Vaalikamppailua lännen malliin

 

 Tuskinpa kukaan on välttynyt ottamasta kantaa Yhdysvalloissa meneillään olevaan presidentinvaalikampanjaan Kamala Harrisin ja Donald Trumpin välillä.  Jos joku luuli,  että vuoden 2016 vaalit olivat pohjanoteeraus ehdokkaiden nimittelemisessä ja vaihtoehtoisten totuuksien määrässä kehittyneiden länsimaiden valtionpäämiesten vaalien historiassa, erehtyy pahan kerran. Trumpin harjoittama vastustajien nimittely  mm. hulluiksi (tai vielä hullummiksi) on ikään kuin ihmisten totuttamista lähes pelkillä haukkumasanoilla käytävään vaalikamppailuun. 

Kamala Harris on ainakin tähän mennessä pystynyt välttämään mutapainin ja käyttää sen sijaan puun takaa ammuttuja äkkivääriä, mutta psykologisesti tarkkoja täsmäiskuja vastustajan selustaan Trumpin siekailemattomien propagandalausuntojen vastavetona.

Kamala Harris on aiemmin urallaan osoittanut pystyvänsä poliittiseen katutappeluun, johon Trump häntä nyt painostaa. Yksi perustavaa laatua  oleva erimielisyys koskee naisten oikeutta aborttiin, josta voi kehkeytyä vaalien suuri kysymys.

Muutoin Harrisin on arvioitu joutuneen altavastaajaksi. Mutta millähän perusteella? Itse olen pannut merkille, että Harrisia hyvin pitkälle arvioidaan Trumpin antamassa mielipidekehikossa, ikään kuin Harris ei aiemmalla urallaan olisi pystynyt osoittamaan, että hän pystyy tulemaan toimeen omilla kyvyillään. Väitän, että jos kisaa käydään politiikan faktoilla, Harris on vahvoilla. Trump tietää tämän ja pyrkii käymään kampanjaansa alatyylisellä kielenkäytöllä.

Trumpille demokratia on pelinpolitiikan väline. Hän voi milloin tahansa halveksia liberaalia demokratiaa ja ennustaa sen  sortuvan hänen tulevalla presidenttikaudellaan: sitä ei enää tarvita!

Olen myös tehnyt havainnon, että vaalikampanjoita pyritään käymään tavalla, jossa kamppailun osapuolet toistavat itseään pystymättä irtautumaan vanhasta. Trumpin kohdalla se voi hyvin pitkälle  pitää paikkansa MAGA-ym. retoriikan takia, mutta epäilen,  että Harris on oppinut läksynsä ja pyrkii parantamaan mahdollisia heikkouksiaan, joita hänen avustajansa ovat panneet merkille.

Yksi avainhenkilö Harrisin vaalikamppailussa on Joe Biden, jolla on valtava monikymmenvuotinen kokemus Yhdysvaltain politiikan ja hallinnon kysymyksissä. Tilannetta Bidenin vetäytymistä koskien on verrattu Lyndon B. Johnsonin vastaavaan tilanteeseen vuonna 1968, kun istuva presidentti veti johtopäätökset mahdollisuuksistaan vaalikamppailussa. Johnsonin taakkana oli Vietnamin sota, Bidenin hänen ikänsä ja heiveröinen terveytensä. Häikäilemätön amerikkalainen vaalikampanja ei juuri antanut tilaa Bidenille selviytyä tulevista presidentin tehtävistä, vaikka hänen asiahallintansa olisi riittänyt selviytymään toimen velvollisuuksista. Biden jatkaa hallinnon sparraajana presidentin tehtävissä vuodenvaihteeseen saakka.

Taistelu jatkuu siis osittain vieläkin Trumpin ja Bidenin välillä. Vastakkain ovat trumpilainen holtittomuus ja Bidenin vireyden horjuvuus.

Monet vaalikampanjan agendat korostavat jakolinjaa Trump/J.D. Vance vs. Harris. Yhteiskunnalliset muutokset yhdenkin presidenttikauden aikana vaikuttavat myös kannatusmuutoksiin. Harris on vahva Naton ja Ukrainan kannattaja päinvastoin kuin  Trump ja hänen varapresidenttinsä. Tämä jakolinja vaikuttaa myös Suomen politiikkaan. Kysymys kuuluu, kuinka hyvin Bidenin lupaukset ja hyvin voimakas pro-Suomi myötätunto kestävät Trumpin mahdollisella uudella kaudella.  Kaikkein suurin haaste Suomen osalta on, kuinka Trump – jos tulee valituksi – näkee Euroopan ja Suomen tukemisen pitkällä tähtäimellä.

Harris voi laskea nuorten, naisten ja vähemmistöjen kannatuksen varaan, mutta juuri näissä agendoissa vallitse sudenkuoppia, sillä republikaanit ovat lisännet kannatustaan esimerkiksi latinojen keskuudessa.

Latinojen on todettu vanhoillistuvan, mitä pidempi aika etabloitumisesta uuteen kotimaahan on kulunut. Latinalaiset eivät enää äänestä vanhojen ideologisten näkökohtien puolesta (joutuminen rasismin kohteeksi ym.). Tärkeimmiksi äänestysperusteiksi latinojen keskuudessa on noussut oma menestys ja lasten terveydenhoito ja koulutus. Republikaanit pääsevät näiden kautta palaselle tapahtunutta muutosta.

Yhdysvaltojen taloudella menee selvästi  paremmin kuin  Euroopalla. Bruttokansantuote on 2,8 prosentin vauhdissa. Tämän luulisi edistävän Harrisin/Bidenin menestystä latinojen keskuudessa, mutta varmaa se ei toki ole.

Tämän päivän politiikan reunailmiöt ovat vaikuttamassa valtavirtausten taustalla. Salaliittoteoriat, hybridi- ja kybervaikuttaminen ja monet muut ilmiöt vaikuttavat katveessa muutoksen tekijöinä.

On sanottu, että Euroopan pitää oppia seisomaan omilla jaloillaan ja luopua suosiolla amerikkalaisten avusta. Kuitenkin sanoisin, että Marshall-avusta lähtien USA näki panostukset Eurooppaan sijoituksena eikä puhtaana armollisuuden viitoittamana tukena. Tarkoitus oli sitoa Eurooppa osaksi Yhdysvaltain kaupallisia etuja ja Neuvostoliiton ja sosialismin vastaista rintamaa. Nyt  Trump näkee Euroopan enää taloudellisena rasitteena. Sitä ei enää tarvita vanhassa mielessä. Elämme MAGA-kautta.

Varsinkin Trump näkee Ukrainalle annettavan tuen mahdollisen diilin välikappaleena, jossa häntä tukee varauksetta hänen vastavalittu varapresidenttiehdokkaansa Vance. Arveluttavaksi tämän suuntauksen tekee moni asia. Trumpin Yhdysvalloilla ei ole Venäjään sellaista antipatiasuhdetta kuin Harrsin/Bidenin Yhdysvalloilla. Entä jos Venäjä on osa Trumpin  ”kauppoja”? Monet pienemmät valtiot voivat altistua pahimmassa tapauksessa välirahaksi tässä kaupankäynnissä. Vanha amerikkalainen sitoutuminen liberaaliin demokratiaan on vain yksi ulottuvuus Trumpilla. Konservatiiviset, lähellä republikaaneja olevat ja vallan keskittämistä tukevat ajatushautomot, tarjoavat mielellään neuvoja Trumpin ohjenuoraksi. Trumpille tämä sopii, tunteehan hän viehtymystä autoritaarisuuteen.

Todellisuudessa vallankäyttö ei ole näin suoraviivaista. Republikaaneissa on paljon voimia,  jotka eivät halua tuhota sitä pohjaa,  joka on luotu toisen maailmansodan jälkeen.

Suomen perusteellinen sitoutuminen ensisijaisesti Yhdysvaltoihin, toissijaisesti Natoon, voi sekin olla Suomen tulevaisuuden haaste. Viimeisin tieto on,  että Supo luovuttaa tietoja Natolle sovitun mukaisesti. Onko kaikki kortit pistettävä yhden kortin varaan?