perjantai 3. tammikuuta 2025

Suurvaltojen ainutlaatuisuus ja kohtalonusko olemassaolon perustana

 


Yhdysvaltain presidentin vaihdos lähestyy ja ilma on sakeana Ukrainan sotaan liittyviä rauhanehdotuksia tai pikemminkin rauhantoiveita. Hyvähän se tietysti on, jos ehdotukset tehdään asiantuntevasti ja ilman taka-ajatuksia. Mutta kun propagandakoneistot suoltavat samaan aikaan omaa törkyään, putoaa kaikkien ehdotusten luotettavuus pari pykälää. Mihin tarttua tai pikemminkin on kysyttävä, onko syytä tarttua mihinkään?

Sekä Yhdysvallat että Venäjä ovat valinneet kotimaansa olemassaolon perustaksi ekseptionalismin (oman maan ainutlatuisuuden) ja molemmat ovat ottaneet ohjelmakseen ainutlaatuisuudesta  johdetun Manifest Destinyn, suuren kohtalonuskoon perustuvan tehtävän, jolla on perusteltu lähialueiden tai -kansojen pakottamista kansankokonaisuuden tai vastaavan osaksi. Vaikka Manifest Destiny on alun perin Amerikka-lähtöinen ajatusmalli, voidaan siinä nähdä yhtäläisyyksiä Venäjän ja Yhdysvaltain välillä. Trump on konkretisoinut tavoitteen julistukseen ”Make America Great Again”. Tosiasiassa molemmat perustuvat yksiselitteisesti modernisoituun imperialismiin.

Edellä mainittujen suurvaltojen lähitavoitteiden laajennukseksi on määritetty ”maailmanjärjestys”, jossa maailma pyritään jakamaan  ystäviin ja vihollisiin tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Venäjän osalta puhutaan myös Putinin maailmanjärjestyksestä ja Yhdysvaltojen osalta amerikkalaisesta  imperialismin tulkinnasta, jossa vieraita alueita ei alisteta kolonialismin tapaan suurvallan mahdin alle, vaan strategisesti luodaan tukikohtien verkosto (”tukikohtaimperialismi”), jonka avulla katetaan koko maailma. Molemmat suurvallat näkevät lähimenneisyyden politiikassaan suuria virheitä: Yhdysvaltoja -  väitteen mukaan - muut maat ovat käyttäneet hyväkseen taloudellisesti ja Venäjän katkeruuden taustalla on Neuvostoliiton katastrofaalinen hajoaminen.

Putinilaisella maailmanjärjestyksellä on mielenkiintoisia yhtymäkohtia Henry Kissingerin poliittiseksi testamentiksi jääneeseen World Orderiin. Kissingeriläisen reaalipolitiikan lähtökohdat ovat historiassa, Westfalenin rauhassa (1648) ja Wienin kongressissa (1815). Näissä luotujen mallien mukaan tulee hänen mielestään pyrkiä suurvaltojen sopimaan ”järjestykseen”.  Lännen ja idän  järjestysten tuleminen näin lähelle toisiaan herättää väristyksiä ainakin pienissä valtioissa.

Jos haetaan eroja putinilaisen maailmanjärjestyksen ja trumpilaisen diiliajattelun välillä, niin niitä voidaan havaita Putinin etupiireihin (jaltalaiselta pohjalta!) nojaavan (suojavyöhyke)ajattelun)  ja trumpilaisen bisneslogiikan kahdenvälisyyden kesken. Tämäkin taitaa olla vain näennäinen ero, sillä myös Putinilla on tavoitteena rikkoa potentiaalisten vastustajien yhteenliittymiä.

Vanhaa liberaalia demokratiaa jää puolustamaan monien degeneroituneena pitämä Eurooppa omine ihanteineen. Euroopassakin uuspopulismi kyseenalaistaa demokratian, jota monet oikeistopopulistit haluavat pitää  hengissä vain niin kauan kuin sitä tarvitaan omien valta-asemien varmistamiseksi.

:::::::::::::::::::::::::::

En koe kovin järkevänä kirjoitusteni perustamista huhujen varaan, mutta juuri näinä päivinä Ukrainan rauhanpyrkimyksistä kumpuavina teemoina on nostettu esille Ukrainan jakaminen osiin eri intressiryhmien välillä. Kai sen voi esittää mahdollisuutena. Eri uutistoimistojen välittämien tietojen mukaan venäläisten jakosuunnitelmassa esitetään Ukrainan valtiollisen aseman poistamista, johon perustuen alue jaettaisiin osiin.

Jakosuunnitelman mukaan Ukrainan  itäinen osa (Donetsk, Luhanski, Zaporizzja, Herson ja Krimin niemimaa) liitettäisiin Venäjään. Toinen alue koostuisi valtaosasta sotatoimialueen ulkopuolista Ukrainaa keskuspaikkana Kiova. Suunnitelmana olisi tehdä alueesta Venäjän vasallivaltio, jonka tehtävänä olisi estää lähentyminen länteen. Alueella olisi Venäjän tukikohtia. Kolmas alue muodostuisi ”kiistanalaisista alueista” (Länsi-Ukraina), joiden kohtalo jäisi sovittavaksi yhdessä Puolan, Unkarin ja Romanian kesken.

Tällainen  Venäjä-vetoinen suunnitelma todella voisi olla olemassa, mutta sen toteutuminen on mahdotonta, ellei Venäjä miehitä Ukrainaa.

Jos Venäjä pyrkisi kohdistamaan edellä mainittuja strategisia ratkaisuja muualla, joutuisivat monet pienet maat ankaran painostuksen alaisiksi.  Suunnitelma mahdollistaisi häikäilemättömän puuttumisen pienten ja keskisuurten valtioiden asemaan ja vähintäänkin toimintavapautta rajoittavan sopimuksen  soveltamisen suurvallan ja pienen valtion kesken.

Viime aikoina on vaadittu Naton 4. artiklan soveltamista Itämeren haavoittuvaan tilanteeseen. Syystäkin. Joka tapauksessa yhtenäiseen Eurooppaan kohdistuu suuria vaateita aivan lähiaikoina. Euroopalla kehittyneine  infrasruktuureineen on vaikeuksia sopeutua sodanomaiseen tilaan ilman perinteistä sotaa. Toisessa maailmansodassa nyt aiheutetun  kaltaisia vahinkoja sanottiin tihutöiksi.

:::::::::::::::::::::::::::::::

Uutistoimistojen nyt lähteenä käyttämän asiakirjan mukaan tavoitteena on ”moninapaisen maailman muodostuminen  ja vaikutuspiirien jakautuminen suurvaltojen kesken”. Tämä kohta vastaa moneen kertaan lausuttua Putinin näkemystä maailmanjärjestyksestä. Putin kuiskaajineen on vuosikausia ajanut moninapaista maailmaa Yhdysvaltojen johtaman yksinapaisen maailman sijaan. Uuden maailman napoina olisivat ainakin Venäjä, Yhdysvallat + Kiina, Intia ja mahdollisesti muut BRICS-maat. Toisaalta pelkästään Kiinan ja USA:n erottautuminen johtaviksi suurvalloiksi täyttäisi epäsuotuisan skenaarion tunnusmerkit Venäjän kannalta.

Euroopan asema on jälleen ambivalentti: ollako mukana  pakoterintamassa ilman horjumista vai hakeako Moskovasta (!) itsekkäästi tukea omalle koskemattomuudelle? Pakoterintaman rakoilu ei ennusta hyvää.  

Koko muun maailman kannalta  kaaoksen ja maailmanjärjestyksen horjuminen luo tietenkin epätoivottavan tilanteen, jota korostaa se, että Venäjä katsoo paradoksaalisesti moisen itselleen suotuisaksi asetelmaksi.

4 kommenttia:

  1. Tavallisen suomalaisen miehen - joka haluaa syödä ahvensoppansa rauhassa, ottaa saunassa kossutujauksensa ja könytä petiin lämpimän myötämielisen naisensa viereen - on täysin mahdotonta käsittää mikä sokea vallanhimo näitä maailman mahtajia ajaa. Kun sitä ei voi kuitenkaan määräänsä enempää syödä tai juoda, ja testikkeleidenkin suorituskyky ennen pitkää hiipuu. Kyseessä täytyy olla jokin psykopatologinen trauma, mikä ei voi koskaan mistään saada helpotusta - ja siitä sitten kärsivät miljoonat täysin sivulliset immeiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät suurvallat niin hulluja ole, että sytyttävät mailmanpalon, totesi Väinö Tanner noin suurinpiirtein.
      Putin haluaa etupiirit ja Trump diileihin perustuvan politiikan. Tuore kaupankäynin kohde on Grönlanti. Tanska (Grönlannin omistaja) ja Y hdysvavallat ovat molemmt Naton jäseniä. Tämä on varnman jokin uusi tulkinta Naton viidennestä artiklasta.

      Poista
  2. Eivätkös kakki maailman valtiot ole, kuviteltuja yhteisöjä.
    Kansallinen narratiivi on kovin muttuvainen, kun historiaa kirjoitetaan ana uudelleen, kulloisenkin valtaklikin näkemysten mukaiseksi.
    Suomi on ollut tuossa menneisyytensä muuntelussa, vähintään yhtä tuottelias, kuin maailman suuret , kuviteelliset yhteisöt.
    Europpa ja sen Unioni on menettänyt viimeisen vuoskymmenen aikana oman etsikko aikansa,se on joutunut Ukrainan tapahtumen seurauksena, alistumaan Yhdysvaltain vasalliksi.
    Kenies juuri tuo on ollutkin tapahtmien todellinen motiivi.
    Europpa, mikäli se kukoistaisi olisi taho, joka voisi sanella maailmassa kaupankäynnin ja sijoittamisen ehdot.
    Nyt valta on otettu Kosolaan, mitä edustaa Yhdysvallat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika on ajanut Euroopan ryhtiliikkeen ohi. Eurooppa köllötteli tosiaankin onnensa ohi. Tulevaisuudessa saatamme nähdä liberaalin demokratian, autoritaaristen valtioiden ja suurten firmojen välisen taistelun mailmanherruudesta.

      Poista