Kaksintaistelu aitaviidakossa

 

Urheilussa minua kiinnostaa kilpailujännitys,  joka  parhaassa tapauksessa tapahtuu kaksintaistelun muodossa. Puhumme nyt yksilölajeista, tarkemmin sanottuna yleisurheilusta (amerikkalaisittain track and field). On paljon muitakin näkökohtia,  joiden takia seuraan yleisurheilukisoja. Yhdessä vaiheessa päähuomioni kiinnittyi tilastointiin. Olin noin 9-10-vuotias, kun menin kirjastoon ja luin Helsingin Sanomien urheilua käsittelevät tulossivut, jotka siihen aikaan oli kiitettävän runsaita. Liu’utin  sormea pitkin tuloslistaa  ja poimin ulkomuistista kunkin lajin 10 parhaan joukkoon mahtuvat urheilijat koko maailmassa. Hipsin kotiin (koska hävetti näyttää kavereille, mitä siellä kirjastossa oikein puuhailin) ja tyhjensin muistini ruutupaperille lyijykynällä ja kumilla!

Ehkä kaikkein kiinnostavin lähestymistapa yleisurheilukisoihin on kilpailijoiden keskinäinen  dramatiikka ja keskinäiset otatukset riippumatta osanottajien määrästä. Tarvitaanhan yllättäjiäkin.

Viimeksi seurasin heinäkuun puolessa välissä Joensuun GP-kisoja ja niissä erityisesti yhtä lajia, naisten 100 metrin aitajuoksua. Se oli minun ja monen muun  mielestä koko Joensuun kisan keskeinen tapahtuma.

Lähtötilanne: Suomessa on vallinnut varsinainen satasen aitojen huippukeskittymä. Ensin löi läpi Nooralotta Neziri (s.1992), sitten tuli Annimari Korte (s. 1988), sitten Reetta Hurske (s. 1995) ja nyt viimeksi Lotta Harala (s. 1992).  Kukin heistä on ollut vuorollaan ykkösaituri, mutta kuitenkin niin, että kunkin ura kattaa kilpasisarien aktiiviajan. Näin kova keskinäinen kilpa on kirittänyt aitureita.

Laskelmieni mukaan tämä nelikkö on kattanut huipputuloksilla lajihistorian viimeiset 15 vuotta.

Joensuussa starttasivat suurina suosikkeina Hurske ja Harala haastajinaan nousevat (?) tähdet, mutta erittäin kehityskelpoiset  Saara Keskitalo ja Vilma Mäki, molemmat viimeksi mainitut aiemmin hiukan yli 13 sekuntia juosseina.

Taso aidoissa niin kova, että lähes joka juoksu, jossa parhaat ovat mukana on ennätysyritys. Tällä kaudella Hurske aloitti ennätysrikkojaiset ajalla 12,68, jonka Harala alitti juostessaan Sveitsissä 12,65. Hurske ja Harala ovat voittaneet toisiaan ristiin.

Ja nyt Joensuun GP:hen valmistautumiseen ja lähtöviivalle niin kuin minä sen näin.:

Siinä he ovat silmieni edessä:  Vilma Mäki (rata 2) juuri ja juuri hymyillen lähtöviivalla, Saara Keskitalo (3) äsken  ennätyksensä tehneenä, hyppelehtimässä lähtöviivan takana, sitten hymyilevänä, mutta ujona lähtöviivalla,  Lotta Harala (4) vakavana, täysin itseensä keskittyneenä, itsevarman  oloisena, ja sitten Reetta Hurske (6). huokuen tulkintani mukaan hermostuneisuutta. Hurskeen huulet tapailevat lähdön hetkellä jotain… kasvoilla hymy viivähtää vain tuokion. Tämä on kova paikka.

PAUKKU – ja syöksytään ensimmäistä aitaa kohden…..

Kaikki selviävät takaisinkutsupelotteesta kuivin jaloin. Liki ihanteellinen myötätuuli (1,6 m/sek) juoksijoiden takana tuuppaa suorituksia, joita viileä sää taas latistaa. Haralan kiihdytys on vaikuttava. Kuitenkin Saara Keskitalo pysyy ällistyttävästi parhaiden mukana ja unohtaa ujoutensa hetkeksi. Keskitalon vilkaisu viereisen radan Haralaan maaliviivalla vahvistaa sen, miltä on tuntunut: hän on tullut lopun Hurskeen ja Haralan veroisesti, vaikka kaataa viimeisen aidan. Sitten hän näkee tulokset…. Briljantti suoritus.

Hurske ei sen sijaan onnistu: ensimmäiset askeleet ja kiihdytys eivät vakuuta. Lähdön reaktiokaan  ei ole hurskemaisen  sähäkkä. Lopun hän tulee kyllä viime aikojen tapaan vahvasti.

Kaikesta näki juoksun jälkeen, että pettymyksestä johtunut järkytys oli suuri. Hurskeen silmät kyyneltyvät, vaikka hän muuten onnistuu pitämään  itsensä koossa. Sisukkaasti  hän yrittää varmasti päästä timmiin kuntoon jäljelle jäävällä ajalla olympiakisoja varten.

Tulokset: 1) Lotta Harala 12,79, 2) Saara Keskitalo 12,84, Reetta Hurske 21,91.

Hurskeen ja Haralan kaltaisten kaksinkamppailujen luonteella on ollut taipumus muodostua  henkien taisteluksi.  ”Nuoren”  haastajan Haralan (hän on 32 -vuotias!) nähdään kohtaavan ”vanhan fading starin” Hurskeen (hän on 29-vuotias!).

Onko pika-aitojen valta vaihtumassa tai vaihtunut, kuten on tapahtunut ”aiturityttöjen” välillä niin monta kertaa viime vuosina? Itse veikkaisin,  että kilpailu saattaa kiristyä entisestään, jos juoksijat pysyvät terveinä. Pika-aitabuumi on päällä ja jatkuu.