Kokoomusnuoret (KNL) haluaisivat uudistaa suomalaista yhteiskuntaa radikaalilla tavalla. Kysymys ei näyttäisi olevan evoluutiosta, vaan revoluutiosta. Monet KNL:n tavoiteohjelmassa 2014 esitetyt asiat voidaan suoralta kädeltä tuomita naiiveiksi. Ne tuomitaan varmasti yli puoluekentän. Tuomio ei tule kuitenkaan olemaan yksimielinen eikä kaikilta osin edes tuomitseva. Itse asiassa meillä on runsaasti ihmisiä, jotka allekirjoittavat ainakin osan tavoiteohjelman pyrkimyksistä.
Mistä tämä kaikki alkoi? Nuoret ovat kautta aikojen esittäneet tavoitteita, joita vanhempien on vaikea sulattaa. Akateeminen Karjala-Seura 1930-luvulla ja taistolaiset nuoret 1970-luvulla esimerkiksi ovat aikanaan hätkähdyttäneet, mutta aika aikaansa kutakin.
On myös todettava, että yhteiskunta on muuttunut oikea-vasen akselilla: 1970-luvulla oltiin kauttaaltaan enemmän vasemmalla, nyt ollaan enemmän oikealla.
Lähimenneisyydestä löytyy tapaus Saul Schubak, joka hämmensi sekä vastustajia että kannattajia, kun hän esitti, että lapsilisillä ei pitäisi tukea heikomman aineksen sikiämistä. Jo silloin olin näkevinäni hänen ajattelullaan laajempaa tukea kuin mitä päälle päin näytti.
Elämme eräänlaisen uuspopulismin aallonharjalla. Hyvinvointiyhteiskunta kuulostaa väljähtäneeltä ja taantuma tuo oman kuorrutuksensa puheille. Hyvinvointiyhteiskunta on ikään kuin liian hyvinvoiva. Nyt halutaan kilpailla karsintaohjelmien laajuudella. Tässä kilpailussa ovat mukana myös Perussuomalaiset, joiden uskoisin allekirjoittavan osan KNL:n tavoitteista ja loputkin aatokset ovat varmaan ainakin jossain määrin oikeansuuntaisia. Soinin puolue on kuitenkin liian ovela, liian ambivalentti lähteäkseen tällaiseen oikeistovyörytykseen mukaan.
Susanna Kosken johtaman KNL:n ajatuksia voisi luonnehtia oikeistobolsevistisiksi (1920-luvun termi!). Niissä on äärimmäisen selkeä ideologinen painotus. Keskeinen ajatus on ”vapaus” ja yksilöllisyyden korostaminen erotukseksi vasemmistobolsevismista. Ollaan 20-luvun malliin äärimmäisen kansallismielisiä ja suvaitsemattomia vierasta kohtaan.
Tällaisilla ohjelmilla pääsee helposti esille. Tavoiteohjelma ei pyrikään olemaan ”tasapuolinen”. Asennemaailma on hyvätuloisia suosiva niin kuin arvattavissa on. Ohjelma on tuloeroja kasvattava ja täysin ymmärtämätön nykyisenkaltaista työmarkkinaa kohtaan. Ohjelman toteuttaminen johtaisi luokkayhteiskunnan paluuseen, mutta ehkä se on tarkoituskin.
Monet toimet, joilla nuorten työllisyyttä tavoiteohjelman mukaan pyritään lisäämään kääntyvät itseään vastaan. Työllistäminen yleensäkin on erittäin vaikea ja monitahoinen yhteiskunnallinen ongelma, josta ei selvitä jipoilla. Ja jippojahan KNL:n esitykset ovat.
Ilkka Kanerva sanoi aivan oikein TV-haastattelussa, että KNL:n näkemykset ovat historiattomia. Erityisesti ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” -lain kumoaminen johtaa ajatukset 1900-luvun katastrofeihin. On vaikeaa ymmärtää, millä logiikalla tähän ajatukseen on päädytty. Rasistiset ajatukset rehottavat paljaimmillaan. Onko tarkoitus saada verta kaduille?
Ohjelmassa on kerätty kaikki hyvinvointiyhteiskunnan kritiikki yhteen dokumenttiin ja koostetta nimitetään sitten hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisohjelmaksi. Tavoiteohjelmassa on hengästyttävästi satoja ranskalaisia viivoja. Sanalla sanoen kysymys on toiveiden tynnyristä. Jos tämä ohjelma toteutettaisiin, ei Suomea enää tunnistaisi Suomeksi, ehkä se ei ole tarkoituskaan.
Ohjelmassa ei puututa taloutta kaikkein eniten rassaaviin piirteisiin. Sen sijaan otetaan kantaa julkisessa keskustelussa esiintyviin populistisiin aiheisiin, joita sitten pilkotaan hyvin pieniin osiin. Elinkeinopolitiikkaosiosta puuttuvat tyystin positiiviset painopistesuunnat sekä toimialoittain että maantieteellisesti. Ei sanaakaan globaalin talouden haasteista arvoketjuineen. Tällä ohjelmalla ei Suomi nouse.
Ohjelmassa on toki useita kohtia, jotka voi helposti allekirjoittaa, kuten esimerkiksi ”Koulutuksen tulee olla vastaisuudessakin maksutonta” tai ”Koulukiusaamisen ehkäisyyn pitää panostaa”. Sitten kuitenkin lisätään eriarvoistavia tavoitteita, kuten vaatimus koulujen tasoryhmien palauttamisesta ja koulukohtaisista valtionosuuksista, jotka perustuvat koulun ”laatuun ja tuloksellisuuteen”. Lukuisat yksittäiset järkevät esitykset hukkuvat massaan.
Satojen pylpyröiden joukossa on liikuttavan tomeria ”käskyjä”, kuten esimerkiksi, että Nato-jäsenyyttä on ”haettava välittömästi”. Vihollisesta ei jää epäselvyyttä: se on Venäjä. Ei puhettakaan lähialueyhteistyöstä.
Kuntien meneillään oleva rakenneuudistus leimataan häiriötekijäksi. Palvelurakenteeseen halutaan radikaaleja muutoksia. Kuntien osalta voimaan tulisi saattaa ranking-listat. Byrokratiatalkoot on aivan liian mieto ilmaisu; nyt on kysymys ennenkuulumattomasta byrokratianpoistoeliksiiristä. Tavoiteluettelo ei kuulosta kovin omaperäiseltä. Siinä on osia David Cameronin Big Societysta ja hengeltään se muistuttaa amerikkalaisen ”filosofin” Ayn Randin suureellisia aatoksia kapitalismista ja egoismista.
Ohjelmassa yhdistetään mielestäni keskenään yhteensovittamattomia piirteitä, kuten äärimmäisen pitkälle viety vapaus ja toisaalta kovenevat rangaistusasteikot. Näin syntyy toisaalta kuva autoritaarisesta yhteiskunnasta ja toisaalta yhteiskunnasta, joka toteutuessaan lähestyy anarkiaa.
Tavoiteohjelmalla luodaan kuvaa, jossa ihmiset itse päättävät asioistaan ilman yhteiskunnan ”holhoamista”. Uusliberalistista sanontaa käyttäen: kun jokainen tavoittelee omaa parastaan, syntyy siitä kaikkien yhteinen hyvä. Olisimmepa me näin yleviä! Finanssikriisi on räikeä esimerkki siitä, kuinka sääntelemättömyys ja puuttumattomuuden periaate johti katastrofaalisiin seurauksiin. Kyllä me ihmiset valitettavasti tarvitsemme peräänkatsomista!
Ohjelmassa on kaikentasoisia tavoitteita tai väitteitä sekaisin. On vaikeaa ymmärtää, mihin perustuu ajatus ”talvirengaspakko poistettava”. Ohjelma onkin joiltakin osin suorastaan vaarallinen.
Olen joskus verrannut hyvinvointiyhteiskuntaa näkymään, joka avautuu hiekkakuopan pohjalta ylöspäin kohti turvekerrosta. Turvekerros ei ole pariakymmentä senttiä paksumpi, mutta sen kehittymiseen on tarvittu kymmeniä vuosia. Juuri tuo turvekerros on skandinaavien yhteiskuntamalli. Miten helposti se on pyyhkäistävissä pois! KNL:n pojat ja tytöt ovat nyt kaivinkoneella liikkeellä. He eivät ole harkinneet, mitä kaiken uudelleenrakentaminen merkitsee.
Tässä ajassa on jotain hämmentävää. Mielipiteet, jotka ovat olleet aiemmin Saul Schubak- tai persutyyppisiä yksittäisiä huudahduksia ovat nyt enemmänkin huutokuoroja. Taantuma toimii katalysaattorina huutokuorojen synnyttämisessä.
Jos ohjelmasta voisi poimia muutamia kymmeniä kohtia erilleen massasta, voisi syntyä rakentavan ohjelman alkusysäys. Se ei ole kuitenkaan varmaankaan laatijoiden tarkoitus.
Tämän päivän nuoret ovat huomispäivän päättäjiä. Vaikka KNL:ssä on tämän päivän näkökulmasta kysymys marginaalisesta ilmiöstä, kannattaa huomispäivää ajatellen vahvistaa demokratian itsepuolustusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti