Kenraalin yhden miehen sota

 

 Venäjän hyökkäys Ukrainan kimppuun  24.2.2022 herätti kansalaisissa  kiinnostuksen potentiaalisia kenraalipoliitikkoja kohtaan jopa niin, että osa sotilaista oli eduskuntavaaleissa äänikuninkaita. Vastaavasti myös kenraalit onnistuivat läpäisemään äänestäjien valintakriteerit, vaikka meillä pari kenraalia asettui vastustamaan entisten puolustusvoimien komentajien asettumisen politiikan edusmiehiksi. Menestys on jatkunut myös eurovaaleissa.

Sinänsä tässä ei ole mitään aivan uutta ja mullistavaa, sillä aiemminkin kenraalit ovat toimineet kansanedustajina.

Kohua nostatti, kun evp. kenraalimajuri ja pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri antoi lausunnon, jonka mukana Suomi käy jo sotaa Venäjän kanssa.

Kun kenraalin katsottiin ylittäneen terveen arvostelukyvyn rajat, hän ”väänsi rautalangasta”, missä kulkee sodaksi sanottavan tilan raja, ja milloin se ylittyy. Tietenkin voidaan sanoa, että sodan käsite kehittyy uusien vihollisuuksissa käytettävien välineiden ja menetelmien myötä (vaikkapa  droonit, miehittämättömyys, hybridivaikuttamiset ja kyberuhat), mutta mielestäni kenraali antaa tässä kauluslaattojen viedä ja harkinnan väistyvän sanomisen halun tieltä. Kenraali ei ollut kiinnostunut valaisemaan asiallisesti kantaansa vaan  puki sen ylimielisesti pilkalliseen rautalankasävyyn: ettekö te tyhmät vieläkään tajua….

Olin joskus valtio-opin laudaturseminaarissa,  jossa oli mukana eräs evp. majuri, joka oli kyllästynyt toteuttamaan – kuten hän sanoi - itseään tyhmempien esimiesten määräyksiä,  ja päätti siksi lähteä opiskelemaan. Itsevarma majuri antoi seminaarissa ymmärtää, että hän tietää kyllä, missä kohtaa sota alkaa ja missä kohtaa ei. Tulipahan vain mieleen….

Oma tulkintani on, että työ/virka/asema lyö leiman ihmisen ajatteluun ja asenteeseen ja niin käy myös armeijan esikuntatyössä,  jossa joudutaan valmistautumaan sodan olosuhteisiin.

Kenraali Toverilla on taatusti sotilaallista kokemusta riittävästi, mutta onko hänellä poliittista harkintaa tarpeeksi?  Toveri viittaa sodalla  sabotaasitoimintaan, mitä Venäjä parhaillaan tekee. En usko, että kansalaisten enemmistö pitää tapahtunutta osana sodankäyntiä. Eri asia on sitten Suomen politiikan linjan vaikutus Natoon liittymisineen ja yleensä sotaisine länteen kytkeytymisineen, joka ärsyttää Venäjää saaden sen tuottamaan kyber-  ym. vahinkoja. Suomessa vesilaitoksiin tunkeutumisia  – jos Venäjä on niiden takana – on pidetty pelotteluna eikä sotana. Miksi pelotellaan? Olisiko kysymys siitä, että Venäjä haluaa osoittaa,  mitä seuraa (miten vahingollinen sota on), jos sota syttyy. Varmaa on, että Venäjä käyttää – jos sota uhkaa - kaikkia keinoja vahingoittaakseen Suomen herkkää infrastruktuuria.

Toveri viittaa Putinin lausuntoihin, joiden mukaan länsi on vihamielinen taho ja hyökkää meitä (Venäjää) vastaan. Tätä hän pitää yhtenä osoituksena siitä, että välillämme vallitsee sotatila. Eiköhän kysymys ole propagandasta, johon meistä kukaan ei oikein usko. Jos sota oikeasti syttyisi,  tietäisimme pian kaikki, mitä se on.

Eniten mietin em. asioiden yhteydessä,  miten sota tuodaan yhä lähemmäksi meitä,  aluksi sanoilla, sitten militaristisilla puheilla,  ja lopulta lisääntyvien sodanuhkien kierteellä. Ahdistavalta tuntuu, kun militarismista puhuminen  arkipäiväistyy.

Entä mitä tarkoittaa, että on sota? Kaikkitietävän Wikipedian varsin osuvan määritelmän mukaan ”sota on järjestäytyneiden yhteisöjen välinen aseellinen konflikti”.