lauantai 12. heinäkuuta 2014

”Varo vaaraa vasemmalta!” 1/2

Käytän seuraavassa taustalähteenä EVAn tuoretta arvo- ja asennetutkimusta ”Neljäs Suomi” (kevät 2014). Tässä tutkimuksessa ihmiset itse arvioivat itseään EVAn asettamilla erilaisilla arvo- ja asennemittareilla. Johtopäätökset tutkimuksen tuloksista ovat omiani. Pohdin asiaa nimenomaan vasemmiston näkökulmasta, vaikka käsitteet vasen ja oikea ovatkin selvästi muuttuneet ja voi olla, että joidenkin mielestä asetelma ei ole relevantti. Tärkeä ulottuvuus on konservatiivisuus-liberaalius-aspekti, jota käsittelen oikeisto-vasemmisto-akselin rinnalla.

Kuva EVAn arvo- ja asennetutkimuksesta "Neljäs Suomi" (napauta isommaksi hiirellä, Escillä pienemmäksi).

Oheisessa EVAn nelikentässä (vasemmisto/oikeisto ja konservatiivit/liberaalit) asettuvat vasemmistoliiton, vihreiden ja SDP:n kannattajat liberaalit-vasemmisto-lohkoon. Liberaalit-oikeisto-lohkoon asettuvat RKP:n, kokoomuksen ja keskustan kannattajat. Konservatiivit-oikeisto-lohkoon asettuvat perussuomalaisten (lievästi) ja kristillisten (selkeästi) kannattajat. Konservatiivit-vasemmisto-lohko jää ilman kannatusta.

Hämmentävää on, että kun EVA vertailee vuosien 1986 ja 2014 tutkimuksia keskenään ei vasemmisto-oikeistoakselilla ole tapahtunut juurikaan siirtymistä: vasemmisto: 1986: 31 prosenttia, 2014: 32 prosenttia ja vastaavasti oikeisto: 1986: 46 prosenttia, 2014: 43 prosenttia. Pieni muutos on tapahtunut, mutta ei lainkaan odotettuun suuntaan. Keskellä on tapahtunut muutos 23 prosentista 26 prosenttiin. Eikö yhteiskunnan keskiluokkaistuminen olekaan aiheuttanut vasemmiston kutistumista?

Mitä nämä kaksi näkökulmaa kertovat? Kaksi asiaa tulee mieleen. Ensinnäkin puoluekenttä on siirtynyt kokonaisuudessa kohti keskustaa ja toiseksi puolueiden on täytynyt sisäisesti muuttua, koska kannatusmittauksen tulokset akselilla vasemmisto-oikeisto eivät ole muuttuneet oleellisesti, vaikka olisi voinut kuvitella tapahtuneen oikeistosiirtymää.

On siis käynyt niin, että kokoomus on siirtynyt selkeämmin keskusta-oikeistolaiseksi puolueeksi, eli siis vasemmalle ja vasemmalla ollaan siirrytty keskemmälle. Tämä selittäisi osin vasemmisto-oikeistoakselin kannatuksen muuttumattomuuden 1986-2014.

On toisenlainenkin selitys. Nykyisten gallupien kannatusmittausten perusteella EVAn tutkimuksen 32 prosentin vasemmistokannatus saavutetaan vain laskemalla yhteen SDP:n (15 %), vasemmistoliiton (9 %) ja vihreiden (8 %) kannatukset. Tämän hiukan kaavamaisen laskentatavan mukaan vihreät on siis yhä selkeämmin vasemmistopuolue. Oletus on, että perussuomalaiset edustavat pääosin (ja lievästi) konservatiivis-oikeistolaista (kts. nelikenttä!) maailmankatsomusta, joskaan kannan pysyvyydestä ei voi olla takeita.

Vihreä liitto puolueena ei määritä itseään puoluekartalla sen enempää oikealle kuin vasemmalle, joten heidän tarkempi käsittelemisensä jääköön tällä kertaa. EVAn arvo- ja asennekartoituksessa heidän kannattajansa kuitenkin sijoittuvat keskiviivasta vasemmalle. Sekä ideologisesti että arvopohjan osalta vihreät kilpailevat vasemmistoliiton kanssa.

Arvoliberaali kokoomus on muuttunut hyvinvointivaltiopuolueeksi, samalla kun oikea reuna on jäänyt auki. Sitä eivät ole täyttäneet niinkään äärioikeistolaisesti ajattelevat ihmiset, vaan arvokonservatiivit perussuomalaisten, kristillisten sekä keskustan ja kokoomuksen oikean reunan kautta.

Vasemmalla on tapahtunut samantyyppinen siirtymä. Maltillinen vasemmisto on siirtynyt kohti keskustaa ja nähdäkseni osin ylittänyt vasemmisto-oikeisto-rajan. Tästä kielii perusuomalaisten (”työväenpuolue ilman sosialismia”) sijoittuminen lievästi oikeiston ja arvokonservatiivien puolelle. Oletukseni mukaan on siis tapahtunut kaksi muutosta: keskiluokkaistuneen työväestön siirtyminen arvokonservatismin suuntaan ja ideologisesti vasemmisto-oikeistorajan yli oikeistolaiseen suuntaan. Samaan aikaan SDP ei ole halunnut siirtyä entisten kannattajiensa perässä oikealle, vaan on jäänyt asemiin keskusta-vasemmalle odottamaan mahdollisen tulevan oppositioaseman aikaansaamaa kannatuksen lisäystä. Seurauksen on ollut kannatuksen putoaminen ensi vaiheessa 25 prosentista noin 20 prosenttiin ja viime vaiheessa 15 prosenttiin. Vasemmistoliiton kannatus ollut vakaampaa.

EVAn nelikenttä paljastaa, miten lähellä keskusta ja perussuomalaiset ovat toisiaan. Voitaneen sanoa, että keskustan oikeaa puoliskoa ja perussuomalaisia on vaikeaa erottaa toisistaan. Tämä näkyi puolueiden kannatuksessa erittäin selvästi vaalikausi sitten, jolloin perussuomalaiset söivät nimenomaan keskustaa.

Perussuomalaisten tunkeutuminen puoluegalleriaan on aiheuttanut valtavan säpinän puoluekentässä, jossa kokoomus ja keskusta ovat onnistuneet tukkimaan vuodot suurin piirtein, samoin kristilliset, RKP, vasemmistoliitto ja vihreät. ”Sijaiskärsijäksi” on selkeästi jäänyt SDP.

Perusuomalaisten kannatus ei ole purrut äärivasemmalla (tosiasiassa kysymys on maltillisesta vasemmistopuolueesta) oleviin. Vasemmistoliitto on jäänyt taistelemaan kannatuksesta vihreiden kanssa päätyen suurin piirtein tasapeliin. Vasemmistoliiton siirtyminen oppositioon on vahvistanut puolueen kannatusta. On tapahtunut muutakin. Vasemmistoliitto on onnistunut luomaan osittain itsestään kuvan modernina vasemmistoliberaalina puolueena (jopa vihreitäkin vakuuttavammin) joka kannattaa uusvasemmistolaisia arvoja (suvaitsevaisuus, vihreys, tasa-arvo, tuloerokielteisyys). Tämä on kova isku demareille, mutta kaivertaa myös vihreiden kannatusta.

Työväenpuolue perussuomaiset ja vasemmistoliitto ovat tosiasiassa arvojen ja asenteiden kannalta kaukana toisistaan, mutta taistelevat samojen äänestäjien sieluista! Todennäköisesti vasemmistoliitto on löytänyt uusia kannattajia pienituloisten palveluammattien naisista ja toisaalta cityvihreistä koulutetuista. Finanssikriisin jälkeensä jättämiä kriitikoita on hyvin paljon vasemmistoliitossa. Työväestön konservatiivit ovat jääneet perusuomalaisten ja SDP:n keskinäisen taistelun kohteeksi ensin mainittujen olleessa selvästi vahvoilla.

Jatkuu

7 kommenttia:

  1. Eikö kokoomus ja perussuomalaiset ole lähellä toisiaan? Kokoomushan on aika konservatiivinen puolue, kuten persutkin. Ei ainakaan niin liberaali kuin antaa ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvomittareilla kokoomuslaiset ovat selkeästi liberaalimpeja kuin perussuomalaiset. Kysymys on tietenkin keskiarvoista. Arvokonservatiivit kokoomuslaiset voivat olla lähellä perussuomalaisia. Kokoomuksen menestys viime vuosina on johtunut siitä, että puolueen vasen reuna on siirtynyt kannattamaan liberaaleja arvoja. Konservatiiviselle sivustalle on syntynyt tilaa, jota useat puolueet ovat olleet täyttämässä. Kirjoitukseeni tulee jatko-osa.

      Poista
  2. Dynaamisuutta hohkaava innovatiivinen PK-nakkikioski30. heinäkuuta 2014 klo 22.16

    Minä näen tämän tutkimuksen jo syntyessään kuolleena reliikkinä, koska siihen näkyy livenneen ehkäpä vanhasta tottumuksesta tuollainen liberaali-konservatiivi -akseli, joka saa paljon ajattelevan ihmisen joko itkemään tai nauramaan.

    Esimerkiksi homoseksuaalit ovat monesti jyrkkiä tuomitsemaan maahanmuuton, koska heitä huolettavat islamilaiset ei-kovin-pehmeät näkemykset asiasta. Ovatko he sitten tällaisella akselilla arvoliberaaleja vai eivät? Kuvaillun kaltaisilla näkemyseroilla varustetun asettaminen akselin keskivaiheille olisi typerää, sillä kysymys voi olla hänelle tärkeämpi kuin yksikään muu politiikassa. Vai lienevätköhän homot sitten vain jonkinlaisia geneerisiä vähemmistön edustajia, ihmisiä, jotka viskaantuvat "noita on aika vähän, joten ei ne tätä meidän hommaa kaada" -kategoriaan? Arvokysymysten redusoiminen uuden ja vanhan akselille on kylläisen ihmisen kyllästynyttä lämpimikseen rupattelua.

    Ainoa keksimäni peruste tällaisen skalaarimittarin käytölle on se, että tällaisesta puoluepolitiikan hienosäätäjät näkevät oman "sijaintinsa", jota tietoa voi käyttää retoriikan ja kantojen hienosäädössä kannatuksen maksimoimiseksi. Hyödyllisyys tai suoranainen haitallisuus tosielämän kannalta onkin sitten aivan eri asia. Mitä järkeä on vertailla omenoita päärynöihin, kun talo palaa? Ei poliitikon tehtävä ole maksimoida painoarvoaan politiikan kentällä. Muun väittäminen olisi yksinkertaisesti irvokasta. Ehkäpä itsensä mieltäminen "arvoliberaaliksi" voi olla jonkinlainen löysäranteinen keino pyrkiä lokeroitumaan älyllisempien puoliskoon kuuluvaksi?

    Tämän hetken (2014) jakauma oikeiston ja vasemmiston välillä kulkee sen mukaan, kannattaako sosiaalista ja ennen kaikkea taloudellista internationalismia eli Thatcherilais-Friedmanilaista uusliberalismia vaiko sitten suvereenia kansallismielistä valtio-omisteisuutta tai -korporatismia. Jälkimmäisen puolesta puhuvista on valitettavasti huutava pula, minkä voi todeta tutustumalla Perussuomalaisten - joka sekin valitettavasti on _läpeensä arvokonservatiivinen_ puolue - tasoon. Tämä on minun analyysini äänestysprosentin pienuudesta, ja pidän sitä hyvänä.

    Moni vuosikymmenten takaisen nuoruutensa poteroihin itsensä unohtanut "kaikki varmasti rakastavat meitä" -vassari ei valitettavasti vaikuta huomanneen vallitsevia oloja. Eipä se kyllä yllätäkään, sillä heidän poteroitaan ei koskaan ollut olemassakaan - ne olivat lähinnä käypä osoitus siitä, kuinka tehokasta Neuvostoliitonkin mielikuvapropaganda oli. Nykyään Suomessa ollaan joka tapauksessa tekemisissä pääasiassa angloamerikkalaisen propagandan kanssa.

    Surettaa nähdä, kuinka keski-ikäiset tekevät äänestyskäyttäytymisellään pesäeroa mielikuviensa 80-lukulaisessa kulmakuppilassa neekeri-sanaa hokevaan reppanaan. Se ei ole minkään arvoista, ja puolueet sekä tietävät asian että myöskin hyödyntävät sitä. Minä taas nuorena helsinkiläisenä ympäristössäni elävänä yliopisto-opiskelijana pidän tällä hetkellä israelilaisia ja japanilaisia kovin viisaina.

    Ennen kuin tuomitsette minut edellisen johdosta epäonnistuneeksi Energisen Uuden Urhean Sukupolven edustajana, kehotan teitä tutustumaan vaikkapa professori Robert Putnamin (public policy, Harvard) tutkimuksiin etnisen diversiteetin vaikutuksesta yhteisönsä jäseniin. Tulokset ovat tekopaikan huomioon ottaen todella kovaa kamaa, ja sen lisäksi täysin linjassa omien käytännön havaintojeni kanssa. Ei ole sattumaa, että idän toverit liittivät internationalismin aikoinaan vankasti ideologiansa vientiversioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos erittelevästä palautteesta. Moitit EVAn asteikkoa pystyyn kuolleeksi. Itse en näe asiaa näin kategorisesti, vaan asteikko toimii mielestäni hyvänä apukuviona nykyisen poliitisen kentän ymmärtämisessä. Et ehkä pannut merkille, että viittasin kasiosaisessa kirjoituksessani myös "avaruusmalliin", kolmiulotteiseen kuvioon, joka erittelisi muutoksia tarkemmalla tasolla. Avaruudellista ajattelua tarvittaisiin koska arvo/ asenneilmapiiri ja ihmisten poliitiset kannat ovat niin pirstoutuneita. Käytit muuten myös itse mittaria viitatessasi perusuomalaisten arvokonservatiivisuuteen, mikä on sinänsä aivan oikea havainto. Tämän aamuisessa Hesarissa oli gallup koskien suhdetta valtion omistajuuteen. Tämä on erottava tekijä ihmisten välillä, joskin suomalaisen puoluekentän erot eivät ole jyrkät. Ehkä "omistusakseli" arvo- ja ideologia-avaruudessa olisi hyvä lisä kokonaiskuvaan.

      Poista
  3. Dynaamisuutta hohkaava innovatiivinen PK-nakkikioski30. heinäkuuta 2014 klo 22.16

    Miksi kysyä mitä SDP tarvitsee, kun henkilöä Y kiinnostaa, että mihin SDP:tä tarvitsee ongelmien ollessa nämä? Minä en ainakaan ole puolueiden välissä, vaan ihmettelen, että miksi tuokin puolue yleensä kuvittelee olevansa tuossa kohtaa, tuolla akselilla. Joukossa on voimaa, mutta yksilöt ajattelevat. Jonkin mieltäminen solidaariseksi ei välttämättä vielä merkitse sen olevan sitä.

    "Suuryritykset ovat tehneet globaalin väistöliikkeen, jolla ne ovat voineet tehdä tulosta Suomen rajojen ulkopuolella."
    Niinpä. Eivät vaikuta olevan väistämässä takaisin.

    "SDP:hen ollaan pettyneitä, vaikka muut puolueet eivät ole selvinnet globaaleista haasteista palkansaajan kannalta yhtään paremmin."
    Totta hemmetissä ollaan, kun kerran SDP on aina ollut se tolkullinen vasemmistovaihtoehto. Globalisaatiohan on toiminut kerrassaan loistavasti ajajilleen, eli omistajille, eli oikeistolaisille, joten kukapa niitä moittisi! Naiivi on mielestäni oltava, jos kuvittelee sanan "Kansallinen" itse asiassa oikein tarkoittavankin jotain Kokoomuksen nimessä.

    Kongressi nostelee lainakattoa ja herrat naureskelevat - itsensä sellaisiksi oudoista syistä mieltävien jälkikasvu ei. Kas kun missään ei vaikuteta olevan kiinnostuneita Pohjoismaiden unionista.

    VastaaPoista
  4. Dynaamisuutta hohkaava innovatiivinen PK-nakkikioski30. heinäkuuta 2014 klo 22.30

    Vielä lisäyksenä edellisiin: Yhdysvallat ei ole koskaan peitellyt aikeidensa ja toimiensa nationalistisuutta. Pikemminkin retoriikassa on vilahdellut ekseptionalismi: usko kansalliseen erityislaatuisuuteen. Kun suurvallatkin toimivat noin, niin kuinka kaheli kollektiivi pikkuvaltion on oltava tuon periaatteen hylätäkseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kirjoittanut useita blogikirjoituksia aiheesta. Käytän juuri ilmaisua ekseptionalismi (joka tuntuu sopivan nykyisin myös Venäjään). Mitä enemmän oman kansan ainutlaatuisuutta korostetaan sitä enemmän minua hirvittää. Jos haluat tututustua aatoksiini, löytyvät ekseptionalismi- viittaukset ao. hakusanalla

      Poista