torstai 26. syyskuuta 2013

Taistelu eläkeuudistuksesta

Vanhuuseläkkeen ikärajan nostamisesta on noussut suuri kysymys. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt sitä pienemmältä muutostarve vaikuttaa. Mistä oikein on kysymys? Minusta näyttää, että sellaiset ihmiset puhuvat järjestelmän muutostarpeesta, joilla ei ole tarpeeksi tietoa nykyisen järjestelmän todellisista vaikutuksista tuleviin eläkkeelle jäämisiin. Kysymys on siis perehtymisen puutteesta.

Toinen taho joka puhuu suuresta muutostaprpeesta on EK ja sitä lähellä olevat piirit, joilla on oma etu valvottavana: he haluavat varmistaa, että työvoimaa on tulevaisuudessa ”yli oman tarpeen”. Kysymys on varmuuden maksimoinnista. Tosiasiassa selvitysten mukaan työnantajien halu palkata ikääntyviä on todella alhaisella tasolla. Päinvastoin irtisanomistilanteissa iäkkäät työntekijät halutaan ensimmäisenä ulos. Olisi ehkä syytä kiinnittää enemmän huomiota työantajiin asenteisiin kuin eläkkeellesiirtymisikään, jotta ikärasismi ei olisi nykyisen kaltainen.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen pelkistetyt elementit ovat 1) eläkekarttuma ja 2) elinaikakerroin. Eläkekarttumalla pyritään kannustamaan ihmisiä jäämään eläkkeelle ikähaitarin 63-68 vuotta mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa. Elinaikakerroin perustuu elinajan odotteeseen ja sen tarkoitus on jarruttaa eläkekertymää, niin että on varaa maksaa tulevat eläkkeet, vaikka elinaika pitenee.

Nykyisen eläkejärjestelmän loistava oivallus on, että samalla, kun se jarruttaa eläkkeiden määrää siten, ettei eläkekertymä karkaa maksajien resurssien ulkopuolelle, se kannustaa ihmisiä - eläkkeelle siirtymistä myöhentämällä - saavuttamaan hyväksyttävän eläketason.

Nykyisen järjestelmän ongelma on, että se toimii hyvin! Useilla eri tahoilla ei ole malttia odottaa nykyisen järjestelmän vaikutusten arviointia. Kun on kuitenkin kova hinku muuttaa järjestelmää jo näin lyhyellä ajalla (eläkeuudistusten väli: 2005-2017), olisi pidettävä huolta, ettei uudella järjestelmällä pilata vanhan hyviä puolia.

Väärä oletus on myös se, että kuvitellaan eläkemaksujen nousevan rajusti, jos järjestelmää ei muuteta. Tämäkin on enemmän luuloa kuin tietoa. Eläketurvakeskuksen laskelmat osoittavat maksujen (työntekijät, työnantajat) korotuspaineen olevan minimaalinen nykyisellä järjestelmällä.

Nykyinen järjestelmä on mielestäni ”ajattelevan ihmisen järjestelmä”. Järjestelmä on jo ohjannut myöhentämään eläkkeelle siirtymistä.

Jaakko Kiander viittaa Kanava-lehden (Suomalaisen Suomen 680. numero) artikkelissa ”Eläkkeelle jäämisen ikä nousee kepillä ja porkkanalla” Suomen eläkejärjestelmän arviointiin osallistuneen Nicholas Barrin mielipiteeseen, kun tämä – empiiriseen tietoon viitaten – sanoi, että selkeät ikärajat ovat tehokkaampi ohjauskeino kuin taloudelliset kannustimet. Nykyisen järjestelmän ydin on nimenomaan taloudellisissa kannustimissa. Mutta jos ihmiset eivät jaksa perehtyä asiaan, he valitsevat mieluummin ”normin”. Ja tämä viimeksi mainittu tarkoittaa, että eläkeikärajan siirto 63 vuodesta myöhemmäksi – esimerkiksi 65 vuoteen - on ymmärrettävämpää kuin hyötylaskelmat.

Mutta jos ihmisiltä – olipa kysymys työnantajista tai työntekijöistä - kysytään konkreettisesti haluavatko he eläkeiän nostoa 63 vuodesta 65 vuoteen, he kokevat ajatuksen epämiellyttäväksi. Terve.

Jos annetaan periksi ja todetaan, että muutostarvetta on (eikä ole jaksua odotella nykyjärjestelmän realisoitumista), olisi pystyttävä huomioimaan uuden järjestelmän vaikutukset vanhaan ennenkuin mullistuksia aletaan tehdä. On siis vaara, että ihmisten halutessa selkeää eläkkeelle siirtymisen vuosinormia, tehtäisiin tyhjäksi nykyisen järjestelmän elinaikakertoimeen perustuva kannustinvaikutus.

Kiander arvelee Kanava-lehden artikkelissaan, että päädytään järjestelmään, jossa vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee asteittain esim. 1-2 kuukautta vuodessa, jolloin se seuraisi kaavamaisesti elinajan ( nousevaa) odotetta. Tässäkin järjestelmässä on se ongelma, että se saattaa tehdä tyhjäksi nykyiset karttumat ja elinaikakertoimen. Ainakin niihin kohdistuu muutospaine.

Oma lukunsa on ihmisten elinikähaitarin kasvu. Kuollaan 65 vuotiaina tai 95 vuotiaina ja taitaa olla niin, että tämä väli vain kasvaa. Raskaissa töissä ei voida noudattaa samaa eläkkeellesiirtymisajankohtaa kuin kevyemmissä töissä. Edellä esitetty kuukausittainen muutos alaikärajaan ei huomioisi raskaiden töiden vaatimaa inhimillistä veroa.

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto tuo keskusteluun uuden mielenkiintoisen näkökohdan kun hän muistuttaa, että raskaat työt vähenevät Suomessa koko ajan. Ihmiset jaksavat kevyemmissä töissä pidempään. Nykyinen järjestelmä toimii sen suuntaisesti, että ihmisten työssäkäynti voi jatkua pidempään. Eri asia on, että kansantalouden kannalta teollisuustyön katoaminen ei ole mitenkään toivottava asia.

Tuleeko paljon puhuttu työvoimapula Suomeen? Sitäkään ei ole näköpiirissä, jos Suomen työllisyys kasvaa 5-6 prosenttiyksiköllä. Pohjoismaissa jo saavutettu taso riittäisi meilläkin työvoimapulan välttämiseen. Suomen työllisyysasteesta, 69 prosenttia, on vielä matkaa Ruotsin työllisyysasteeseen joka on 76 prosenttia. Jaakko Kiander tuo Helsingin sanomien artikkelissa ”Suurten ikäluokkien kato ei mullistakaan työelämää” (HS 19.8.2013) esille varteenotettava argumentin: nuorten ikäluokkien työllisyysaste pitäisi nostaa 70 prosenttiin. Kysymys ei siis ole tässäkään eläkkeellesiirtymisongelmasta. Kuntaliiton Reijo Vuorennon artikkelissa ”Kuntien tehottomuus on sitkeä myytti” (HS 26.9.2013) tuodaan esille tosiasia, jonka pitäisi painua jokaisen tajuntaan: Ruotsin työvoimasta on viisi prosenttia enemmän kuntasektorilla kuin meillä. Siis kaksi avainasiaa: nuorten työllisyysaste ja kuntatyön positiivinen merkitys!

Kiander esittää ratkaisuksi nykyjärjestelmää mukaillen, ”että varsinaiseksi tai tavoite-eläkeiäksi tulisi se eläkeikä, joka riittää kompensoimaan elinaikakertoimen vaikutuksen” samalla, kun ”nykyinen 63 vuoden alaikäraja voitaisiin säilyttää toistaiseksi eräänlaisena varhennetun eläkkeen ikärajana”. Kuulostaa toimivalta ratkaisulta, sehän huomioisi raskaan työn raatajat.

Tuntuisi luontevalta, että voimassa olevaa eläkejärjestelmää muokattaisiin tulevaisuuden haasteisiin sopivaksi, eikä sitä lähdettäisi kaavamaisesti muuttamaan uudeksi uljaaksi ”eläkkeellesiirtymisarvaukseksi”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti