Phantom Finn rakensi Helsinkiä

 

 Historioitsija Kalle Virtapohja perehdyttää meidät Paavo Nurmen välityksellä Helsingin rakentamisen historiaan teoksessaan ”Tuntematon Paavo Nurmi” (2024). Tarkentavaa alaotsaketta ei ole. Miksi? Arvoitus selviää jo varhain kirjaa lukiessa, mutta palataan siihen vähän myöhemmin. Virtapohja  kantaa huolta - syystäkin - sitä, että pääkaupungin rakentaminen on jäänyt muiden Helsinkiä käsittelevien teemojen varjoon. Hän tarkoittanee huolellaan  Helsingin rakentamisen historiaa kattavana ”yleisesityksenä”. Rakentamisen erikoisaihealueita on toki käsitelty laajastikin.

Paavo Nurmen ikuisesti elävä maine perustuu hänen loistaviin urheilusaavutuksiinsa. Sivuutan ne kuitenkin tätä kirjaa arvioidessani lähes kokonaan. On sinänsä saavutus olla huipulla kahdessa eri ”lajissa”, asuinkerrostalorakentamisessa ja kestävyysjuoksussa. Paavo osoitti suuruutensa panostamalla yhtä intensiivisesti rakentamiseen kuin juoksu-uran kehittämiseen.

Olihan Nurmi toki paljon muutakin, kuten kestävyysjuoksijoiden valmentaja, taiteenkerääjä, Suomen epävirallinen ”suurlähettiläs”, patriootti vailla vertaa…  Nurmen päätyöstä kestävyysjuoksun mestarina on kirjoitettu tuhansia artikkeleita,  ja koko joukko kirjojakin. Useimmiten hän oli saavutustensa ansiosta  kilpatovereihinsa verrattuna - ehkä Ville Ritolaa lukuun ottamatta  - ”yli-inhimillinen Phantom Finn”. Tosiasia on kuitenkin, että Nurmi jos kuka realistina tunnisti omat rajansa.

Virtapohjan  teemojen käsittelytapa on yllätyksellinen, jopa hämmentävä. Hän lähtee toki liikkeelle rakentamisen historiasta ja aivan oikein korostaa Carl Ludvig Engelin ja Johan Albrecht Ehrenströmin merkitystä, mutta toisaalta nämä suuret rakentamisen mestarit olivat toki kaukana Nurmen pääosin käytännön rakentamistoimintaa koskevasta osaamisesta. Nurmi oli grynderi sana varsinaisessa merkityksessä.

Virtapohjalle ei kuitenkaan riitä pelkästään  rakentamisen teeman keskeinen rooli kirjassa. Tuon tuostakin hän hypähtää yllättäville sivupoluille. Niin, minulle jää jopa kuva, että sivupolut eivät usein edes sivua Nurmen rakentajan minää

Tässä runsaudensarvessa hyppelehtivässä aiheenkäsittelyssä tulee tuon tuostakin vilkaistua, mikä sen kirjan nimi nyt taas olikaan!

Nurmi tunnettiin vaiteliaana miehenä, joka harvoin avasi sisintään muille ihmisille. Hän ei myöskään ollut mikään helppo ihminen, vaikka pienessä seurassa saattoi irrotella muiden hämmästykseksi. Nurmi oli toisaalta maineensa vanki. Pitikö hänen ylläpitää tarkoituksella umpimielisen kuvaa, johon hän viittasi eräässä puhtilaisuudessa: ”nyt minun taitaa olla parasta lopetella, jotta voin viedä hautaan maineeni”?  Moni luonnehti häntä Kekkosen tavoin  sulkeutuneeksi , epäluuloiseksi ja yksinäiseksi. Kekkosen tapaan jäin pohtimaan leimasiko hän itsensä sfinksin kaltaiseksi, vai oliko se hänen luonteensa, joka jätti niin voimakkaan jäljen  Nurmen olemukseen.

:::::::::::::::::::::

Paavo Nurmi juoksee näköispatsaaksi muotoiltuna edelleen keskuudessamme, mutta Virtapohja kääntää ajanratasta aina1800-luvun alkuun. Tämä on tyypillistä Virtapohjan analyysiä. Joskus hän loittonee niin kauas juoksijoiden kuninkaan aikakaudesta tai asiayhteydestä, ettei enää saavutakaan yhteyttä  sankariinsa. Juuri silloin tulee vilkaisseeksi kirjan kanteen, nähdäkseen, mikä  tämän kirjan nimi olikaan.

Tällaisia sivupolkuja ovat kirjassa mm. voimistelu ja ammunta, joihin liittyy seuratoiminnan perustaminen. Kaikkiin näihin  liittyy piilomerkityksessä itsenäisyyden tavoittelu pidemmällä aikajänteellä. Voihan näissä teemoissa nähdä kautta rantain katsottuna yhteyden Nurmen itsenäisyyden kaipuuseen.

Sankaruuden tavoittelussa nähdään yhtäläisyksiä norjalaiseen tutkimusmatkailijaan Roald Amundseniin ja jopa Disneyn Mikki -hiireen, samoin 1920-luvulla virinneeseen Egypti-tutkimukseen. Varhainen ilmailun historia rohkaisi tekemään vertailuja kestävyysurheiluun ja siis Nurmeen. Niin ikään tupakkamarkkinoinnissa (!) nähdään yhtymäkohtia Nurmen aikakauteen, miksiköhän? Eri teemojen yhteys Nurmeen on  monissa tapauksissa melko etäinen.

Tulee tunne, että kirjaa olisi voitu sivumääräisesti supistaa runsaastikin sisällön siitä kärsimättä. Kalle Virtapohja tekee aihevalintoja, joita ei aina voi pitää kovin onnistuneina. Teoksen nimen olisi voinut muuttaa tekstisisältöä vastaavaksi. Miten olisi ”Paavo Nurmi Helsinkiä rakentamassa”.

Vielä on syytä mainita Nurmen menestys vuoden 1936 Berlinin olympiakisoihin valmistautuvien urheilijoiden valmentajana. Tulosten olisi voinut kuvitella siivittävän Nurmen uran uusiin aluevaltauksiin, uusilla elämänalueilla.

:::::::::::::::::::::::::

Nurmi ei jäänyt Turkuun grynderiksi vaan muutti Helsinkiin. Hän jäi itse asumaan  rakentamaansa taloon Töölöntorinkatu 7:ään. Se oli Nurmen ensimmäinen talo.  Rakentamisessa auttoivat hyvät suhteet vaikuttajaihmisiin. Paavo Nurmen ja Risto Rytin ystävyydestä liikkui paljon huhuja, mutta pitäviä todisteita Nurmen ykkösluokan neuvonantajasta ei ole jäänyt. Seuraavaksi Nurmi päätti rakentaa talon Lauttasaareen, joka oli saaren ensimmäinen kerrostalo.

Sota keskeytti Nurmen rakennustoiminnan, mutta sitä jatkettiin heti, kun sota päästi otteestaan. Nurmi kokeili siipiään myös laivanvarusteluliiketoiminnassa, mutta epäonnistui pahasti. Hän vetäytyi takaisin talonrakentamiseen.

Nurmi jatkoi businesta luotettujen yhteistyökumppaneiden kanssa. Nurmi oli tarkka isännöitsijänä ja valvoi rakennustoimintaa pikkutarkasti, keräten jopa nauloja rakennusten työmaalta säästösyistä.

Rentoutumista Nurmi haki Kallvikin mökiltä. Tuskinpa on vaatimattomamman oloista mökkiä kuin tuo saunarakennus – ainakin ottaen  huomioon Nurmen tulo ja varallisuustason.

:::::::::::::::::::::::

Kalle Virtapohjan teoksen pääteema on oikeutetusti rakentaminen. Siitä Virtapohja pitää kiinni, mutta muilta osin hän tulkitsee väljästi valitsemiaan teemoja, joiden relevanttiudesta pääaiheen näkökulmasta ei aina voi vakuuttua. No,  ainakin taustatiedot palvelevat lukijan yleistietotarpeita.

Nurmi oli pedantti mies aina yksityiskohtia myöten. Joskus häneltä keitti yli, kun hän arvioi yhteistyökumppaneitaan, mutta useimmiten hän havaitsi itse olevansa turhan tarkka vaatimuksissaan.

Nurmi rakensi talon kerrallaan pitäen isännöitsijänä rakentamisen langat tiukasti käsissään ja noudattaen siten luonteenlaatunsa tunnusomaisia piirteitä.

Mutta teräsmiehetkin väsyvät. Nurmea saattoivat hänen viimeisellä matkallaan lukuisat huippu-urheilijat Lasse Vireniä myöten.

Pysyvän jäljen Nurmi jätti luovuttaessaan huomattavan osan elämätyönsä ansioista nimeään kantavalle säätiölle, joka on keskittynyt tukemaan sydän- ja verisuonitautien tutkimusta.

Ainakin osin arvoitukseksi jää Nurmen vieroksuva suhtautuminen omaan huippu-urheilijauraansa. Hän ei varmaan ymmärtänyt saavuttamiensa tulosten ja ennätysten arvoa sanoen niiden merkitsevän  vähemmän kuin mädäntynen puolukan. Todellista pysyvää arvoa merkitsivät hänen taidekokoelmansa työt. Näin kategorisen jyrkkää tuomiota ei voi mitenkään nähdä objektiivisena, jälkimaailma on sen todistanut.