tiistai 19. marraskuuta 2013

Jäähyväiset Nokian puhelimille

Nokian puhelimet on sitten myyty. Otsake on pateettinen, myönnettäköön.

Kyllä tämän yli on vaikea päästä. Pitäisi tolkuttaa itselleen, että businesta tämä vain on. Kun katselin aamu-TV:stä ylemmyydentuntoisen, kaikkitietävän ja vieläpä kyynisen analyytikon mielipiteitä, niin sisällä taas kiehui.

Toiset analyytikot, kuten Tero Kuittinen taas ovat ottaneet luopujan asenteen. Vielä pari viikkoa sitten mies oli valmis julistamaan, että Microsoft-kauppa oli virhe. Laivaa on jälleen käännetty: menköön, kun on mennäkseen.

Olen jotenkin tympääntynyt amerikkalaisten häikäilemättömyyteen. Proudly made in USA tuntuu taas jylläävän. Kun puhelimet olivat Nokian, oli rapakon takana jatkuvaa skeptistä urputusta. Nyt kun puhelimet ovat siirtymässä amerikkalaisille ekosysteemeineen, on tuuli kääntynyt. Toki amerikkalaisten into hankkia Nokian puhelimia heräsi jo hiukan aiemmin. Kasvuluvut ovat viime aikoina olleet hämmästyttäviä, tosin lähtöluvutkin ovat olleet pieniä. Mielestäni Nokian asemaa Euroopassa on aliarvioitu: merkittävillä markkinoilla Nokian osuus on 10 prosenttia ja yli. On synnytetty kuva, että ainoa, mikä merkitsee on Yhdysvaltain markkinat.

Onko sillä merkitystä, että ”valmistusmaa” vaihtuu, kun puhelimia ei kuitenkaan tehdä Suomessa (eikä kyllä Yhdysvalloissakaan)? Arvoketjun arvokkaimmat osat ovat kuitenkin olleet ainakin pääosin Suomessa – näin olen käsittänyt. Ja jos amerikkalaiset pitävät tuotekehityksen Suomessa, niin onko tässä erityistä valittamista? Kyllä on.

Mentäessä 5-15 vuotta ajassa taaksepäin Nokialla oli myös kansantaloudellista merkitystä, kun puhelimia tehtiin massiivisesti Suomessa kännykän kuoria myöten. Parhaimmillaan vaikutus BKT:hen oli useita prosenttiyksiköitä. Toivottavasti Nokia-tuotekehittäjien panosta voidaan hyödyntää jatkossa muissa yrityksissä. Hyviä esimerkkejä on.

Mikä tässä kaikessa rasittaa? Viime kädessä varmaan se, että kuluttajatuotteen brändi on menetetty. Oli juhlavaa liikkua ulkomailla, kun ihmiset tunnistivat Nokian suomalaiseksi brändiksi. Kyllä se kertoi suomalaisesta osaamisesta ja kuluttajatuotteethan näkyvät kaikkialla. Suuri osa ulkomailla jopa tunnisti puhelimet suomalaisiksi, vaikka osalla olikin vanhasta muistista kuva, että tällaiset tuotteet tehdään Japanissa.

On järki ja tunne. Tällä hetkellä tunteet ovat pinnassa ja en viitsi edes teeskennellä kyynistä siltä pohjalta, että ”tiedettiinhän tämä”, ”jo viisi vuotta sitten näin, että konkurssi tulee” jne.

Nokian omistajana haluaisin myös sanoa niille, jotka ahneuksissaan haluaisivat pumpata Nokian kassan tyhjäksi eli jakaa rahat osakkeenomistajien kesken, että olen tätä ajattelua vastaan – ja jyrkästi. Jos edes hetkeksi hellitettäisiin ahneudesta ja annettaisiin Nokian panostaa uusiin investointeihin. Mahdollisuuksia on, mutta niille pitää antaa tilaisuus. Aamu-TV:ssä osakesäästäjien keskusliiton toimitusjohtaja pelkäsi, että Nokian rahat menevät heräteostoksiin. Vai niin. Ilmeisesti hän haluaisi rahat Nokian omistajien heräteostoksiin!

Oma lukunsa ovat nämä, jotka ”ohjekirjasta” katsomalla (näin on tehty muissakin firmoissa!) valmistautuvat jo pilkkomaan jäljelle jäävän Nokian. Mikähän logiikka tässäkin on? Mitä jos kerrankin pyrittäisiin pitkäjänteisesti kehittämään liiketoimintaa nykyistä toimintaa vahvistavilla ostoilla ja suuntaamalla toimintaa käyttäjälähtöisiin hankkeisiin?

No niin, sain puhkuttua ulos pahan olon. On aika siirtyä muihin askareisiin.

Tämä on 400. blogikirjoitukseni

www.historiajatkuu.blogspot.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti