Ylen Areenan historiasarjassa on parhaillaan nähtävillä palanen natsismin kauhuhistoriaa: ”Wannseen konferenssi 1942”. Wannseen järvi sijaitsee Berliinin kaupungin alueella luonnonkauniissa ympäristössä. Wannseessa (Haus der Wannsee-konferenz) päätettiin juutalaisten lopullisesta kohtalosta natsi-Saksan hallitsemilla alueilla.
Moniin natsismin toimiin sisältyi huolellinen valmistelu,
niin tähänkin. Wannseen konferenssi pidettiin
tammikuussa 1942 korkealla 15 osallistujan virkamiestasolla. Kokoontumisen sanatarkkana
teemana oli ”juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu”. Se tarkoitti
juutalaisten kansanmurhaa. Kokouksessa kysymys oli kansanmurhan
koordinoinnista. Itse huolellisesti valmisteltu kokous kesti vain muutaman tunnin. Dokumentti on
saksalaistuotantoa.
Rinnakkaisteemana tapahtumaa seurataan natsismin vainoista selvinneiden
juutalaisten näkökulmasta. Dokumentin juonnoissa korostetaan kokouksen työmenetelmien
johdonmukaisuutta ja laatua. Kysymys ei siis ollut vihapäissään, raivon
vallassa tehdystä massamurhan suunnittelusta vaan natsismin oppien mukaisesta
toimeenpanosta.
Olen nähnyt useita kokouksesta tehtyihin tarkkoihin
muistiinpanoihin perustuvista dramatisoiduista kuvauksista. Jää vaikutelma,
että kysymys on ikään kuin kokouksesta muiden joukossa ilman historian raskasta
ja traagista painotusta. Tunnetason syvät vaikutelmat tuodaan esille
holokaustista eloonjääneiden uhrien tulkitsemana.
Tilaisuuden kutsui koolle Reinhard Heydrich (s. 7.3.1904 - k. 4.6.1942), yksi natsismin historian kuuluisimmista ja tunteettomimmista virkamiehistä.
Hän johti hävitysvimman ilmentäjää, natsien turvallisuusvirastoa. Minulle on
jäänyt kuva äärimmäisen kunnianhimoisesta kansallissosialistien työkalusta,
joka jäännöksettömästi toteutti natsismin ihanteita. Siksi hänet oli valittu
johtamaan kokousta ja huolehtimaan siitä, että sillä on vahvistetut
toteuttamiskelpoiset tulokset. Jos tsekkiläisten vastarintamiesten pommit eivät
olisi surmanneet Heydrichia melko pian Wannseen konferenssin jälkeen, olisi
hänellä ollut nouseva ura natsihallinnon huipulle. Hän oli natsien kannalta oikea
mies konkretisoimaan esimiehensä Heinrich Himmlerin hämyisiä muinaissaksalaisia
aivoituksia. Oliko hän myös uhka Himmlerille, joka kyllä tajusi Heydrichin
kunnianhimon laadun? Joka tapauksessa Hitler julisti Heydrichin SS-jäsenen
roolimalliksi salamurhan jälkeen.
Heydrich harrasti liikuntaa ja kulttuuririentoja aina
viulunsoiton opiskeluun saakka. Arvostettuun natsityyliin hän oli huolehtiva
perheenisä. Tällainen oli massamurhaajan toinen puoli. Natsipuolueeseen hän
liittyi jo vuonna 1931. Antisemitismi oli Heydrichiin sisäänrakennettu piirre.
Häneen iskostui leima kylmän ja tunteettoman miehen perikuvana tai ikonina. Hän oli kaikille pelkkä
”Heydrich”.
Herman Göring arvosti Heydrichin luonteenpiirteitä ja uskoi
hänelle juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun. Wannseen konferenssissa
Heydrich korosti, että juuri hänelle oli suotu
tehtäväksi ”suuri kysymys ” ja sen ratkaisu.
Wannseessa oli koolla sivistyneitä miehiä (plus yksi nainen),
joilla oli korkeita tutkintoja. Mutta he olivat myös ”tavallisia” ihmisiä,
jotka joutuivat tai pääsivät asemansa perusteella ryhmän jäseneksi. Heillä ei
ollut henkilökohtaisesti käsissään verta.
Tavoitteena oli 11 miljoonan ihmisen tappaminen. Wannseen henkilögalleria edusti kaikkia
juutalaiskysymyksestä kiinnostuneita
tahoja. Kokous yhdensuuntaisti intressitahojen tavoitteet. Mukana oli
miehitettyjen tahojen johtoa, joilta ei tarvinnut pyytää palveluja, he olivat
itse valmiita tarjoamaan palveluksiaan. Juutalaiset pakotettiin satoihin
gettoihin.
Paikalla oli natsihierarkian vaikutusvaltaisia johtajia,
kuten SS:n johtaja Heinrich Müller ja Adolf Eichmann, joka myöhemmin järjesti
juutalaiskuljetusten logistiikan keskitysleireille. Lopullinen ratkaisu piti
sisällään myös joukkomurhan käytännön toteutuksen keinot ja niiden
toimeenpanijat virkamiestasolla. Toteutuksen vastustajia kokouksessa ei
varsinaisesti ollut. Joissakin yksittäisissä tapauksissa kokouksen
osallistujien lähiomaisia, joilla oli side juutalaisuuteen, joutui alttiiksi
syytöksille, vaikka he eivät olleet ns. täysjuutalaisia. Asianomaiset kokouksen
osallistujat yrittivät rimpuilla irti läheistään
uhkaavasta tilanteesta.
Wannseen kokouksesta on olemassa ulkoministeriössä sittemmin
säilytetty pöytäkirja, Kolmestakymmenestä kopiosta vain yksi on säilynyt. Tämä
yksi kappale paljastaa natsien toimintatavoista ennenkuulumattoman arvokkaita tietoja.
Saksalaisessa yhteiskunnassa alistettujen juutalaisten
vähemmistöllä oli huomattavasti parempi koulutustaso kuin
keskivertokristityillä, joka altisti heidät syrjinnälle. Juutalaisille ei
avautunut avainvirkoja ja he korvasivat uralla etenemisen esteet keskittymällä
oman taloutensa parantamiseen muilla tavoin. Yksityiset tahot avasivat
mahdollisuuden vaurastumiseen verrattomasti
paremmin kuin monet julkisen hallinnon tehtävät.
Juutalaisten menestys synnytti ”kateutta ja vihaa”, kuten
eräs ohjelmassa käytetty asiantuntija totesi. Heti perään Joseph Goebbels
pantiin dokumentissa uhoamaan (klippi vuodelta 1933) kostoa juutalaisten
röyhkeydelle. Juutalaisvihamielisyys muhi hitaasti, mutta varmasti, ja saavutti jonkinmoisen kliimaksin tultaessa
1940-luvun vaihteeseen. Juutalaisuuden asteittain muuttuva määrittely vietiin
lainsäädännön tasolle saakka (”Nürnbergin lait”), jossa puhtaassa ”arjalaisuudessa”
ei ollut yhtään lähisukulaisuussuhdetta juutalaisuuteen.
Juutalaisuuden määrittely ei ollut em. kriteereillä helppoa
ja avuksi otettiin uskonto, jonka avulla pystyttiin rajaamaan ryhmiä täsmällisemin
ja kattavammin.
Juutalaisvastaisuuden uusi huippu 1930-luvulla saavutettiin vuonna 1938 ”kristalliyönä” (9.11.1938). Juutalaisten
synagogia poltettiin ympäri Saksaa. Tilanne johti juutalaisten karkotuksiin niin,
että omaisuus takavarikoitiin. Heydrichin rooli Saksan juutalaisvastaisessa
politiikassa kasvoi juuri vuonna 1938. Myös myöhemmin kuuluisaksi tulleen Adolf
Eichmannin rooli kuljetusten organisoijana kasvoi vuonna 1938.
Sota Neuvostoliittoa vastaan johti yhä suurempiin
julmuuksiin sitä mukaa kuin armeijan eteneminen itään jatkui. Juutalaisten
joukkosurmat rintaman takana saivat jättimäiset mittasuhteet. Miehiä, naisia,
lapsia…. Murhat eivät olisi toteutuneet ilman armeijan hyväksyvää asennetta.
Armeijan mukanaolon myöä surmatyöt kohdistuivat kaikkiin Saksan vihollisiksi koettuihin
vähemmistöihin. Juutalaiset pakotettiin kantamaan tähteä juutalaisuuden
tunnistamiseksi.
Wannseen pöytäkirjat osoittavat, että Hitler oli antanut
ennakkohyväksynnän tuleville eliminoinneille. Juutalaiset pyrittiin aluksi
siirtämään pois ihmisten silmistä karkotuspäätöksillä, jopa Madagaskarille
saakka. Suunnitellut toimet epäonnistuivat, ongelma oli liian massiivinen.
Alkoivat kuljetukset kohti tuntematonta päämäärää…. siirrettyjen
omaisuus jaettiin saksalaisten kesken…..
Dokumentissa annetaan kuva, että tappamiset osin
riistäytyivät käsistä ja vauhtiin päästyään jatkuivat heikkenevän kontrollin
olosuhteissa.
Saksalaisten rintana kuitenkin jähmettyi Moskovan porteille
1941-42. Samaan aikaan sota laajeni
maailmanlaajuiseksi, kun japanilaiset hyökkäsivät Pearl Harboriin.
Kaikki sodan säännöt pirstoutuivat. palasiksi.
Juutalaisten kohtelu (so. tuhoaminen) ei ollut enää
mahdollista siihen saakka käytetyillä keinoilla. Lopullisena seurauksena oli turvautuminen
viimeiseen massiiviseen tuhoamiskeinoon.
Paluuta ei enää ollut.
Entä miten saksalaiset holokaustin toimeenpanijat selvisivät
omantunnontuskista? Heidän omaatuntoaan huojennettiin yksinkertaisesti vaikenemalla
hirmutöistä.
Syyskuussa 1942 aloitetiin kokeilut kaasun käytöstä Auschwitzin
keskitysleirillä. Heydrichin virkamiesvalmistelu oli saatettu päätökseen ja toimenpiteet
käynnistetty.
:::::::::::::::::::::::::::::::
Dokumentissa todetaan, että Wannseen konferenssi oli historian julmin kokous.
Yhtälailla se on esimerkki siitä, kuinka rutiininomainen arkinen virkamiesvalmistelu
toteutuu epäinhimillisenä prosessina ilman, että samanhenkiset osallistujat
(tai suurin osa heistä) tunsivat
mielenliikutusta tai myötäelämiskykyä niiden viattomien ihmisten puolesta, joihin he kohdistivat kaikki
mahdolliset säännöt -
oikeusvaltioperiaatteista puhumattakaan -
sivuuttavan väkivallan. Ne, jotka tunsivat jotain, olivat hiljaa.
Hannah Arendtin opetukset siitä, miten totalitarismiin taannutaan ja millaisesta yhteisöilmiöstä joukkomittaisessa kognitiivisessa taantumassa on kyse, eivät mitä ilmeisimmin ole menneet perille. Ei vaikka jo 60-luvulla julkaisimme hänen laajan artkkelinsa "Väkivallasta" suomeksi ja vaikka hänen pääteoksiaan on sittemmin suomennettu muitakin.
VastaaPoistaVaikka niin Arendt kuin esimerkiksi Reich hyvinkin osoittelevasti puhuvat natsi-Saksasta ja N-liiton totalitarismista yhteneväisinä rinnakkaisina ilmiönä, usko siihen, että totalitarismi olisi ikään kuin jonkin tietyn ideologian yksityisomaisuutta -- ja että siis jokin vastakkainen ideologia voisi pelastaa yhteiskunnat ajautumasta taantumisen tielle -- elää yhä sitkeästi ja saa omaan ideologiaansa uskovat kokemaan että juuri heissä olisi pelastus uusilta mahdollisilta romahduksilta.
Perustavanlaatuinen havainto siitä että sosiopsyykkisessa taantumassa on kysymys ihmisen yhteisöllisyyden ikiaikaisesta ilmenemästä jää yhä meiltä käsittämättä.
Kun tosiaankin televisiomme tarjoaa miltei päivittäin dokumentteja natsi-Saksan historiasta ja tapahtuneista kauheuksista, pitäisi tietysti kysyä miksi? Kysymykseen on nimittäin vastaus: siksi että tarvitsemme noita dokumentteja väistääksemme juuri sen mitä mm. Arendt yritti meille opettaa. Tv-dokumentit ovat väline jolla voimme viraannuttaa historian itsestämme -- tehdä irtiotto, että siis se banalisoituva "pahuus" ei suinkaan ole sisällä meissä itsessämme, vaan "tuolla toisaalla" --
Mutta se ei jäänyt sinne historiaan, se on yhä meissä, potentiaalisena voimana sisällämme -- eikä mikään aate tai opillinen ideologia meitä yhteiskuntamme kriisiytyessä ja taantuessa pelasta. Ja kun yhteiskunta romahtaa, kyse on nimenomaan sen yhtenäisyyttä sitovien tekijöiden -- toisin sanoen yhteisömoraalin -- romahduksesta. Opetus, jota emme Arendtilta myöskään ole pystyneet omaksumaan on se, että natsi-Saksassakin myös juutalaisyhteisöjen moraali romahti. Romahduksessa on siis kyse kaikkia kriisiytymisen osapuolia koskevasta sosiopsyykkisestä hajoamisesta -- kognitiiviset kyvyt romahtavat kauytta koko yhteiskunnan, aivan kuten totaalisesti epäonnistunut pöydän jalkojen lyhennys sahaamalla aina yhtä jalkaa muita lyhyemmäksi.
Niin historia.... voisko antisemititismin tuhansien vuosien historia olla kuitenkin yksi ydinssyistä juutalaisvihaan. Jotkin "perinteet" hiipuvat, jotkin pysyvät ennallaan ja jotkin vahvistuvat - ainakin ajoittain.
VastaaPoistaEntä sitten kateus? Mielstäni "Wannseessa" viitattin tähänkin näkökulmaan.
Entä hyvän ja pahan loputon taistelu?
Mainitsemasi laaja-alainen yhteisömoraalin romahtaminen on varteenotettava syy tapahtuneeseen ja tulevaisuudesssa tapahtuvaan.
Myös nykyisyydessä vainoharhaisuus on lisääntymässä,se on esimerkisi iltapäivälehtien lööpeissä havaittavissa.
VastaaPoistaPutin ja Venäjä esitetään niissä, samanlaisessa valossa, missä Saksan juutalaiset, kun valmistettiin maaperää heidän tuhoamiselleen.
Provosoimaton Venäjän hyökkäys Ukranaan on mantra jota hoetaan nykyisin oikeuttamaan kaikki mahdolliset eskalaation lisäämset.