Venäjä-suhteet - panikoimalla tulee sutta?

 

Suomen ulkoministeriö teetti juuri maakuvatutkimuksen venäläisellä Levada-tutkimuslaitoksella. Mielipidetiedustelulla kartoitettiin venäläisten mielikuvia Suomesta monesta näkökulmasta. Tutkimuksia on tehty joka toinen vuosi vuodesta 2017 lähtien. Tulos osoitti jälleen, että venäläisillä on Suomesta positiivinen kuva.

Suurin osa venäläisitä – 68 prosenttia - suhtautuu suomalaisiin hyvin myönteisesti. Kielteisesti suhtautuvia on vain 5 prosenttia! Totta on,  että kun länsimaiden suhteet Venäjään ovat olleet aallonpohjassa hyvin tunnetuista syistä, niin Suomi on presidentin johdolla pyrkinyt säilyttämään suhteet vähintään neutraalina, kuitenkin niin, että pakotteiden osalta Suomi on säilynyt lännen rintamassa.

Vastavuoroisuudesta ei voida puhua, sillä suomalaisista vain 34 prosenttia suhtautuu venäläisiin myönteisesti ja 45 prosenttia kielteisesti (lähde: Eva, lokakuu 2021). Epäsuhta on melkoinen. Monet tunnistavat helposti syytkin moiseen, mutta tarkastellaan ensin suhdetta tarkemmin.

Lähes kolmasosa vastaajista näkee Suomen Natoon liittymisen heikentävän suhteita eniten.

Eniten suomalaisista pidetään lähialueilla, erityisesti Leningradin ja Murmanskin alueella. Luvut liikkuvat 90 prosentin vaiheilla.  Myös venäläisten maahanmuuttohalukkuus on lisääntynyt selvästi Vuoden 2017 jälkeen (kasvua 12 prosentista 18 prosenttiin). Venäläiset arvostavat Suomessa demokratiaa,  korkeaa elintasoa ja kehittynyttä yhteiskuntaa sekä luontoarvoja. Tulos perustuu suurelta osin henkilökohtaisiin kokemuksiin,  sillä varsinkin Pietarin seudulta käydään paljon vierailuilla Suomessa. Tietolähteinä ovat myös Suomessa asuvat venäläiset.

Martti Kiuru käsittelee 18.11.2021 HS:n kolumnissaan ”Malttia Venäjä-hysteriaan” eritellen Suomen ja Venäjän suhteita. Hän ottaa rohkeasti kantaa päinvastaisesta näkökulmasta, kuin miten Suomen mediassa ja somessa yleensä puhutaan Venäjästä. Yksi Kiurun esille ottamista asioista koskee mahdollista pakolaisvyöryä Venäjän rajan yli Suomeen. Ratkaisuna ongelmaan on esitetty mm.  turvapaikkahakemusten käsittelystä luopumista määräajaksi tai aidan rakentamista Suomen ja Venäjän rajalle. Kiuru puuttuu kahteen asiaan: pakolaisvyöryn todennäköisyyteen ja hybridivaikuttamiseen. Kun Venäjä on pysäyttänyt omatoimisesti Suomen rajan yli pyrkiviä, on se sopinut huonosti ennakolta synnytettyyn kuvaan painostamisesta rajanylityksiin. Venäjä päinvastoin estää rajanylityksiä. Syntyy kuva ikään kuin käänteisestä hybridivaikuttamisesta: ”väärin sammutettu”, kuuluu Kiurun johtopäätös.

Se, mitä Kiuru haluaa nähdäkseni tuoda esille  on,  että paniikinomaisessa lausuntoviidakossa eri tahot maalaavat  jo etukäteen pirun seinälle spekulaatioissa toteutuvasta uhkakuvista, siis Venäjän ikävistä meihin kohdistuvista  toimenpiteistä. Halutaan rientää kertomaan ”paha asia niin kuin se on”, ettei jälkikäteen tarvitse selitellä. Asia menettää tehonsa,  kun kaikki selittävät tietävänsä,  mitä tapahtuu seuraavaksi.

Entä sitten hybridivaikuttaminen? Kiurun mielestä sitä käytetään nykyisin melkein minkä tahansa ulkosuhteiden ongelman selittämisen mallina. Kun ei tiedetä,  miten asiat ovat, niin kysymys on ”hybridivaikuttamisesta”.

Kiuru ottaa esille myös venäläisten lomakylä- ym.  rakentamisen, jota ”mediaspekulanttien” mukaan voidaan käyttää Suomeen kohdistuviin sotilasoperaatioihin helikopterikenttineen (vrt.  tapaus Airiston helmi, Puumala). Kysymys on vaikea myös minulle, sen myönnän. Kiuru ottaa kannan,  jonka mukaan kysymys on jälleen kerran hätävarjelun liioittelusta. Venäjän naapurien taholta Venäjän pyrkimyksiin on sisäänrakennettu huolestuminen ja hätä. Se oli Nikolai I,  joka paheksui sitä,  että venäläiset kansallismieliset halusivat ahdistella Suomea, sitä Venäjän naapurivaltiota, joka Nikolain mielestä tuotti vähiten ongelmia Venäjälle.

Kiuru asettaa temppelin harjalle kysymyksen tarkoituksenmukaisuudesta. Miksi Venäjä ehdoin tahdoin asettaisi Suomen seinää vasten?  Suomihan voisi liittyä Natoon, siis yhteyteen,  jota venäläiset  - sekä johto että kansalaiset – vähiten haluaisivat. Kiuru viittaa myös taloussuhteisiin (esim. ydinvoimakysymykset),  jotka sitovat molempia  maita rauhanomaiseen kanssakäymiseen.

PS

Ylen Aamu-TV:ssä 19.11.2021 Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith  lähestyi edellä kuvattuja asioita  juuri päinvastaisesta näkökulmasta, uhkia korostaen: varuillaan pitää olla, kuului hänen viestinsä! Ehkäpä hänen sanomansa on luettava työnkuvaan kuuluvaksi. Näin mielipiderinki sulkeutuu kahden lähes vastakkaisen näkökulman osalta.