanteeseen, jossa esim. Pekingin yleisurheilun MM-kisojen (2015) mitalit voivat vaihtaa omistajaa vielä 5 vuoden päästä.”

Ja vielä:

”Erityisesti ”uudet” yleisurheilumaat, kuten Turkki, Valko-Venäjä ja monet arabimaat ovat paljastuneet dopingin saastuttamisiksi. Kenian doping-ongelman paljastuminen on myös huomion arvoinen asia.”

Edellä esitetyt lainaukset ovat blogikirjoituksestani ”Kiinalaista yleisurheilua” 29.8.2015. Jo aiemmin on havaittu systemaattista dopingin käyttöä USA:ssa joitakin vuosia sitten, samoin Jamaikassa. Aivan erikseen oli sitten yhteiskuntajärjestelmän pönkittämiseksi luotu doping-kulttuuri Itä-Saksassa aikoinaan.

Tänä päivänä mikään ei kuitenkaan lyö vertoja venäläisten doping-systematiikalle. Lienee selvää, että venäläiset päinvastaisista väitteistä huolimatta ovat panostaneet dopingiin järjestelmällisesti. Tiedot, mitä on saatu, ja joihin on tällä hetkellä luottaminen, merkitsevät katastrofia venäläiselle yleisurheilulle ja muillekin lajeille.

Venäläinen organisoitu kiellettyjen aineiden käyttö muistuttaa itäsaksalaista vastaavaa järjestelmää. Kansallisen uhon nimissä ollaan valmiita uhraamaan melkein mitä tahansa. Onko kysymys ylhäällä tehdystä poliittisesta dopingin käyttöpäätöksestä vai onko kysymys valtiojohdon asettamista tulostavoitteista (esimerkiksi mitalitavoitteista suurkilpailuissa), joihin pääsemiseksi lajiliitojen pomot joutuvat käyttämään tuloksia parantavaa filunkia? Tätä emme tiedä.

Karipekkakyrömäinen kyynisyys uhkaa koko ajan urheilun ystävää: tärkeintä ei ole se käytätkö vai et, vaan se jäätkö kiinni vai et. Kyrö on tavallaan oikeassa, sillä jos suuri osa urheilijoista huipulla käyttää jotain ”d-vitamiinia”, on tavallaan turhauttavaa hirttäytyä yhden tahon paljastumiseen. En kuitenkaan usko, että mihinkään muuhun ratkaisuun voidaan mennä kuin vilppiin syyllistyneiden armotta paljastamiseen. Kilpavarustelu testaajien ja dopingin käyttäjien välillä jatkuu.

Entä esimerkiksi amerikkalaiset joukkueurheilulajit? Mikä niissä on tilanne?

Amerikkalaiset ammattisarjat ovat hyvin valikoivan testauksen kohteena ja siksi huonona esimerkkinä puhtaan urheilun päämääristä. Ongelma vaietaan ja vain kaikkein huolimattomimmat paljastuvat. Raha ratkaisee ja esimerkiksi jääkiekossa lähes 100 pelin tahkoaminen vuodessa NHL:ssä playoffit mukaan lukien tekee dopingin käytön houkuttelevaksi, jopa joidenkin mielestä välttämättömäksi.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::

Venäjä on ollut osin aggressiivinen syytöksiin vastatessaan, osin sovitteleva. Uskon, että Venäjän urheiluelämän johdossa on henkilöitä, jotka tietävät totuuden ja haluavat rehellisen tutkimuksen. Osa taas vetoaa siihen, että muutkin tekevät samaa. Perustelu on huono.

Urheiluministeri Vitali Mutko pitää vääränä, että ”sadat urheilijat kärsivät joidenkin yksittäisten rikoksista”. No, onhan se niinkin, mutta silloin olisi ollut parempi jättää riskit ottamatta. Järeät keinot, kuten kansainvälisen toiminnan ulkopuolelle sulkeminen toistaiseksi, on nyt otettu käyttöön. Epäilen, että sopu löytyy, kun venäläiset antavat kansainväliselle kontrollille periksi.

Doping-ongelma kytkeytyy nykytilanteessa helposti osaksi jännittynyttä kansainvälistä tilannetta. En oikein jaksa uskoa, että Putin antaa asioiden liukua katastrofiin. Hänen tavoitteenaan on pyyhkiä ongelma pois tavalla tai toisella, koska venäläiset haluavat valmistautua Rio de Janeiron olympiakisoihin vuonna 2016 ja jalkapallon MM-kisoihin vuonna 2018 Venäjällä. Pelissä on liian paljon menetettävää.

Autoritäärisesti tai totalitäärisesti johdetut maat ovat herkimpiä tarttumaan dopingiin kansallissankarien saamiseksi kansakunnan palvonnan kohteeksi. ”Dopingia” sekin on tavallaan, kun arabimaihin ostetaan kenialaisia huippujuoksijoita öljyrahalla. Panostus pitää sisällään todennäköisesti myös dopingin valvotun käytön.

Jos doping-kulttuuriin saataisiin jokin tolkku voisivat rehellisesti kilpailevat urheilijat saada paremman mahdollisuuden menestyä. Suomen tiukka doping-kontrolli lienee karsinut suurimman osan suomalaisista vilpistelijöistä, joten maamme voisi olla yksi puhtaan urheilun hyötyjistä. Varovainen pitää tässäkin olla, sillä meillä on ollut omat doping-skandaalimme, joissa on ollut nähtävissä systemaattisen ja organisoidun käytön piirteitä. Juuri nyt uskaltaisin väittää suomalaisen yleisurheilun olevan suhtkoht doping-vapaata. Ero esimerkiksi 1970-lukuun on dramaattinen.

Lääkäreiden, valmentajien ja huippu-urheilijoiden liittoutuminen keskenään kiellettyjen aineiden käytön salaamiseksi on varmaan valtiojohtoista toimintaa yleisempi dopingin käyttömuoto. Siitähän Suomessakin on ollut kysymys. Tätä toimintaa harjoitetaan varmuudella tälläkin hetkellä ympäri maailmaa.

Olisiko tässä vielä aihetta juhlalliseen dopingista vapaan urheilun julistukseen?

Olen monesti näissä kirjoituksissani viitannut siihen, kuinka esimerkiksi Kalevan kisoissa on ollut hienoa seurata doping-vapaata kamppailua paremmuudesta. Olen vieläkin valmis toistamaan ajatukseni: urheilu sinällään on jo kohottava kokemus silloin, kun siinä ratkaisee reiluus. Huipputuloskeskeisyys on vain yksi lähestymistapa urheiluun.

2 kommenttia:

  1. Historiallisesti katsottuna urheilun status ja tehtävä ovat oleet ikuisessa liikeessä. Kannataa muistaa, että olympilikeen uudeleen perustamisen tarkoitus oli paronin mielestä osoitaa aateliston kailkenpuolista paramemuutta tavan rahvaan suhteen. Ammattilaisuus tuolloin juuri siksi oli tuomittavaa, amatöörit olivat tuolloin joutilasta yläluokaa. Vasta myöhemmin tuli urheilu osaksi kansallista probakandaa, emmekä me suomalaiset ole lainkaan syyttömiä tuohon vaiheeseen, myös douppaus oli jo tuolloin kuvassa mukana. Keskustelin eräissä lähisukulaiseni häissä hakuveikon kanssa ja avoimesti arvioin mustikkasopan fyysistä olemusta keskustelussamme ,ei ottanut lainkaan nokiinsa,puheistani. Viimeisten vuosikymmenten kehitys huippuurheilussa,sen muuttuminen entistäenemmän viihdeteollisuudeksi on muuttanut taas urheilun funktiota, se on nyt pelkää bisnestä ja sellaisena sitä myös tulisi kohdella. Vaarana on puhtaan urheilun vaatimisen yhteydessä uitaaja totutaa kansakunnat myös totalitaarisen valvonnan alaisiksi, huippuurheilijat joutuvat alistumaan nykyisin sellaisten jopa fyysisyyteen kohdistuvan valvonnan alaisiksi, jota voidaan kutsua jopa ihmisoikeus rikkomuksiksi.. Putin tekisi nyt miehentyön puhkaisemalla nyt vallitsevan kaksinaismoralistisen kuplan urheilun ympäriltä ja pistäisi douping valvojat kytäämään toisiaan, muuten on vaarana että me urheilua seuraava suuri yleisö ensiksikin menetämmme hyvän viihteen sekä viellä pahempaa kontrolli urheilusta totutettuna leviä muuhunkin elämään entistä syvemmälle.

    VastaaPoista
  2. Ihan pelkkänä bisneksenä en huippu-urheilua pitäisi. Huippu-urheilua tulisi ehkä tarkastella eri tasoisena (Olympiataso, Eurooppa-taso ja kotimainen taso). Tämä keventää suuren yleisön tavoiteasetantaa. Jos näin ei olisi, ei Kalevan kisoissa paljon väkeä katsomoissa näkyisi kansainvälisesti heikohkon tulostason takia. Ja olisin sitä mieltä, että Kalevan kisat ovat suht. puhtaat kisat.

    VastaaPoista