”Jokaisen oma totuus on yhtä pätevä kuin kenen muun tahansa totuus”

 

”Suomi on amerikkalainen  -dokumenttisarjan seitsemännessä osassa  ”Poliittisen kulttuurin ilmastonmuutos” käsitellään ajassa liikkuvien poliittisten muotivirtausten siirtymistä Yhdysvalloista Suomeen. Tämänkertaisen jakson pääväittämä on, että poliittisten kulttuurimuutosten on arveltu siirtyvän Suomen ja Euroopan välillä entistä rivakampaan tahtiin. Onhan käytössä netin kaltainen väline, jonka kautta tieto siirtyy salamannopeasti valtamerten yli. Toisaalta huomattavia  erojakin on kahden poliittisen kulttuurin välillä, joten nekin ovat teemoja tässä kirjoituksessa.

Syyttely, retoriset yksinkertaistukset, haukkumiset, loanheitto ovat juuri näinä aikoina saavuttaneet kliimaksin. On päivänselvää, että osa tästä poliittisesta meuhkaamisesta siirtyisi Eurooppaan, vaikka kuinka yrittäisimme sitä estää. Pahinta on, että se on muuntunut osaksi tavanomaista poliittista debattia eli siis arkipäiväistynyt. Yksi osa tätä negatiivista kampanjointia on ”insult politics”, loukkaamispolitiikka. Se sai ennenkuulumattomia muotoja Trumpin vaalikampanjassa. Trump-ilmiö synnytti MAGA-ilmaisun (tai peräti kulttuurin), jossa amerikkalainen  ekseptionalismi osoitti ylemmyytensä.

Jos halua tietää,  mitä virtauksia lähitulevaisuudessa on nähtävissä Euroopassa on syytä perehtyä tapahtumiin valtameren takana.

Yhdysvalloissa vaalikampanja on – Suomesta poiketen – suuri show. Vaalipeli tiivistyy loppua kohti palloilulajien tapaan Playoffseiksi kahden johtavan kandidaatin kesken. Suurin ero Suomeen nähden on, että meillä on monipuoluejärjestelmä, Yhdysvaltojen  kaksipuoluejärjestelmästä poiketen. Amerikkalaistyylinen loanheitto on omaksuttu asiaankuuluvaksi viihteeksi. Mutta samalla on tapahtunut muita muutoksia tavassa käydä kampanjaa, ja muutokset ovat tapahtuneet 2010-luvulla Donald Trumpin kampanjan myötä.

”Totuus”-käsitteen ympärille  on rakennettu eräänlaiset varjovaalit, joissa eri totuudet ovat  ”vaihtoehtoisia”, kuten  Donald Trumpin avustaja Kellyanne Conway meille opetti. Samalla meille tuputettiin ajattelutapaa, jossa ” Jokaisen oma totuus on yhtä pätevä kuin kenen muun tahansa totuus”. Totuutta tulkittiin subjektiivisesti, jolloin valheellinen tieto taisteli tasapäisesti faktoihin pohjautuvan tiedon kanssa. Kysymys ei ollut siitä, etteikö valhetta olisi pystytty tunnistamaan vaan siitä, että hyväksyttiin omalle ehdokkaalle suoranainen valehtelu kunhan hän pystyi uskottavasti toimimaan sovitun politiikan takana.

Trumpin henkilökohtainen asianajaja, epätasapainoisen oloisesti  käyttäytyvä  Rudy Giuliani sanoi sen hiukan toisin sanoen ”Truth isn’t truth”.

Edelleen kampanjan yhteydessä yleistyi käsite ”valemedia”. Joistakin tiedotusvälineistä tehtiin läpeensä epäluotettavia. Vaalit julistettiin ”varastetuiksi”. Annettiin ymmärtää, että vaalien ääntenlaskennassa oli tehty tahallisia virheitä vastustajan hyväksi. Mikään uusintalaskenta ei voinut kumota käsitystä varastetuista vaaleista. Donald Trump jää historiaan valheiden arkipäiväistäjänä. Sanalla sanoen omaksuttiin uusi poliittinen sanasto ja kielioppi, jossa objektiivinen totuus tai sen tavoittelu julistettiin epäkelvoksi. Totuus on jotain sellaista, mitä presidentti tai presidenttikandidaatti muokkaa mielensä mukaan.

:::::::::::::::::::::::

Amerikkalaista politiikkaa leimasi 2000-luvulla käsite identiteettipolitikka (=ryhmän muodostamista rodun, sukupuolen, etnisyyden, seksuaalisuuden tai muun vastaavan ominaisuuden mukaan). Identiteettipolitiikka synnytti jyrkkiä ajatuseroja eri ryhmien välillä. Identiteettipolitiikan merkitys kasvoi valtavaksi  ilmiöksi ensin Yhdysvalloissa ja sitten Euroopassa Suomi mukaan lukien. Jotenkin suomalaisten oli ja on vaikeaa sisäistää näitä ulkoa opittavaksi tarkoitettuja iskulauseita. Suomalaiset eivät ole erityisen herkkiä lähtemään mukaan ulkoa tuotuihin ideologioihin ja oppeihin.

”Suomi on amerikkalainen” -dokumentissa identiteettipolitiikan juuret ulotetaan 1960-luvun kansalaisoikeustaistelujen aikaan saakka. Ehkä tässä on jotain perää, sillä rotukysymyksissä 1970-luvulta 1990-luvulle saavutetun seesteisen vaiheen jälkeen ilmiö sai uudelleen väkivaltaisia muotoja  laajetessaan 1960-luvun jatkumona.

Nykyisen identiteettipolitiikan juuret arvioin ulottuvan 2010-luvulla useisiin poliisin suorittamien murhien aiheuttamiin vastalauseisiin ja mellakoihin. Eräänlaiseksi Black Lives Matter -liikkeen (BLM)     symboliksi nousi poliisin kuristamalla murhaama George Floyd, joka vauhditti Black Lives Matter  ja Woke-liikkeen terästäytymistä. Woke syntyi tukemaan vähemmistöjen aktivoitumista, yhteiskunnallista valveutumista ja  tiedostamista ja toisaalta väärien mielipiteiden esittäjien  eristämistä varten.

Identiteettipolitiikan  lähtökohdat ovat vahvasti amerikkalaisessa polarisaatiossa. Yhteydet Suomeen ovat ohuet, vaikka meilläkin on aiheutunut lisääntyvää liikehdintää oikeaoppisuutta vaativien  wokeistien ja heidän vastustajiensa välillä.

 Myöhemmät ylilyönnit (kehitettiin ikioma kielioppi radikaalia identiteettiliikettä varten, joilla pyrittiin yhtenäistämään aktiivien rivit) eivät saisi mitätöidä sitä konkreettista muutosta ihmistenkäyttäytymisessä, minkä alkuperäinen BLM-liike sai aikaan. Kielioppikysymykset ja ”oikeinkirjoitusvaatimukset” kuuluvat canseloinnin piiriin, jonka avulla suvaitsevaisuus viettää riemujuhliaan. Niitä hyväksikäyttäen moni tavallinen kansalainen on ahdistettu nurkkaan.

Suomessa ei ole oltu lähelläkään sitä identiteetti-liikkeen eliksiiriä, mikä näkyi ja  kuului Yhdysvalloissa, joidenkin puhuessa liioitellusti jopa sisällissodan mahdollisuudesta.

:::::::::::::::::::::::::::::::

Yhdysvallat on mielipidetiedustelujen luvattu maa, mutta ei Suomikaan tässä suhteessa ole neitseellinen.

Yksimielisyys vallinnee siitä, että mielipidemittaukset ovat hyvin amerikkalainen ilmiö,  jota siellä käytti varhain ainakin Franklin Delano Roosevelt. Rooseveltin tukena oli suomalaisten siirtolaisten jälkeläinen, Emil Hurja, joka läpäisi Time-lehden tiukan seulan ja raivasi tiensä lehden kanteen. Hurja jää historiaan mielipidemittausten varhaisena isänä Rooseveltin toimeksiannosta. Olemme edenneet mielipidetiedusteluissa Emil Hurjan jalanjälkiä. Hurja kuului oikeasti Rooseveltin avustajana presidentin lähipiiriin.

Suomen politiikan amerikkalaistuminen (sekä lännettyminen) näkyy selvästi Sanna Marinin pääsyssä Timen kanteen vuonna 2021 uuden poliitikkosukupolven edustajana.

Yhdysvallat päinvastoin kuin Suomi on erilaisten äänestysten luvattu maa millä tasolla tahansa. Toisaalta amerikkalaista demokratiaa kavennetaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla:   äänestäjälistoilta pyritään pudottamaan  pois tarkoitusperään nähden ”epäkelpo” aines.

 Amerikkalaista äänestyskäytäntöä voisi kuvailla  suoraksi ja suomalaista tapaa välilliseksi.

Yhdysvalloilla on tapana käyttää vapaus- (freedom) käsitettä paitsi kuvaamaan vapauden tavoittelua niin myös pelkästään retorisena keinona. Sitä työnnetään parannuskeinoksi milloin mihinkin yhteyteen. Se on hyvin monien amerikkalaisten  ylpeyden aihe. Olen joskus ärtyneenä sanonut, että amerikkalainen freedom-käsite on kaikkein väärinkäytetyin käsite historiassa.

Vapaus-symboli liittyy esimerkiksi hyvin vapaaseen aseiden hallussapito-oikeuteen.  Sitä on joskus selitetty siten, että kansalaisen pitää voida puolustautua virkavaltaa vastaan, jos virkavalta käyttäytyy kansalaisen etujen vastaisesti. Myös suomaiset arvostavat vapauden korkealle arvoasteikossa. Suomessa vapaus – hiukan liioitellen - uskotaan viimekädessä valtiovallan käsiin. Suomalaiset ovat hyvin auktoriteettiuskoisia. Ei tarvitse kuin katsoa käyttäytymistä liikennevaloissa. Yhdysvalloissa luotto valtiovaltaan on hyvin rajallinen

Onko suomalainen ”holhousvaltio” enää tätä päivää? Onko sitä koskaan ollutkaan muutoin kuin haukkumasanana?

Trumpin Amerikka? Trump lupaa palauttaa MAGA-iskulauseen mukaisesti Yhdysvaltain suuruuden. Mitä se on? Hillary Clinton realistina sanoi vuoden 2016 presidentinvaalien yhteydessä, että ”Amerikka on jo suuri”. Kumpi on lähempänä totuutta? Clinton! Ei tarvitse kuin katsoa kansakunnan velkaantumisastetta. Miksi velalla on taipumusta kasvaa juuri republikaanien hallitusvuorolla?

Suomen velka on noin 170 miljardia euroa, kun taas Yhdysvaltain velka on 35 000 miljardia dollaria eli 35 biljoonaa dollaria. Amerikkalaisten velka/capita on 105 000 dollaria. Se on kolminkertainen Suomen paheksuttuun velkamäärään nähden.

Molemmat kansakunnat velkaantuvat. Valtiontalous ei ole kuitenkaan useimpien amerikkalaisten näkökulmasta kiinnostava asia. Suomen alijäämät ovat harvoin kansalaisten ykköskiinnostuksen kohteita. Silti meillä kansalaiset ovat laajalti kiinnostuneita talouden luvuista. Tuntuu siltä, että leikkauslistat sopivat perinteisen oikeiston ja perusuomalaisten yhteiseen tavoitteistoon. Trump  ja perussuomalaiset olisivat olleet parina melkoinen kummajainen vain muutama vuosi sitten, kun Soini kehui  puolueen olevan työväenluokkainen

::::::::::::::::::::::::::::::

Yhdysvaltain väestö on syvästi jakautunutta. Levottomuuksia on odotettavissa ja niitä on nähty. Ketkä äänestävät Trumpia? Kirjo on kasvanut . Siellä on sekä pienituloisia että suurituloisia ja toki tältä väliltäkin. Myös vähemmistöjen odotukset Trumpiin nähden ovat kasvaneet.

Trumpiin on totuttu jopa hänen ollessa kummallisimmillaan. Ei pitäisi kuitenkaan normalisoida kiveen hakattuja periaatteita eli sitä, ettei kunnioiteta demokraattisia instituutioita, ettei kunnioiteta oikeuslaitosta eikä uskota vaalien tulokseen niin kuin nyt on tapahtunut. Suomessa nämä koetaan periaatteiksi, joihin ei suhtauduta välinpitämättömästi.

Entä löytävätkö trumpilaiset Suomesta ideologisesti yhdensuuntaisesti ajattelevan parin itselleen? Kyllä, perussuomalaiset ainakin osin. Yhteinen sävel löytyy suhtautumisesta maahanmuuttoon ja kriittisestä  suhtautumisesta valtalehtiin ja tiedotusvälineisiin yleensä. Totuuden suhteellistaminen ja objektiivisen totuuden kyseenalaistaminen  ovat myös lähellä molempia tahoja.

Onko perussuomalaiset Suomen amerikkalaisin puolue? Jos ei, niin onko  se Suomen republikaanisin  puolue? Ehkä puoliksi, toteaa dokumentissa Risto E.J. Penttilä.

Maila Talvio ja V.A. Koskenniemi näyttivät jo varhain suuntaa oikealle, mutta 1930-lukua lukuun ottamatta virtaukset oikealta ovat olleet melko vaatimattomia Meillä suuren maailman virtaukset tunnettiin, mutta vaikutus on olluti suhteellisen laimea, koska hälynlähteet olivat henkisesti ja fyysisesti niin kaukana.