Oikealta ohi

Brasilian vaalit ovat viimeisin vaihe globaalissa oikeistolaistumiskehityksessä, vaikka olen uumoillut näissä kirjoituksissanikin keskustavasemmistolaisten ryhmien vastareaktioiden vahvistumista. Siitä on kyllä merkkejä, mutta toistaiseksi satunnaisesti.

Parempia aikoja odoteltaessa voidaan eritellä oikeistolaistumiskehityksen astetta. Näyttää nimittäin siltä, että tavanomainen oikealle käyminen - jota vaalitulokset seuraavat - ei näytä pysähtyvän maltillisiin keskustaoikeistolaisiin puolueisiin, vaan jatkaa heiluriliikettä monissa maissa poliittisen ja ideologisen maiseman äärilaidalle.

Brasiliassa äärioikeistolaisen Jair Bolsonaron retoriikka on kuin Trumpin vastaava potenssiin kaksi. Äärimmäinen homokielteisyys , avoin viittaaminen raiskausten hyväksymiseen, sotilasdiktatuurin kannattaminen ja tappamisen puolustaminen (kidutuksen sijasta!) ovat provosointiteholtaan jotain ennen kuulumatonta. Osa rääväsuisista puheista johtuu varmaankin kulttuurista syistä, johon kuuluvat räikeät ilmaisut, mutta nyt liikutaan niin vaarallisilla vesillä, että tavallisen kansalaisen on syytä kavahtaa. Silti ihmiset antavat kannatuksensa äärimielipidettä edustavalle taholle.

Miten tämä kaikki on mahdollista? Miksi kansalaiset asettuvat poliittisen kentän maltillisia voimia vastaan ja antavat äänensä äärilaidan puolueelle? Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo kauan sitten. Näyttää siltä, että yli 200 miljoonan asukkaan Brasilian hallitseminen ei ole enää kenenkään käsissä. Varmaankin taustalla on kansalaisten epätoivo, jota ilmentää köyhyys ja rikollisuus paljaimmin.

Bolsonaron puheista osa on vaalipropagandaa, jota hän lieventää taktisista syistä, kun vaalit lähestyvät. Merkittävämpää on, että viime syksynä mielipidetutkimusten mukaan vain kahdeksan prosenttia brasilialaisista piti edustuksellista demokratiaa erittäin hyvänä hallintomuotona maalleen. Vastaavasti sotilashallintoa piti hyvänä 38 prosenttia kansalaisista.

Yleisellä tasolla voitaneen sanoa, että edustuksellisen demokratian edes kohtuullinen toimivuus edellyttää järjellisiä ja järjestäytyneitä yhteiskunnallisia olosuhteita. Niitä Brasilia ei nyt tarjoa. Ikävää tässä on, että eteneminen kohti demokraattisia olosuhteita on pysähtynyt ja vajonnut muutaman kymmenen vuoden takaiselle tasolle eikä paranemista ole välittömässä tulevaisuudessa odotettavissa. Edustuksellisella demokratialla ei saada aikaiseksi hyppäystä uudelle tasolle, jos kehittyneisyyden lähtötaso on alhainen. Voi käydä jopa päinvastoin: taannutaan.

::::::::::::::::::

Saska Saarikoski viittaa tuoreessa HS:n kolumnissaan (18.10.2018) Robert Kaganiin, joka puhuu viidakon laeista, jotka ovat astuneet voimaan, kun toisen maailmansodan jälkeinen maailmanjärjestys on romahtanut. Ehkä todella oli niin, että jopa kylmä sota – niin konflikteja uhkuva kuin se olikin – takasi staattisuudessaan rauhan ”meidän päiviksemme”. Sotiin ja konflikteihin ajauduttiin kyllä blokkien rajoilla ja ”ei kenenkään maalla”, mutta ”koko maailma ei ollut sekaisin”.

Nyt voidaan puhua valtioterrorismista kiduttamisineen, kidnappaamisineen ja tappamisineen. Sanalla sanoen kansainvälinen oikeusjärjestys on ainakin osittain horjumassa.

Donald Trumpista on tehty syypää moneen, joten kaipa mies jälleen yhden moitteen voi ottaa vastaan. Trump on omalla käytöksellään ”antanut luvan” kaikille muillekin käyttäytyä kuin siat vatukossa. Ehkä sekä Putinin että Trumpin käytöstä voi kuvata samalla tavalla: ei puututa edes räikeimpiinkään ihmisoikeuksien loukkauksiin, jos oma etu ei ole vaarassa: kukin kansakunta päättäköön itse oikeusvaltioperiaatteidensa laadun ja asteen. On edetty kauas yhteisvastuusta joka – herra partakoon – ei ole koskaan toiminut likikään täydellisesti, mutta ainakin voitaneen sanoa, että menneinä vuosikymmeninä luotiin hyvä pohja erilaisine maailmanlaajuisine yhteenliittymineen rauhan varmistamiseksi. Nyt pikemminkin puretaan kansainvälisen jännityksen lieventämiseksi luotuja turvaverkkoja.

Oma lukunsa on sitten molempien suurvaltajohtajien (Trump, Putin) johtajien harjoittama retoriikka, jossa ollaan valmiita tuhoisiin toimiin toista osapuolta vastaan. Kiina alkaa olla maailmanrauhan todellinen tae!

Kylmän sodan aikana USA leimattiin kapitalistisen maailman konnaksi, ja kai se osittain sitä olikin. Kuitenkin USA:ssa oli paljon voimia, jotka taistelivat oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Muistan itsekin, kuinka kuluttajasuojasta kiinni pitäminen oli kunnia-asia 1970-luvulla.

Nyt tilanne on se, että presidentti haluaa Yhdysvaltojen tulevan ”ensin” ja sen esimerkin mukaisesti monet muut maat seuraavat perässä. Trump on monelle esikuva, Brasilian äärioikeistolainen Bolsonaro mukaan lukien.

Italialle, Unkarille, Puolalle ja monelle muulle maalle on ominaista eri asteinen kansainvälisistä hyvistä tavoista ja säännöistä piittaamattomuus. Niissäkin maissa, joissa (ääri)oikeistopuolueet eivät ole päässeet hallitukseen, ne ovat saaneet vaikuttavan otteen yhteiskunnallisesta päätöksenteosta oppositiosta käsin.

Tietynlainen kyynisyys on vallannut kansakuntien johtotähtien ajattelun. Ihanteellisuus - positiivisessa mielessä - loistaa poissa olollaan. Tapahtuu kahdenlaista kehitystä: kehittyvät maat (entiset kehitysmaat) ovat monessa tapauksessa luopuneet etenemisetä kohti edistyksellisen demokratian kunnioitettavia periaatteita ja toisaalta jo vähintäänkin toisella jalalla kehittyneiden maiden joukossa olevat ovat taantuneet jollekin alemmalle tasolle.

Toki päinvastaisiakin esimerkkejä on runsaasti, mutta usein näissäkin tapauksissa etenemistieksi on valittu autoritaarinen hallinto.

::::::::::::::

Kysymys ei siis ole perinteisessä mielessä oikeistolaistumisesta, vaan äärioikeistolaistumisesta. Ei ainoastaan vasemmisto ole menettänyt kannatuspohjaansa vaan yhä useammin oikeistoryhmittymät ajavat myös keskustaoikeistolaisten ohi.