”Wannsee” - kansanmurhan suunnittelu virkamiestyönä

 

Ylen Areenan historiasarjassa on parhaillaan nähtävillä palanen natsismin kauhuhistoriaa: ”Wannseen konferenssi 1942”. Wannseen järvi  sijaitsee Berliinin kaupungin alueella luonnonkauniissa ympäristössä.  Wannseessa (Haus der Wannsee-konferenz) päätettiin juutalaisten lopullisesta kohtalosta natsi-Saksan hallitsemilla alueilla.

Moniin natsismin toimiin sisältyi huolellinen valmistelu, niin  tähänkin. Wannseen konferenssi pidettiin tammikuussa 1942 korkealla 15 osallistujan virkamiestasolla. Kokoontumisen sanatarkkana teemana oli ”juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu”. Se tarkoitti juutalaisten kansanmurhaa. Kokouksessa kysymys oli kansanmurhan koordinoinnista. Itse huolellisesti valmisteltu kokous kesti vain     muutaman tunnin. Dokumentti on saksalaistuotantoa.

Rinnakkaisteemana tapahtumaa seurataan natsismin vainoista selvinneiden juutalaisten näkökulmasta. Dokumentin juonnoissa korostetaan kokouksen työmenetelmien johdonmukaisuutta ja laatua. Kysymys ei siis ollut vihapäissään, raivon vallassa tehdystä massamurhan suunnittelusta vaan natsismin oppien mukaisesta toimeenpanosta.

Olen nähnyt useita kokouksesta tehtyihin tarkkoihin muistiinpanoihin perustuvista dramatisoiduista kuvauksista. Jää vaikutelma, että kysymys on ikään kuin kokouksesta muiden joukossa ilman historian raskasta ja traagista painotusta. Tunnetason syvät vaikutelmat tuodaan esille holokaustista eloonjääneiden uhrien tulkitsemana.

Tilaisuuden kutsui koolle Reinhard Heydrich (s. 7.3.1904 - k. 4.6.1942), yksi natsismin historian kuuluisimmista ja tunteettomimmista virkamiehistä. Hän johti hävitysvimman ilmentäjää,  natsien turvallisuusvirastoa. Minulle on jäänyt kuva äärimmäisen kunnianhimoisesta kansallissosialistien työkalusta, joka jäännöksettömästi toteutti natsismin ihanteita. Siksi hänet oli valittu johtamaan kokousta ja huolehtimaan siitä, että sillä on vahvistetut toteuttamiskelpoiset tulokset. Jos tsekkiläisten vastarintamiesten pommit eivät olisi surmanneet Heydrichia melko pian Wannseen konferenssin jälkeen, olisi hänellä ollut nouseva ura natsihallinnon huipulle. Hän oli natsien kannalta oikea mies konkretisoimaan esimiehensä Heinrich Himmlerin hämyisiä muinaissaksalaisia aivoituksia. Oliko hän myös uhka Himmlerille, joka kyllä tajusi Heydrichin kunnianhimon laadun? Joka tapauksessa Hitler julisti Heydrichin SS-jäsenen roolimalliksi salamurhan jälkeen.

Heydrich harrasti liikuntaa ja kulttuuririentoja aina viulunsoiton opiskeluun saakka. Arvostettuun natsityyliin hän oli huolehtiva perheenisä. Tällainen oli massamurhaajan toinen puoli. Natsipuolueeseen hän liittyi jo vuonna 1931. Antisemitismi oli Heydrichiin sisäänrakennettu piirre. Häneen iskostui leima kylmän ja tunteettoman miehen perikuvana  tai ikonina. Hän oli kaikille pelkkä ”Heydrich”.

Herman Göring arvosti Heydrichin luonteenpiirteitä ja uskoi hänelle juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun. Wannseen konferenssissa Heydrich korosti, että juuri hänelle oli suotu  tehtäväksi ”suuri kysymys ” ja sen ratkaisu.

Wannseessa oli koolla sivistyneitä miehiä (plus yksi nainen), joilla oli korkeita tutkintoja. Mutta he olivat myös ”tavallisia” ihmisiä, jotka joutuivat tai pääsivät asemansa perusteella ryhmän jäseneksi. Heillä ei ollut henkilökohtaisesti käsissään verta.

Tavoitteena oli 11 miljoonan ihmisen tappaminen.  Wannseen henkilögalleria edusti kaikkia juutalaiskysymyksestä  kiinnostuneita tahoja. Kokous yhdensuuntaisti intressitahojen tavoitteet. Mukana oli miehitettyjen tahojen johtoa, joilta ei tarvinnut pyytää palveluja, he olivat itse valmiita tarjoamaan palveluksiaan. Juutalaiset pakotettiin satoihin gettoihin.

Paikalla oli natsihierarkian vaikutusvaltaisia johtajia, kuten SS:n johtaja Heinrich Müller ja Adolf Eichmann, joka myöhemmin järjesti juutalaiskuljetusten logistiikan keskitysleireille. Lopullinen ratkaisu piti sisällään myös joukkomurhan käytännön toteutuksen keinot ja niiden toimeenpanijat virkamiestasolla. Toteutuksen vastustajia kokouksessa ei varsinaisesti ollut. Joissakin yksittäisissä tapauksissa kokouksen osallistujien lähiomaisia, joilla oli side juutalaisuuteen, joutui alttiiksi syytöksille, vaikka he eivät olleet ns. täysjuutalaisia. Asianomaiset kokouksen osallistujat yrittivät rimpuilla irti  läheistään uhkaavasta tilanteesta.

Wannseen kokouksesta on olemassa ulkoministeriössä sittemmin säilytetty pöytäkirja, Kolmestakymmenestä kopiosta vain yksi on säilynyt. Tämä yksi kappale paljastaa natsien toimintatavoista ennenkuulumattoman  arvokkaita tietoja.

Saksalaisessa yhteiskunnassa alistettujen juutalaisten vähemmistöllä oli huomattavasti parempi koulutustaso kuin keskivertokristityillä, joka altisti heidät syrjinnälle. Juutalaisille ei avautunut avainvirkoja ja he korvasivat uralla etenemisen esteet keskittymällä oman taloutensa parantamiseen muilla tavoin. Yksityiset tahot avasivat mahdollisuuden vaurastumiseen  verrattomasti paremmin kuin monet julkisen hallinnon tehtävät.

Juutalaisten menestys synnytti ”kateutta ja vihaa”, kuten eräs ohjelmassa käytetty asiantuntija totesi. Heti perään Joseph Goebbels pantiin dokumentissa uhoamaan (klippi vuodelta 1933) kostoa juutalaisten röyhkeydelle. Juutalaisvihamielisyys muhi hitaasti, mutta varmasti,  ja saavutti jonkinmoisen kliimaksin tultaessa 1940-luvun vaihteeseen. Juutalaisuuden asteittain muuttuva määrittely vietiin lainsäädännön tasolle saakka (”Nürnbergin lait”), jossa puhtaassa ”arjalaisuudessa” ei ollut yhtään lähisukulaisuussuhdetta juutalaisuuteen.

Juutalaisuuden määrittely ei ollut em. kriteereillä helppoa ja avuksi otettiin uskonto, jonka avulla pystyttiin rajaamaan ryhmiä täsmällisemin ja kattavammin.

Juutalaisvastaisuuden uusi huippu 1930-luvulla saavutettiin  vuonna 1938 ”kristalliyönä” (9.11.1938). Juutalaisten synagogia poltettiin ympäri Saksaa. Tilanne johti juutalaisten karkotuksiin niin, että omaisuus takavarikoitiin. Heydrichin rooli Saksan juutalaisvastaisessa politiikassa kasvoi juuri vuonna 1938. Myös myöhemmin kuuluisaksi tulleen Adolf Eichmannin rooli kuljetusten organisoijana kasvoi vuonna 1938.

Sota Neuvostoliittoa vastaan johti yhä suurempiin julmuuksiin sitä mukaa kuin armeijan eteneminen itään jatkui. Juutalaisten joukkosurmat rintaman takana saivat jättimäiset mittasuhteet. Miehiä, naisia, lapsia…. Murhat eivät olisi toteutuneet ilman armeijan hyväksyvää asennetta. Armeijan mukanaolon myöä surmatyöt kohdistuivat kaikkiin Saksan vihollisiksi koettuihin vähemmistöihin. Juutalaiset pakotettiin kantamaan tähteä juutalaisuuden tunnistamiseksi.

Wannseen pöytäkirjat osoittavat, että Hitler oli antanut ennakkohyväksynnän tuleville eliminoinneille. Juutalaiset pyrittiin aluksi siirtämään pois ihmisten silmistä karkotuspäätöksillä, jopa Madagaskarille saakka. Suunnitellut toimet epäonnistuivat, ongelma oli liian massiivinen.

Alkoivat kuljetukset kohti tuntematonta päämäärää…. siirrettyjen omaisuus jaettiin saksalaisten kesken…..

Dokumentissa annetaan kuva, että tappamiset osin riistäytyivät käsistä ja vauhtiin päästyään jatkuivat heikkenevän kontrollin olosuhteissa.

Saksalaisten rintana kuitenkin jähmettyi Moskovan porteille 1941-42. Samaan aikaan sota laajeni  maailmanlaajuiseksi, kun japanilaiset hyökkäsivät Pearl Harboriin. Kaikki sodan säännöt pirstoutuivat. palasiksi.

Juutalaisten kohtelu (so. tuhoaminen) ei ollut enää mahdollista siihen saakka käytetyillä keinoilla. Lopullisena seurauksena oli turvautuminen  viimeiseen massiiviseen tuhoamiskeinoon.  Paluuta ei enää ollut.

Entä miten saksalaiset holokaustin toimeenpanijat selvisivät omantunnontuskista? Heidän omaatuntoaan huojennettiin yksinkertaisesti vaikenemalla hirmutöistä.

Syyskuussa 1942 aloitetiin kokeilut kaasun käytöstä Auschwitzin keskitysleirillä. Heydrichin virkamiesvalmistelu oli saatettu päätökseen ja toimenpiteet käynnistetty.

:::::::::::::::::::::::::::::::

Dokumentissa todetaan, että Wannseen  konferenssi oli historian julmin kokous. Yhtälailla se on esimerkki siitä, kuinka rutiininomainen arkinen virkamiesvalmistelu toteutuu epäinhimillisenä prosessina ilman, että samanhenkiset osallistujat (tai suurin osa heistä)  tunsivat mielenliikutusta tai myötäelämiskykyä niiden viattomien  ihmisten puolesta, joihin he kohdistivat kaikki mahdolliset säännöt  - oikeusvaltioperiaatteista puhumattakaan -  sivuuttavan väkivallan. Ne, jotka tunsivat jotain, olivat hiljaa.