Yle-uutisten nettisivuilla oli 29.8.2020 hyvä artikkeli
perussuomalaisten kohtaamasta ideologisesta muutoksesta. Artikkelia varten
oli haastateltu tutkija Hanna Wassia ja tutkimuspäällikkö
Timo M. Kauppista, jotka ovat Kalevi Sorsa -säätiön toimeksiannosta laatineet
tutkimusartikkelin, joka on osa 18.8. 2020 julkaistua ”Eriarvoisuuden tila
Suomessa 2020” -raporttia.
Aineistosta käy luotettavan tuntuisesti ilmi, että keskiluokan
tulotason lasku (tai uhkaava lasku) on yhteydessä perusuomalaisten kannatuksen
nousuun. Sama ilmiö on nähtävissä Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Brexit äänestyksen
yhteydessä Britanniassa. Anna-Sofia
Berner toteaa Hesarissa 24.8.2020 (”Onko republikaanipuolue Donald Trumpin
näköinen?”), että ”vaikka republikaanit
ovat valkoisen työväenluokan puolue, se ei ole pienituloisten puolue.
Mitä köyhempi äänestäjä, sitä todennäköisemmin ääni menee demokraateille”. Amerikkalainen keskiluokka
pelkää asemansa puolesta ja on löytänyt Trumpin tukijakseen. Ilmeisesti sama keskiluokan
tulojen pienenemisen uhka vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen saman suuntaisesti (populististen
ryhmien suuntaan) hyvin monissa
kehittyneissä maissa. Tätä pyrin valaisemaan seuraavassa lähteideni pohjalta.
Keskiluokan luottamus perinteisiä puolueita kohtaan on
heikentynyt ja tilalle äänestäjät ovat hakeneet vaihtoehtoa. Populistinen
oikeisto on saanut vahvan jalansijan tyytymättömien joukossa. On katsottu, että
perinteiset puolueet eivät panosta riittävästi keskiluokan etujen ajamiseen.
Koko hyvinvointiyhteiskunnan menestys on perustunut
keskiluokkaan, joten keskiluokan aseman horjuminen näkyy hyvinvointiyhteiskunnan
vakaudessa.
Perussuomalaisten kannattajat ovat tunteneet epäluuloa perinteisiä
puolueita kohtaan. Luottamuksen puute on ollut molemminpuolista. Aiemmin
keskiluokka on ollut perinteisten puolueiden kannatuksen ydinjoukkoa. Tilanne on muuttunut. Keskiluokan aiemmin
niin vahva asema on kyseenalainen monillakin tavoilla, eikä vähiten
globalisaation nousun takia.
Yhteenvetona voidaan todeta Wassin ja Kauppisen
johtopäätöksiin perustuen, että
oikeistopopulismi saa kasvupohjaa keskiluokan aseman ja tulotason
heikkenemisestä pikemmin kuin työttömyydestä: kun olet uhattuna tartu
ojennettuun käteen!
Liian nopeaksi koetun yhteiskunnallisen muutoksen lisäksi
oikeistopopulistit kokevat suomalaisen hyvinvoinnin uhkana ulkomaille siirtyvät
yritykset, ulkomailta tulevat työntekijät
sekä heidän matalammat palkkansa.
Perussuomalaisista avautuu kuva, jossa puolue on muuttanut
politiikkansa sisältöä muutamassa vuodessa.
Soinin ”työväenpuolue ilman sosialismia” -iskulause voidaan todeta poispyyhkäistyksi. Puolue on muuttunut oikeistokonservatiiviseksi.
Se on nykyisellään valmis vähävaraisiin kohdistuviin menoleikkauksiin ja
hyvätuloisia suosiviin veronalennuksiin. Puolue näyttäytyy keskiluokan
puolueena, joka on huolestunut kannattajiensa asemasta muutosten keskellä. Muutoksen on
aiheuttanut keskiluokan ammattien vaarantuminen. Taustalla ovat globalisaation aiheuttamat talouden
murrokset.
Yhtä lailla puolueen kannattajat haikailevat menneiden parempien aikojen perään, kuten
Riikka Purra sen sanoo.
Vielä on kysyttävä onko keskiluokan asema oikeasti niin
herkkä, kuin edellä on annettu ymmärtää. Keskiluokan tuoma vakaus
hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole vaurioitunut merkittävällä tavalla, mutta
pintakerroksissa ja osin hieman syvemmälläkin puhaltelevat muutosten tuulet.
:::::::::::::::::::::::::
Liikkuvien äänestäjien määrä on lisääntynyt. Mikään puolue
ei voi ajatella, että sen kannatus on
betonoitu, kaikki joutuvat olemaan varpaillaan äänestäjien edessä.
Perussuomalaisten kannatuskäyrä muutaman viime vuoden ajalta on esimerkki, kuinka muutokset puoluekannatuksessa vaihtelevat nopeasti.
Perussuomalaisten edellä kuvattu äänestäjäprofiilin muutos
ei ole yllätys, mutta kannattajien motiivit
avautuvat nyt aiempaa selkeämmin. Niitä olen yllä koettanut läpivalaista. Haasteitakin
piisaa: perussuomalaisilla on ollut vaikeuksia ottaa kantaa Kaipolan tehtaan
lopettamisen kaltaisiin katastrofeihin. Asettuako kohtuullisen hyvätuloisten
tehdastyöläisten puolelle? Vai korostaako yhtiön oikeutta tehdä päätökset ilman
tunnontuskia? Vai valitako matala mitään sanomaton profiili?
Entä perussuomalaisten yhteen hiilen puhaltaminen, onko
sitä? Syvällisemmässä mielessä ”sosiaalidemokraattinen”
solidaarisuus ei kuulu perussuomalaisten agendalle. Lähestymistapana on
pikemminkin kaverin auttaminen. ”Solidaarisuusliikkeestä” ollaan kaukana.
Levoton liike puoluemarkkinoilla jatkunee eikä asettumista
ole näköpiirissä. Voimasuhteet muuttuvat kansainvälisten trendien ja kotimaan
yhteiskunnallis-taloudellisten tapahtumien seuraamuksena myös lähitulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti