Republikaani ja trumpilainen

 

 

Helsingin ja Tampereen yliopiston dosentti Markku Ruotsila on herättänyt Yhdysvaltojen presidentinvaaleja koskevilla kommenteillaan huomiota  sekä TV:n kommentaattorina että tiedotusvälineiden asiantuntijatehtävissä yleensä. TV:n asiantuntijakohtaamisissa hän on vetänyt omaa liberaaleista suuntaviivoista poikkeavaa konservatiivista linjaansa, jota käyn seuraavassa läpi verraten sitä omaan ajatteluuni.  

ltse olen kiinnittänyt Ruotsilaan huomiota jo ainakin parinkymmenen vuoden ajan. Hän on yliopisto-opettajana ja tutkijana  erikoinen hahmo siinä mielessä,  että katsoo aiheekseen puolustaa opettamansa  erikoisalan (Yhdysvaltain historia) kehyksessä konservatiiviselle Yhdysvalloille tunnusomaisia piirteitä. Hän siis tunnustaa selvästi väriä, hän on republikaani. Suomessa ei ole totuttu näin voimakkaaseen ideologiseen kannanottoon mediassa, eikä varsinkaan yliopiston tehtävissä,  jossa edellytetään käsittääkseni objektiivisuuteen pyrkimistä. Mutta ehkä minäkään en ole arvioinut häntä puolueettomasti!

Käsittelen seuraavassa Ruotsilan mediassa (erityisesti lltalehden haastattelu 9.11.2020)  antamia lausuntoja yhteenvedonomaisesti kommentoiden niitä saman tien.  Teemoina ovat Yhdysvaltain presidentinvaalit sekä suhtautuminen trumpismiin  ja republikaanien politiikkaan yleensä.

Kuten tunnettua Trump ei ole tunnustanut Bidenin voittaneen vaalit. Hän on jopa riitauttanut vaalituloksen, tosin vain spekulatiivisella tasolla. Trump syyttää vaalikoneistoa vilpistä ilman minkäänlaisia todisteita ja on samalla vetänyt vaalituloksen epäilijöiksi muuta republikaanijohtoa. Kysymys on hyvin suurella todennäköisyydellä kiusanteosta ja epäilyn varjon heittämisestä tapahtuneen ylle, jotta kannatus ”omien” keskuudessa nousisi.  Suuri osa Trumpin pinttyneistä kannattajista on johdateltavissa. Ruotsila pyrkii selittämään republikaanien tavoitteita ja Trumpin tavoitteita näennäisen neutraalisti, mutta samalla tulee paljastaneeksi omat sympatiansa kohteet. Ne ovat epäilemättä Donald Trumpin ja republikaanisen puolueen puolella.

TV:n ajankohtaisohjelmissa Ruotsila osallistuu keskusteluun kutsutun asiantuntijan roolissa niin kuin muutkin osanottajat. Uskoisin,  että TV1:n käyttämät asiantuntijat (esim. Charly Salonius-Pasternak ja  Mika Aaltola) ovat pääosin liberaaleja ”demokraatteja”, mutta ero Ruotsilaan on siinä,  että he eivät leimaudu jompaan kumpaan osapuoleen ja säilyttävät siten liikkumavaran arvioissaan. Ruotsila on taas sitoutunut konservatiiviseen/republikaani-ideologiaan. Hän pystyy toistamaan Trumpin keksimän vaalituloksen varastamisväitteen  ilman kommentointia.

Ruotsila toteaa, että katulevottomuudet ja perustuslaillinen kriisi ovat ”väistämättömiä”,  jos Trump käyttää vielä lisää hänellä olevia keinoja  vaikeuttaa vaalin lopullisen tuloksen selville saamista. Jälleen Ruotsila jättää arvioinnin Trumpin toiminnan vilpittömyydestä muille.

Ylen uutisissa oli varsin kylmäävä arvio Trumpin ja  republikaanien laskelmoinnista vaalin tuloksella. Tarkoitus on ottaa erilaisin viivytyskeinoin kaikki hyöty irti ”vaalitulosten varastamisesta”. Samalla republikaanit käyttävät tilannetta hyväkseen pysyäkseen Trumpin ”siivellä” niin kauan kuin sitä on heille hyötyä.

Ruotsila arvioi, että  sekä Trump itse että hänen äänestäjäänsä uskovan Trumpin kuvitelmiin äänestysrikkomuksista. Sallin itselleni epäilyn tällaisen väitteen paikkansa pitävyydestä.

Ruotsila pitää yllä narratiivia,  että vaalit eivät ole ohi. Hän uumoilee, että osavaltioiden jo valitut valitsijamiehet voivat vaihtaa presidenttiehdokasta vielä ennen tuloksen vahvistamista äänestämällä toisin kuin mihin ovat sitoutuneet vaalin tuloksena.  Toki Ruotsilakin arvioi tällaisen menettelyn  epätodennäköiseksi.

Ruotsila spekuloi vaaliväärinkäytöksillä uskoen ihmisten yhä vahvemmin uskovan Trumpin puheisiin ”vaalien varastamisesta”. Hän spekuloi presidentinvaaleilla luoden odotuksia/epäilyjä vaalitulosten muuttumisesta Trumpin hyväksi yksittäisissä osavaltioissa. Jälleen Ruotsila välttää ottamasta kantaa eettisiin tai moraalisiin kysymyksiin (joita Trumpin käyttäytyminen herättää) ja ainoastaan mekaanisesti tulkitsee,  mitä on hänen mielestään tapahtumassa.

Mielenkiintoista on jyrkkyys ja vaihtoehdottomuus, millä Ruotsila arvioi republikaanien suhtautuvan Bidenin poliittisten ohjelmien toteuttamiseen. Syntyy kuva , että republikaanit eivät hyväksy mitään Bidenin esittämistä ohjelmista. Ainoa minkä he hyväksyvät on, että Biden pysyy ”mukavana miehenä”. Ihan tällaista asenteellisuutta en odottanut.  Bidenille itselleen Ruotsila lausuu tuomion: hän menestyy toistaiseksi, koska peittelee demokraattien ohjelmia. Heti kun ne tulevat julki,  ne ammutaan alas. Kaikesta käy ilmi,  että Ruotsilan mielestä Bidenin pyrkimykset normalisoida Yhdysvaltojen politiikka Trumpin jäljiltä on tuhoon tuomittu.

Kyynisesti Ruotsila arvioi äärioikeiston aktivoituvan yhä selvemmin ottamatta kuitenkaan mitään kantaa  ilmiön vahingollisuuteen. Väkivalta kuulemma kasvaa  aina demokraattipresidenttien (entä esimerkiksi Trumpin aikaiset mellakat?) aikana. Pitäisiköhän säilyttää republikaanipresidentit virassa niin säästytään väkivallalta? Ruotsila ilmoittaa jo valmiiksi Iltalehden haastattelussa: ”Kyllä sieltä (äärioikealta) tulee väkivaltaa”. Tuomiopäivän ennusteet ovat valmiina  vedettäväksi esiin.

Ruotsila erehtyy siinä kuin muutkin: hän ehti jo hyvissä ajoin vaalien ääntenlaskennan ollessa pahasti kesken nimetä Trumpin vaalien voittajaksi tilanteessa,  jossa maallikkokin näki,  ettei hätiköinti ennustuksissa ole nyt paikallaan! Se kuvasi Ruotsilan toiveajattelua!

Ruotsila luettelee pitkät pätkät erilaisia pahoja enteitä,  joita ääriainekset  levittelevät (liittovaltio on päätynyt vihollisen käsiin, vallitsee eksistentiaalinen uhka, täytyy tarttua aseisiin jne.). Jälleen Ruotsila jättää avoimeksi oikeiston pahojen aikeiden realistisuuden arvioinnin.

Ruotsila haluaa pitää yllä vaikutelmaa, että politiikka muodostuu Bidenin  myötä tylsemmäksi. Tylsää se ei siis ollut silloin,  kun Trump valehteli kansalaisille ristiin rastiin!

Ruotsilan mukaan uusia trumpeja on jo nousussa. Yksi tällainen on Trumpin poika Donald Trump Jr, joka tulee jatkamaan isänsä perinteitä. Muitakin on tulossa. Ruotsila on myöskin varma, että Donald Trumpin tyyli ei katoa: hän ja hänen seuraajansa vastustavat eliittejä niin kuin ovat  vastustaneet  tähänkin saakka. Kaikki perustuu uskollisten seuraajien kiveen hakattuun luottamukseen herraansa kohtaan.

Entä Ruotsilan arvio tulevasta presidentistä?  Oikeastaan ainoan synninpäästön Bidenille Ruotsila antaa, kun hän arvioi Bidenin mukavaksi jokamieheksi, jolla on hyvä maine sopuisana kompromisseja tuottavana kaverina.

:::::::::::::::::::::::

Ruotsilan kritiikitön spekulointi ja yksioikoiset arviot Trumpin myötäilystä herättävät huomiota. Hän tuntuu jatkavan Trumpin uskollisimpien  kannattajien linjoilla:  arvostelu ei ulotu Trumpiin.

Juuri nyt voidaan kuitenkin aiheellisesti kysyä, onko populistinen liike menettänyt johtajan. Onko Trumpille tunnusomainen räikeä ja epäjohdonmukainen twitter-viestintä päättymässä? Tuskinpa.  Todennäköisesti Trumpin brändi hieman heikkenee, mutta hän voi säilyttää esikuvan  asemansa populistien keskuudessa vuosia eteenpäin. Varsinainen populistijohtaja hän ei ole koskaan ollutkaan. Siihen hän on liian itserakas. Ehkä aikojen muutosta heijastelee parhaiten Trumpin iskulauseen ”Let´s Make America Great Again” muuttuminen  Yhdysvaltain uudessa hallinnossa muotoon ”Let´s Make America Respected Again”.

PS

Tämän kirjoituksen piiriin ei kuulunut liberaalin demokratian tilan arviointi. Muutama sana kuitenkin siitäkin. Trumpismin kaltaisen ilmiön murtautuminen läpi sivistyneen poliittisen kerroksen  kertoo liberaalin demokratian hauraudesta, sen oirehtimisestä ja pahoinvoinnista. Trump ei ole kehitystä kuitenkaan käynnistänyt, vaan käyttänyt hyväkseen demokratiaa kyseenalaistavaa vallitsevaa ilmapiiriä. Markku Ruotsilan kaltaiset ihmiset mahdollistavat taustatuen trumpilaiselle tyylille.