Viimeisten 10 vuoden aikana länsi on menettänyt idälle miljoonia työpaikkoja. Tämä on meille suomalaisillekin tuttua. Pääosin menetetyt työpaikat ovat olleet teollisuuden kokoonpanotyöpaikkoja. Se mikä tuntui modernilta 10 vuotta sitten (esimerkiksi kännyköiden kokoaminen) ei enää olekaan modernia, itse asiassa tällaisia töitä ei juuri enää ole. Luova tuho tai pelkkä tuho on syönyt nuo työpaikat. Luovalla tuholla tarkoitetaan sitä, että vanhanmalliset automaatiotyöpaikat joutavatkin vaihtua paremmiksi, ”luovemmiksi” työpaikoiksi. Tässä piilee ongelma. Ovatko uudet työpaikat erityisen vaativia, kuten helposti ajattelemme. Kiinlaiset ovat vieneet bulkin, rutiinityöt, mutta meille ovat onneksi jääneet vaativat johto-, suunnittelu- , markkinointi- ym tehtävät. Niinhän haluamme sanoa. Osin näin on käynytkin, mutta tämä on vain osatotuus.
On syytä vilkaista, mitä on tapahtunut Yhdysvaltain työmarkkinoilla. Yhdysvalloissa on menetetty valtava määrä teollisia työpaikkoja. Finanssikriisi teki varsinaisen puhdistustyön tässä, mutta ilmiö on kyllä pidempiaikainen. Suuri osa näistä teollisista työpaikoista on ollut hyväpalkkaisia. Kysymys on siitä, mitä työpaikkoja on muodostunut kadonneiden tilalle. Nyt näyttää siltä, että hyvin suuri osa työpaikoista on muodostunut matalapalkkaisille aloille. Näitä ovat hoitotyö, kaupan palvelutehtävät jne. Tästä näkökulmasta suuri ongelma ei sittenkään ole työpaikkakato, vaan tilalle tulleet matalapalkkatyöpaikat. Kysymys ei siis ole ensisijaisesti työn menetyksestä, vaan palkan menetyksestä.
Yhdysvalloissa on aina suosittu työllistymistä melkeinpä mihin hintaan tahansa. Työttömyys onkin ollut 4-6 prosentin vaiheilla pääsääntöiseti (nyt sivuutan finanssikriisitilanteen) . Asiaa on tietysti vaikuttanut myös harvasilmäinen turvaverkko. Matalat palkat ovat väistämättä aiheuttaneet sen, että ihmisten toimeentulon kannalta on ollut välttämätöntä, että jokin ”välistävetäjä” luopuu tai vähentää osuuttaan. Tämä taho on ollut julkinen sektori. Verovähennyksillä on saatu aikaan edes kituuttava elintaso, mutta samalla on jouduttu ojasta allikkoon. On synytynyt valtava määrä matalapalkkatyöpaikkoja. Verotulot ovat vähentyneet ja aiheuttaneet jättimäisen loven julkisen sektorin budjetteihin. Tämä taas on johtanut varsinkin konservatiivien taholta vaatimuksiin leikata entisestään sosiaalisia etuuksia budjettivajeen umpeenkuromiseksi. Kierre näyttää todella pahalta.
Vasta aivan viime aikoina Yhdysvalloissa on herätty ongelmaan, jonka teollisten työpaikkojen menetys on aiheuttanut. Obaman hallinto on ohjannut verohelpotuksia teollisuusyrityksille. Jokin vaikutus tällä saattaakin olla. Nykyiset teolliset työpaikat eivät synny kokoonpanoaloille, vaan teknologisesti edistyneihin yrityksiin. Näin siis Yhdysvalloissa.
Vaikka Yhdysvalloista ei kannata vetää suoria johtopäätöksiä Suomen oloihin, on todettava, että sama kehitys on nähtävissä Suomessakin. Hyvin suuri osa uusista työpaikoista syntyy matalapalkka-aloille. Ei tarvitse kuin katsoa valtavaa markettiperustantaa, kun pystyy päättelemään, mihin työpaikkoja muodostuu. Väestön ikääntyminen ohjaa myös työpaikkoja suhteellisen matalapalkkaisiin hoivatöihin.
Mitä siis tulisi tehdä ? Peruskunnissa iso haaste on, miten kuntaan saadaan muodostettua hyviä työpaikkoja. Haluan sanoa, että tämä käsite ”hyvä työpaikka” ei ole tarkoitettu syrjiväksi. Tarvitaan myös matalapalkkatyöpaikkoja, tarvitaa yleensäkin työpaikkoja. Jossakin kohtaa tulee kuitenkin raja vastaan.
Hyvinvointipalvelujen nykylainsäädännön tasolla pitäminen vaatii vähintään kohtuupalkkaista työpaikkakehitystä. Meillä on paljon tahoja, jotka haluaisivat antaa periksi: sopeutetaan palvelut verotulotasoon. Periaatteessa oikein, mutta käytännössä tämä saattaa johtaa amerikkalaistyyppiseen kierteeseen, jossa julkinen sektori on jatkuvien, toistuvien leikkausten kohteena, joille ei tule loppua.
Avainvastaus esitetyyn kysymyksen on siis se, että työpaikkakato ei ole asian ydin, vaan palkkakato. Miten torjua tätä ilmiötä ? Tarvitaan nykytilanteen uudelleen arviointa. Tarvitaan kehittynyttä koulutusjärjestelmää. Tässä meillä on onnistuttu hyvin kansainvälisissä vertailuissa, mutta se ei riitä. Ei riitä, että insinööri keksii luovia ratkaisuja ongelmiin, tarvitaan markkinointiosaamista, jolla hyödynnetään keksintöjä. Vielä on muistettava, että ulkomaiset työntekijät on aarre, jota meillä ei arvosteta riittävästi. Kolmekymmentä prosenttia ulkomaisista työntekijöistä on hyväpalkkaisia.
Verohelpotusten tie on vain vahvasti valikoiden hyväksyttävää. Amerikan tie on väärä. Ei pidä tyytyä matalapalkkatyöpaikkoihin, joista ei pystytä maksamaan veroja.
Selvästikin tarvitaan verotuksellisia ratkaisuja. On pakko ottaa riskejä. Verohelpotukset, jotka kohdistuvat investointeihin ja energiaan ovat osa keinovalikoimaa. Aivan oikein on mietitty sijoitustoiminnan verohelpotuksia. Yritystuetkaan eivät ole hassumpi lääke, vaikka niihin kohdistuu nyt ankaraa kritiikkiä. En lähtisi leikkaamaan esimerkiksi Tekesin tukia kovin voimakkaalla kädellä. Kilpailijamaat luottavat julkisen sektorin tukeen innovaatioissa. Kohdistamalla tukia kriittisemmin saavutetaan nykyistä parempi tulos. Julkisen sektorin vajeet ovat sittenkin toissijaisia, jos tulevaisuuteen sijoittamisessa onnistutaan.
Kun työvoimasta on jatkossa niukkuutta olisi tärkeää saada työssäkäyntiä lisätyksi. Mutta se ei riitä, kysymys on työpaikkojen laadusta. Kehittyneillä palveluilla ja tuotteilla maa pidetään kilpailukykyisenä. Korkeahko palkankorotustaso, mikä tuli voimaan viimeisimmällä työehtokierroksella ei ole lääke itse ongelmaan. Korotukset kohdistuvat olemassaoleviin työpaikkoihin. Raa´asti sanottuna, jos korkeat palkankorotukset aiheuttavat luovan tuhon (heikot työpaikat loppuvat kokonaan tai sulautuvat parempiin), voidaan tietysti päästä välillisesti haluttuun lopputulokseen: tilalle perustetut uudet hyväpalkkaiset työpaikat parantavat tilannetta. Mutta entä, jos uudet työpaikat perustetaan matalapalkka-aloille ?
Monet tarjoavat ongelmiin lääkkeeksi talouden kasvua. Se onkin pätevä keino lisätä työpaikkoja – kaikenlaisia työpaikkoja.
Puhuessani hyvistä työpaikoista en tarkoita nykyisiä räikeitä optiopalkkioita ja rämettynyttä palkkiokulttuuria. Pikemminkin suuret, heikosti verotetut johdon palkkiot ovat pois keskituloisilta, jotka tässä kirjoituksessa edustavat hyviä työpaikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti