Kylmä keväinen Berliini. Lehdet tai ainakin silmut työntyvät esille puiden oksistosta. Tämä on ensimmäinen vierailuni Berliinissä. Lapsuuden muistot kylmän sodan jäätävimmistä hetkistä tunkeutuvat mieleen. Mitä siitä kaikesta on jäljellä ?
Keskellä kaupunkia tulee vastaan pääosin vasemmistolaisin tunnuksin varustettu valtava kulkue. Ollaan Die Linken mahtialueella ! Liput hulmuavat ja palopuheita pidetään rauhan puolesta aivan kuin ennen vanhaan. Ehkä tällaista voi tapahtua enää vain Berliinissä ! Kulkue etenee kohti Brandenburgin porttia, samaa paikkaa, jossa Kennedy piti kuuluisan ”Ish bin ein Bearleener” -puheen (kirjoitettuna samalla tavalla kuin se oli Kennedyn lunttilapussa) vuonna 1963.
Matkani jatkuu Potzdamer Platzille, jossa tulee vastaan ensimmäinen seinämä vanhaa muuria. Vähän sen jälkeen tulee muuria koko kadun pituudelta. Siinä on kerrottu muurin historista.
Vihdoin odottamattomassa paikassa keskellä Berliinin vilkasliikenteisintä kauppakatua Friedrichstrassea tulee vastaan etsimäni kohde Checkpoint Charlie -rajatarkastusasema tai pikemminkin sen jäljennös. Se on nakkikioskin kokoinen rajatarkastuasema kylmän sodan päiviltä. Sen edessä on hiekkasäkkejä kerroksittain kuin silloin ennen. Kaksi sen ajan sotilaiksi puettua miestä otattaa kuvia turisteilta - tietenkin rahaa vastaan. Kaikkialla on pikkuputiikkeja myyden muurin palasia ja Ich bin ein berliner -Kennedy-paitoja. Tämä on aivan liian otollinen paikka, jotta rikamakauppiaat olisivat voineet välttää aluetta…. Ja tietenkin lähettyvillä on Haus Am Checkpoint Charlie -museo.
Mielikuvitus loihtii esille vuoden 1961 lokakuun, jolloin Neuvostoliitto yritti estää rajanylityspaikoilla sovitun vapaan valvonnan (valvontavapaus Yhdysvaltojen , Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton sektoreilla). Kuuluisassa valokuvassa Yhdysvaltain panssarit ovat Checkpoint Charliella ja muutamien kymmenien metrien päässä seisovat Neuvostoliiton panssarit. Lopulta muutaman päivän tihenevä jännitys laukeaa ja neuvostopanssarit vetäytyvät sivukadulle. Kylmän sodan yksi kuumimmista hetkistä on ohi.
Kuinka lähellä oli kolmas maailmansota ? Kuinka lähellä oli kolmas maailmansota Kuuba kriisin hektisimmillä hetkillä vuotta myöhemmin ? Vastauksia ei ole, vain spekulointeja. Nikita Hrustsovin impulsiivinen käytös ei ollut omiaan herättämään luottamusta, että maailmanrauha olisi ollut varmoissa käsissä. Ehkä kysymys oli vain sapelinkalistelusta, jolla pyrittiin osoittamaan oma voima. Viime kädessä sotaa ei kuitenkaan haluttu, vaikka Herman Kahn tuolloin laskeskelikin, että ydinsodassa voi olla voittaja. Sellaiseen ei jaksettu - onneksi - uskoa.
Hrustsov ja Kennedy olivat sittenkin rauhan takuumiehiä ”sotahulluja” kenraaleja vastaan. Sellaisia oli varmaan molemmin puolin, muistettavimpana esimerkkinä Curtis LeMay.
Historia jatkuu - Francis Fukujaman liberaali demokratia ei ole perinyt lopullista voittoa. Kylmän sodan asetelman sijaan on tullut terrorin vaara, epäonnistuneet valtiot, autoritäärisesti hallitut valtiot ja globaalin talouden voimatasapainomuutokset. Asetelmat ovat monimutkaistuneet kylmän sodan bipolaariseen vastakkainasetteluun verrattuna. Checkpoint Charlieita voi tullaan vastaan täysin odottamattomissa paikoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti