Professori Kimmo Rentola luennoi kesällä eräiden tunnettujen suomalaisten CIA-yhteyksistä, jotka olivat paljastuneet CIA:n julkaisemasta raportista. Kirjoitin itse näihin paljastuksiin liittyneen blogikirjoituksen (”Virolainen, Jakobsson ja CIA”, 14.6.2013). Valoin öljyä laineille. Paljastukset eivät olleet kovin meheviä. Tarkentuipahan historiankirjoitus kuitenkin eräiltä osin.
Eniten hyötyä Rentolan luennosta oli siksi, että se paljasti, mitä CIA tiesi Suomen ulkopolitiikasta ja erityisesti Suomen ja Neuvostoliiton suhteista. En käy tässä raporttia tarkemmin läpi, se on joka tapauksessa Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden läpivalaisu koko sodan jälkeiseltä ajalta.
Nyt parin kuukauden jälkeen valtiotieteiden tohtori Alpo Rusi tunnetulla aggressiivisuudellaan hyökkää Rentolaa vastaan. Rusin mielestä Rentola nostaa tikun nenään väärän asian: pitäisi eritellä ns. suomettumista eikä CIA:n tietolähteitä Suomessa. Rusin mielestä olimme samalla puolella USA:n kanssa (ja olemme varmaan edelleen). Häntä kiusaa suunnattomasti, että Rentola ikään kuin tasapuolistaa Suomen ongelmat idän ja lännen välillä.
Rusin mielestä Rentola ”on kääntänyt CIA:n raportin päälaelleen. Raportti käsittelee suomettumista, ei Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita”. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä Rusin kanssa suomettumisen keskeisyydestä, mutta ihmettelen (jälleen kerran), miten hyökkäävä hän on, jos joku yrittää raottaa tiedon vuotajia länteen päin. Länteen vuotajat ovat hänen mielestään ikään kuin oikealla asialla.
Rusia kuunnellessa tai lukiessa tulee mieleen Aleksandr Solzenitsynin asenne, kun hän sanoi, että Kekkosen kuoleman jälkeen Neuvostoliitto miehittää Suomen. Solzenitsyn laajentaa vankeutensa (kiistämättömät kärsimykset vankileirillä) oman kokemuspirinsä yli koskemaan Suomea. Hän projisoi oman kokemuksensa Suomen kohtaloon. Juuri samalla tavalla Rusi käsittelee todellisuutta. Hänkin on kokenut kovia oikeuden päätöksen mukaan syyttömänä, mutta tekee sen virheen, että niputtaa ison määrän suomalaisia päättäjiä huhujen, puolitotuuksien ja tulkintojen avulla samaan läjään Neuvostoliiton ja Itä-Saksan kätyreiksi. Hän siis projisoi itseensä kohdistuneet aiheettomiksi osoittautuneet vakoiluepäilyt muihin ihmisiin mielestäni epäoikeudenmukaisella tavalla.
Rusin suhtautuminen kylmän sodan vainoharhaiseen maailmaan on mustavalkoinen, täysin sävytön. En millään pysty näkemään tällaista kuvaa objektiivisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti