Kauppalehdessä julkaistiin tieto (14.4.2012) Ben Bernanken arviosta koskien asuntokuplan ja finanssikriisin keskinäistä yhteyttä. Lehdessä on lainattu Bernankea ja lehden toimittaja on osittain myös tulkinnut Bernaken puhetta. Näillä varauksilla kommentoin Bernankea. Seuraavassa on lainattu keskeinen osa puhetta:
”Fedin puheenjohtajan Ben Bernanken mukaan subprime-asuntolainat ja asuntokupla laukaisivat finanssikriisin, mutta ne eivät olleet sen syy.
Finanssikriisi oli Bernanken mukaan seurausta ylisuurten velkavipujen käytöstä, epävakaasta rahoituksesta ja puutteellisesta riskienhallinnasta.
Bernanken mukaan subprime-lainojen koko suhteessa maailman rahoitusmarkkinoihin oli aika maltillinen, eivätkä subprime-lainat näin olisi riittäneet yksinään suistamaan finanssijärjestelmää kriisiin. Myöskään Yhdysvaltain kiinteistökuplan puhkeamista ei voi pitää syynä finanssikriisiin, koska asuntojen arvo laski eniten vasta sitten, kun finanssikriisin intensiivisin vaihe oli jo ohitse.
Sen sijaan Bernanken mielestä finanssikriisn syyt olivat niin sanotun varjopankkisysteemin haavoittuvuudessa, riskien hallinnan puutteellisuudessa ja lyhytaikaisen "tukku"-rahoituksen käytössä. Tällä Bernanke viittaa ilmeisesti lainojen paketointiin ja myymiseen eteenpäin. Riskejä eivät hallinneet Bernanken mielestä sen paremmin yhtiöt kuin viranomaisetkaan.”
En usko, että kukaan alunperinkään on sanonut, että asuntokupla on pelkästään finanssikriisin syy. Kuitenkin sanoisin, että sen osuus oli keskeinen. Bernanke erottaa omituisesti itse asuntokuplan ja eksoottiset rahoitusinstrumentit toisistaan. Näin ei voi tehdä. Finassikriisin syy oli edellä mainittujen asioiden yhdistelmä, jonka olen pyrkinyt tuomaan esille tämän blogikirjoitussarjan kuviossa ”Rahamarkkinakriisin synty kuvana”. Siitä on helppo päätellä, että ns. varjopankkijärjestelmä levitti tehokkaasti strukturoiduilla asuntolaina- ym. pohjaisilla arvopapereilla kriisin ympäri maailmaa. Oleellista on, että ilman toista ei ole toista. Asuntolainat olivat varsinainen myrkky ja levityskanava tarvittiin, muutoin koko kriisiä ei olisi syntynyt. Perinteinen pankkikuvio olisi ollut, että lainat olisi jätetty pankin taseeseen niin kauaksi aikaa, että asiakas olisi maksanut velkansa pois. Näin ei tapahtunut koska pankit näkivät uhkaavan subprimepommin. Niinpä ne perustivat varjopankit (SPV:t, SIVit), joille riskilainat siirretiin. Varjopankit suorittivat likaisen työn eli arvoparistivat lainat. Seurasi monimutkainen ”varmistussysteemi”, jolla riskien päälle kaatuminen pyrittiin estämään (myös tämä käy ilmi em. kuviosta). Tosiasissa juuri varmistusysteemi oli aiheuttamassa koko kriisiä.
Viittaus tukkumyyntiin tarkoittanee tosiaankin sitä, että erilaisia lainoja, siis myös esim. auto- ja opintolainoja paketoitiin strukturoiduiksi CDO-paketeiksi, joita vielä muokattiin yhä uudelleen uudentyyppisiksi paketeiksi, joka sekoitti sijoittajat lopullisesti. Tämä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että subprime-lainat olivat näiden pakettien keskiössä. Kun massivinen lainojen tarjonta nosti asuntojen hintoja seurasi Yhdysvaltain historian suurin asuntokupla. Ja kun asuntojen hinnat romahtivat jäivät sijoittajat nuolemaan näppejään syntyneessä velkadeflaatiotilanteessa. Kyllä kuplan puhkeamisella oli merkittävä osuus finanssikriisin syntyyn.
Puutun myös Bernaken arvioon siitä, että myrkyn (subprime-lainat) osuus koko maailman rahoitusmarkkinoista oli suhteellisen pieni. Tämäkään arvio ei mielestäni osu kohdalleen. Rahamarkkinakuplat ovat lukemattomia kertoja syntyneet ”maltillista läheistä”. Itse kriisin laukaiseva syy saattaa olla hyvinkin vaatimaton kupru taloudellisessa ympäristössä. On siis aiheetonta mitätöidä pienehköä ”laukaisevaa” tekijää rahamarkkinoilla.
Tietenkin Bernanke on siltä osin oikeassa, että uudet rahoitusinstrumentit eivät oleet kenenkään hallinnassa. Kysymys kuuluu, miksi Bernanke itse ei tehnyt mitään estääkseen tapahtuneen kehityksen. Vastaus lienee siinä, että hän itsekin uskoi uusien instrumenttien taianomaisuuteen.
Jos asuntolainat olisi alun perin pidetty pankkien omissa taseissa olisi kriisi kehittynyt varsin paljon vaimeampana. On selvää, että tässäkin tapauksessa maksamattomat lainat olisivat jääneet pankin rasitteeksi ja niitä olisi sitten pyritty parhaan taidon mukaan parsimaan FDIC:n (talletuskuujärjestelmä) toimesta. Yksittäiset pankit - ehkä maksimissan kymmenet pankit - olisivat joutuneet vararikkoon, mutta systeemiseltä finanssikriisiltä olisi vältytty.
Oli täysin odotettavissa, että jossain vaiheessa alkaa selittäjien markkinat, jolloin tapahtuneet tosiasiat tulkitaan uudelleen. Tämä on tietenkin normaalia. Historiaa tulkitaan tämän päivän näkökulmasta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monesti tuoreesti tulkittu on parhaiten tulkittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti