Trump vallankahvaan - Amerikan paluu kultaiseen menneisyyteen?

 

Ensiarvioni Donald Trumpin virkaanastujaispuheen (20.1.2025) puheen pääkohdista.

Selviydyttyään muodollisuuksista Donald Trump, Yhdysvaltain 47. presidentti,  meni suoraan asiaan  jo ensimmäisten lauseiden siivittäessä puhetta kohti  sen ydinsanomaa, Amerikan kulta-aikaa, joka ei puhujan mukaan ala huomenna vaan ”nyt”.  Kysymyksessä on historian leimaama ja tuntema nimi Yhdysvaltain voimakkaan nousun kaudelle noin 1870-1900. Aikakausi oli kapitalismin juhlaa, mutta onnistuuko sen toistaminen nykyisissä olosuhteissa?

Pian puheensa alkusanojen jälkeen Trump lämpeni todella ja tokaisi ikään kuin meriittinä: ”Meistä tulee jälleen kaikkien kansakuntien kateuden kohde”. Trump kokee Yhdysvaltojen joutuneen muka hyväksikäytetyksi ja halusi nyt puheensa välityksellä pistää stopin nöyryytykselle, ja lisäsi vielä tutun fraasin varmuuden vuoksi: ”jokaisena yksittäisenä päivänä aion hyvin yksinkertaisesti asettaa Amerikan etusijalle”. Satunnainen  tarkkailija voisi esittää tarkentavan kysymyksen: milloin Amerikan Yhdysvallat on joutunut hyväksikäytetyksi suuremmassa määrin kuin suurvallat yleensä. Joko ne käyttävät muita hyväkseen tai antavat itsensä tulla hyväksikäytetyksi. Mutta Trumpin mielestä asia on aivan selvä: Yhdysvallat on se, joka on antanut petkuttaa itseään hyväksikäyttäjien iloksi ja hyödyksi. Mutta nyt sekin loppuu: ”Itsemääräämisoikeutemme otetaan takaisin”, julisti Trump yhden teesinsä ikään kuin se olisi joskus menetetty.  Tosiasiassa esimerkiksi Marshall-apu 1940-luvun lopulla oli Yhdysvaltojen sijoitus Eurooppaan (1) kommunismin leviämisen ehkäisemiseksi ja (2) amerikkalaisten tuotteiden viennin helpottamiseksi. Sen jälkeen kaupan valtatiet ja polutkin ovat monimutkaistuneet, mutta niin on  tapahtunut kaikkien muidenkin valtioiden kohdalla.

Trump höysti puhettaan vähän väliä Yhdysvaltojen ylistämisellä. Sivuutan nämä kohdat enemmiltä kommenteilta, mutta tuli tunne, että itsetuntoa – sekä omaansa että kansakunnan itsetuntoa kohottaakseen Trumpin piti  muistuttaa ihmisiä Setä Samulin ykkösasemasta vähän päästä. Tietenkin osa ylistyksestä kuuluu tällaisen puheen retoriikkaan, mutta kuitenkin… Uskonhan minä ja monet muut vähemmälläkin, että Yhdysvallat on ”Great!”. Muistuu mieleen, kun Hillary Clinton tokaisi vuoden 2016 vaalien yhteydessä vastareaktiona Trumpin puheisiin, että Amerikka ”on jo suuri” (jottei totuus unohtuisi).

Toinen pääteesi puheessa oli, että pahansuovat ihmiset - muut kuin Trump  ja hänen aseenkantajansa - olivat romahduttaneet Yhdysvaltain arvostuksen ja murentaneet luottamuksen sitä kohtaa. Syyttely kulki punaisena lankana läpi koko puheen. Hallinnon korruptiosyytökset sinkoilivat ympäriinsä. Voisi lyödä vetoa, että Yhdysvallat on Trumpin mielestä pelkkä muiden tahojen tunkio. Jopa luonnonkatastrofit olivat Bidenin ja kumppanien syytä. Mutta onneksi on Trump – kukkona tunkiolla -  joka levittää pelastussanomaansa. Trump itse sivuutti tavalliset kansalaiset  ja  surkutteli miljonäärien ja miljardöörien kohtaamia vastoinkäymisiä suuronnettomuuksien uhreina: ”Heillä (joista osa on täällä mukana) ei ole enää kotia”.

Tykitys päättyy pääkohteen nolaamiseen: hallitus suojelee rikollisia, sallii laittoman maahanmuuton, puolustaa muiden maiden rajoja, mutta ei omia, eikä selviä yksinkertaisistakaan kotimaan kriiseistä. Ja kaikkea tätä retorista moskaa ex-presidentti Biden joutui kuulemaan. Sääliksi kävi vanhaa miestä.

Koululaitos (”opettaa lapsemme häpeämään itseään”) ja terveydenhuoltojärjestelmä (on rahantuhlaaja) saivat osansa. Ne joutavat nykymuodossaan mennä pesuveden mukana.

Sitten seurasi vuodatus, miten asiat pannaan kuntoon. Kaikki – siis kaikki – kansanryhmät ovat linnoittautuneet puolustamaan Amerikkaa Trumpin leveän selän takana. Trump ottaa ylipäällikkönä vastuulleen sekä kotimaiset että ulkomaiset kohteet,  jotka uhkaavat amerikkalaista vaurautta.

Martin Luther King - joka sijoitettiin historiassa hänelle kuuluvaan lokeroon - loi unelman, mutta ”me teemme hänen unelmastaan totta”. Joku voisi sanoa tätä ryöstöksi.

Amerikkalaisen unelman saavuttamiseksi käytetään myös muita keinoja. Hallintoon perustetaan Elon Muskin johtama ”hallinnon tehokkuusministeriö”. Potkuja on tiedossa. Trump lupaa pyhästi palauttaa sananvapauden, jota Trumpin mielestä on rajoitettu lainsäädännön vastaisesti. Epäilemättä Trump viittaa katkeranoloisesti Capitol-kukkulan valtaukseen, jossa Trumpin kannattajat olivat aloitteellisia, mutta hävisivät sitten koko taistelun syyllistyen väkivaltaisuuksiin. Heidät armahdetaan.

Kaiken lisäksi Trump haluaa julistaa kansallisen hätätilan useammalla kuin yhdellä elämänalueella.  Tärkein on tietenkin  laiton maahanmuutto.  Muuttajat,  joista Trumpin mielestä suuri osa on rikollisia palautetaan lähtömaihin. Missään kohtaa puhetta  ei  tullut esille, että Yhdysvallat tarvitsee nämä muuttajat, ehkä 11-13 miljoonaa ihmistä, työntekijöikseen esim. maataloustöihin ja palvelualoille.

Myös energiahätätila julistetaan johtuen polttoaineiden inflatorisesta kehityksestä. Tällä Trump vastannee amerikkalaisten kaipuuseen halvan polttoaineen perään.

Trump pitää öljyä nestemäisenä kultana luoden näin suuntaviivat tulevalle energiapolitiikalle. Trumpilla kaiken keskiössä ovat fossiiliset polttoaineet, joiden varaan maan  talous paljolti rakennetaan. Strategia perustuu nostalgiseen kaipuuseen menneen ajan energialähteisiin ja tuottoihin. Trump siis perustaa tulevaisuuden strategiansa  Yhdysvaltain  maaperällä oleviin maailman suurimpiin kuuluviin öljy- ja kaasuvarantoihin.

Trumpin mukaan vihreä siirtymä lopetetaan (Green New Deal) samoin sähköautosiirtymä. Terve. Onko tämä retoriikkaa vai pahaa unta vai onko tämä todellinen yritys palata ajassa vuosikymmeniä taaksepäin? Käsittääkseni kysymys on kuitenkin ”vain” valtion tuen lopettamisesta edistyksellisille hankkeille ja sitä kautta siirtymisen hidastamisesta. Em.  ajatusta tukee pyrkimys tehdä Amerikasta uudelleen teollisuustuotannon maa. Muun muassa tällä viisaudella Trump aikoo ostaa amerikkalaisten autotyöntekijöiden äänet tulevissa vaaleissa. Ilmeisesti edellä esitetty pitää sisällään autoyöntekijöille presidentinvaalikampanjan aikana annetut vaalilupaukset. Toisin sanoen ”voit ostaa haluamasi auton”, lupaa Trump.

Vaikuttaa siltä, että vihreistä lupauksista luopuminen on ensi sijassa kilpailukeino amerikkalaisen teollisuuden puolesta. Tähän tarvitaan teollisuus- ja kauppapolitiikan täyskäännös: veroastetta aiotaan keventää omassa maassa ja panna ”verot” (siis  tullit) ulkomaiden maksettavaksi. Valtion kassa saadaan  pullistelemaan,  sanoo Trump. Oheisia toimenpiteitä tukee Trumpin irtautuminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja Maailman terveysjärjestöstä.

Miten eurooppalaiset ”vihreät” kilpailijat sopeutuvat tähän, entä Kiinan ja Korean juhlitut sähköautoteollisuuden menestyjät? Pää on pidettävä kylmänä, toteavat Euroopan johtajat, Orpo muiden mukana. Siinähän sitä on haastetta kerrakseen. Trumpilainen amerikkalainen unelma perustuu hyvin pitkälle strategiaan, jossa keräämällä rahat tulleilla saadaan etua kilpailijamaihin. Monet pitävät tätä lyhytnäköisenä, sillä eurooppalaiset todennäköisesti vastaavat EU-maiden valmistelemalla räätälöidyllä amerikkalaisiin kohdistuvalla tullistrategialla.

Ja kuka maksaa viulut ? Loppukäyttäjä tietenkin.

Trump julisti puheessaan, että ”on vain kaksi sukupuolta, mies ja nainen” toteuttaen näin ainakin äärikonservatiivien toiveen. Tiukkaa tekee.

Trump lupaa rakentaa ”maailman  vahvimman armeijan” (eikö se ole sitä jo nyt?). Armeijan iskukykyä mitataan sillä, miten monta taistelua se on voittanut,  mutta myös sillä, miten monta sotaa on pystytty estämään. Viime mainittu herätti huomiota positiivisesti yllättävyydellään ja ratkaisukeskeisyydellään, mutta sitä voi olla vaikea todentaa objektiivisesti. Trump kehaisee itseään alkavalla kaudella rauhantekijäksi. Jäämme odottamaan tuloksia. Ukrainaa hän ei puheessaan edes maininnut.

Trumpille ulkoiset arvovaltamuutokset ovat tärkeitä. Siksi hän tulee esittämään Meksikonlahden  nimen muuttamista Amerikanlahdeksi. Trump tai hänen avustajansa olivat kyllin viisaita, etteivät nimenneet Meksikonlahtea Yhdysvaltainlahdeksi, jolloin ärsytyskynnyksen ylittyminen olisi ollut vielä nykyistä matalammalla.

Mitähän suomalaiset ajattelisivat, jos naapurimaa nimeäisi yksipuolisesti Suomenlahden Venäjänlahdeksi vahvemman oikeudella?

Trump tulee esittämään Panaman valtion siirtämistä Yhdysvaltain hallintoon. Panama on ikään kuin esimerkki suurvallan oikeutetusta kunnianhimosta. Sitten Trump eksyi tähtiin saakka ja esitti amerikkalaisia astronautteja viemään  lipun Marsiin. Ajankohtaa hän ei sentään konkretisoinut niin kuin yksi hänen edeltäjistään eli John F. Kennedy kuunvalloituksesta ilmoitettuaan.

Grönlannista ja Kanadasta Trump ei tällä kertaa maininnut mitään, mutta puheen jälkeen hän totesi, että nämä aikomukset eivät ole kadonneet mihinkään: ”Kyllä Tanska suostuu (Grönlannin luovutukseen)”.

Vauhtiin päästyään Trump maalaili toinen toistaan upeampia Amerikan maisemakuvauksia  silmiemme eteen, samoin kuin kauniita ihmisiä, puhumattakaan jo saavutetusta upeiden  amerikkalaisten patriotismin tasosta. Mutta tärkeintä  on vapaus. Trump ikään kuin julisti itsenäisyyden uudelleen saavutetuksi  - ja tietenkin se tapahtuu Trumpin presidenttikaudella.

Yltiöpäisimmillään Trump vertasi puheessaan Yhdysvaltoja auringonvaloon ja Jumalasta seuraavaan.

::::::::::::::::::::::::

Tuon tuostakin virkaanastujaistilaisuuden yleisö puhkesi Trumpin puhuessa spontaaneihin suosionosoituksiin ja karkasi toistuvasti pystyyn villisti käsiään läpyttäen. Tulipa mieleen, mitä ihmiset oikeasti ajattelivat. Osa kuulijoista oli spontaanisti hurmoksessa tai peräti hekumassa, se on selvä, mutta epäilen, että moni muu asetti mielessään kyseenalaisiksi tilaisuuden mässäilevät ylilyönnit. Ja mitähän ajatteli Joe Biden, joka hymyili kestohymyä läpi koko tilaisuuden, kun Trump retuutti häntä verbaliikallaan?  Silti hän urheasti – hauraasti ja horjuen, mutta kuitenkin - nousi pystyyn osoittamaan suosiota sopivissa kohdissa.

PS

Trump maalaa kaiken kaikkiaan eteemme ruusunpunaisen kuvan Yhdysvaltain tulevaisuudesta – mutta se tapahtuisi vain hänen johdollaan. Yhden kerran Trumpin esityksen aikana kuulin sanan ”exceptionalism”,  ainutlaatuisuus. Tästä 1800-luvulla heränneestä amerikkalaisuutta kuvaavasta käsitteestä tuli 2000-luvulla kiistaa, kun Barack Obama käytti sitä ”väärässä yhteydessä” Teekutsuliikkeen mielestä. Hän nimittäin totesi, että  Yhdysvallat on ainutlaatuinen  kansakunta, mutta meni sitten lisäämään: ”kuten ovat Espanja ja Ranskakin”.  Se oli liikaa radikaalikonservatiiviselle Teekutsuliikkeelle: hihat paloivat totaalisesti sen kellokkailta. Obamalta ”unohtui”, että oli vain  yksi ainutlaatuinen kansakunta, ja se oli tietenkin Yhdysvallat.

Aikaansa seuraava  Josef Stalinkin hermostui, kun  amerikkalaiset 1920-luvulla nimesivät Yhdysvallat ainoaksi ainutlaatuiseksi kansakunnaksi. Venäjän sen olla piti, sanoi Stalin, olihan siellä käynnissä jopa ensimmäinen sosialistinen yhteiskuntajärjestelmäkokeilu…..

Niin, olisivatko suuremmat erimielisyydet vältettävissä, jos ihmiset/kansakunnat/suuret johtajat hetkeksi hellittäisivät omasta ainutlaatuisuudestaan?  Maapallo - kuten Trumpin puheet osoittavat - on liian pieni kahdelle tai useammalle ainutlaatuiselle kansakunnalle.

Mutta onhan meillä vielä Mars.