tiistai 17. syyskuuta 2013

Professorit ovat oikealla asialla, mutta….

Professorit Matti Pohjola ja Antti Hautamäki toteavat Ulkopolitiikkalehden tuoreessa artikkelissa, että Suomen talouden ongelmat eivät johdu korkeasta kustannustasosta, vaan suomalaisten tuottamista vääristä tuotteista.

Olen useissa tämän blogin kirjoituksissa tuonut esille saman huolen. Olen myös törmännyt jossain vaiheessa asiantuntijamielipiteeseen, että tuotevalikoimamme ei ole merkittävä asia menestymättömyyden syynä. Kiitokset siis professoreille esille tulosta.

On syytä todeta heti alkuun, että uutiskynnys ylittyy helposti, kun esittää radikaalin ja yksipuolisen väitteen. Tästä on osin kysymys myös Pohjolan ja Hautamäen kohdalla. Paitsi, että he ovat oikeassa, he myös kärjistävät mielipiteensä.

Toki menestykseen tarvitaan oikeat tuotteet, mutta myös järkevä hinta, osaava markkinointi, laadukas työnjälki ja innovatiivinen johto ovat tähdellisiä. Siinäpä viisi menestyksen perusargumenttia.Näyttää siltä, että uutiskynnys ylittyy, kun nostaa radikaalisti esille aina yhden edellä mainituista menestystekijöistä.

Merkittävä fakta on, että meidän tuotantorepertuaaristamme puuttuvat innovatiiviset kuluttajatuotteet. Onko suomalaisessa insinöörikoulutuksessa laiminlyöty kehitettävien tuotteiden kuluttajanäkökulma? Olen ymmärtänyt, että suomalaiset ovat parhaimmillaan pakettiauton kokoisten tuotteiden rakentelussa. Näin ei ole ollut aina, myös meillä on onnistuttu tuottamaan menestyviä kuluttajatuotteita.

Tapaus Nokia nousee tässäkin yhteydessä huomionarvoiseksi esimerkiksi. Matkapuhelin on ollut kuluttajatuotteiden kuningas jo ainakin 10 vuotta. Ja juuri tässä meillä onnistuttiin. Vieläkin Nokian nousu yhdeksi maailman kaikkein kovimmista brändeistä on likipitäen uskomatonta. Rivakka alku ja hyvä onni olivat tietenkin apuna arvokkaan tuoteosaamisen lisäksi. Matkapuhelimen merkitys valtavana hittinä globaalisti kuitenkin lopulta johti siihen, että saimme vastaamme huippuosaajien joukon maailmanlaajuisesti. Ottaen huomioon, että matkapuhelimien parissa työskentelee osa maailman parhaista insinööreistä, ei voinut olla jättimäinen yllätys, että kävi miten kävi. Ei siis kannata hirttäytyä Nokian kännyköihin, vaan pohtia avoimesti tulevia menestymismahdollisuuksia.

Otan myös esille erään mielestäni kovimmista asioista, joka liittyy Suomen kilpailukykyyn. Me olemme nimittäin valinneet menestyksemme kivijalaksi erittäin kovan ”lajin” kansainvälisesti katsottuna. Tarkoitan tällä, että skandinaavisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito vaatii jatkuvaa uusiutumista (mm. innovatiivisia tuotteita) ja jatkuvaa palkkatason nostoa. Palkkausta olemme pystyneet nostamaan lähelle Euroopan huippua. On mielestäni harhaanjohtavaa vähätellä tuotteiden hinnan merkitystä. Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito vaatii korkeaa palkkatasoa (ja korkeaa verotustasoa) ja samalla sitä, että valmistamamme vaativat tuotteet menevät kaupaksi korkeista kustannuksista huolimatta. Pitäisikö tavoitteissa hellittää? Oman kantani olen sanonut monta kertaa: ei pitäisi! Tässä sitä sitten ollaan.

Kansainvälinen taantuma on paljastanut heikot kohtamme kilpailukyvyssä ja osoittanut, että meidän mahdollisuuteemme päästä huipulle (mitä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito vaatii) ovat yhtä haasteelliset kuin päästä huipulle urheilussa - kaikkein kilpailluimmissa lajeissa - globaalilla tasolla.

Uusien tuotteiden innovoimiseen tarvitaan yhteiskunnan rahaa. Virhesijoitustenkin uhalla elinkeinotukia on jatkettava. Yksityinen raha ei missään tapauksessa riitä. Nopeat ja ketterät pk-yritykset voisivat olla uuden menestyksen avaintekijöitä.

Uusi ongelmamme liittyy siihen, että aiemmat menestystoimialamme ovat haasteiden edessä. Paperiteollisuus on hitaasti hiipuva teollisuustoimiala. Muita heikentyviä aloja ovat mm. laivanrakennus vain jonkin mainitakseni. Kuitenkin UPM:n bioneste- ja biokaasutuotteet voivat olla uuden menestyksen airut.

Suomessa on totuttu menestymään kansallisilla innovaatioilla. Uusi huikea näkymä avautuu kansainvälisen yhteistyön kautta. Suppea kielialue ei ole valttimme. Tarvitaan siis osaajia muualta Suomeen ja meiltä muualle. Mutta olemmeko henkisesti valmiita muutokseen? Emme tarvitsisi korostunutta muukalaisvihaa tulevan kehityksen kyytipojaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti