maanantai 4. huhtikuuta 2022

Hyppäys liittoutumiseen on riski

 

 

Helsingin Sanomat on ajanut Suomea Natoon 15-20 vuotta. Nyt se näyttää saavuttaneen voiton taistossaan, ellei jotain yllättävää tapahdu. Muut mediat tukevat Hesarin perässä Nato-linjaa varsin yksituumaisesti. Päättäjien enemmistö on taipunut liittoutumisen kannalle ja vastustajat tai epäröijät ovat hiljaisessa liikkeessä samaan suuntaan.

En kuitenkaan usko, että prosessi menee läpi aivan ”sukkana”. On kuitenkin todettava, että kriittiset näkemykset liittoutumista kohtaan ovat vaimentuneet muutamien huudoksi korvessa. Missä he ovat? Epäilen,  että kriitikot ovat maanhiljaisia, jotka eivät tässäkään asiassa halua herättää epäsopua. Toivottavasti liittoutumisen vastustajat kuitenkin rohkaistuvat, säilyttävät ryhtinsä ja pitävät päänsä.

Nyt voiton hetkellä Hesari  heittää ”epäilyn varjon” liittymishankkeelle ehkä tasoittaakseen muodollisesti vähän punnuksia. Pääkirjoituksessa ”Myös ei-ääniä tarvitaan Nato-keskustelussa” 23.3.2022 lehti ehkä huonon omantunnon vaivaamana kääntää näennäisesti kelkkansa toteamalla, että ”Naton vastustajat eivät uskalla avata suutaan”. Lehti likipitäen pahoittelee tapahtunutta. Eihän tässä näin selkeää eroa pitänyt syntyä!

Meillä presidentti on korostanut, että sen kannan,  jolla on selvä enemmistö,  pitää saada tunnustus voitostaan ja vähemmistön on alistuttava enemmistön päätökseen. Tulkitsen niin, että liittoutumiskannan voittaessa Naton vastustajien tulee myöntää tappio, mutta toki liittoutumattomuutta parempana pitävien mielipiteen säilyttämistä kukaan ei estä. Muutoin emme eläisi demokratiassa. Nyt Hesari katsoo pääkirjoituksessaan, että sillä on varaa vastalauseiden rohkaisemiseen: ”(Natoa) vastaankin voidaan esittää painavia perusteita”.

Pääkirjoituksessaan 2.4.2022 ”Nato-prosessi on riskiarvio” Hesari palaa toisesta näkökulmasta samaan aiheeseen huomauttaen liittymisen potentiaalisesta hinnasta. Lehti muistuttaa Venäjän todennäköisistä vastatoimista. Niitä on – Hesarin sanoin - opittava sietämään ja valmistauduttava ”vastaamaan päättäväisesti”.

Naton kannattajien on syytä muistaa, että Suomella on oltava valmius toimia Naton joukoissa Suomen rajojen ulkopuolella. Voimme tietenkin jättää menemättä, mutta tuskinpa Naton jäsenet auttavat meitä,  jos me emme sitoudu auttamaan muita. Näitä ja monia muita argumentteja olen eritellyt blogini ”Nato-selvityksissä”. Juuri käynnissä olevassa Nato-prosessissa arvioidaan em. seikkojen aiheuttamia riskejä.

Viime aikoina olen joutunut rypistelemään kulmakarvojani, kun Baltia  ja Viro  ovat vaatineet (!) Suomea liittymään Natoon eikä vähiten siitä syystä, että  odotus on, että Suomi puolustaa Viroa. Olemme nyt todella suosittuja, mutta pyyteettömyydestä ei voi puhua. Tuntuu siltä, että hädän hetkellä viidennen artiklan realisoiminen -  Viroa koskien - on odotuksissa erityisesti Suomen kontolla.

Suomen tie Natoon on jonkin verran sumuinen,  jos Ruotsin demarit eivät muuta selkeästi kantaansa empivästä päättäväiseksi liittoutumisasiassa. Ruotsin demarien kannatus on noussut kirkkaasti yli 30 prosentin eräissä tuoreissa mielipidetiedusteluissa. Mutta mihin se tietä viitoittaa? Selvyys Ruotsin ja Suomen demareiden kantaan saataneen muutaman viikon päästä.

Liittoutumiskriitikot odottavat virkamiesten laatimaa turvallisuuspoliittista selontekoa yhtä suurella jännityksellä kuin Naton kiihkeät kannattajat. Tärkeää on,  että kriittiset kannat tulevat niiden vaatimalla painolla esille selonteossa. Muutoin tulos on puolivillainen.

Jos Nato-vaihtoehtoon päädytään,  niin liittoutumisehdot ovat neuvottelukysymys. Maat voivat liittyä Natoon erilaisin sopimusehdoin (koskien esim. sotaharjoitusalueita tai  tukikohtien sijoittamista).

Minkälaiseen näkymään Suomi asemoituu geopoliittisesti? Ukrainan tie rauhaan kulkee mahdollisesti sen turvatakuin vahvistetun puolueettomuuden kautta. Ruotsin pysyessä liittoutumattomana (jos niin käy) jää Suomi liittoutuneena Naton etuvartioksi. Oma historianseurantani vahvistaa käsitystä, että Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuus lisää Pohjolan vakautta.  Mikä on tämän merkitys päätöksenteossa?

 

4 kommenttia:

  1. Niin, jos ei liittouduta, niin rajan takana on täysin arvaamaton ja epäluotettava tyranni, joka saattaa milloin vain omista harhaisista syistään hyökätä tänne. Jos liittoudutaan, hyökkäys saattaa siinäkin tapauksessa toteutua, mutta paljon pienemmällä todennäköisyydellä - ja onpahan kuitenkin enemmän rautaa tulijalla vastassa. Ruotsin suoma vakaus Pohjolassa on kyllä yhtä tyhjän kanssa niillä lihaksilla; niin, elleivät he onnistu värväämään matujengejä hoitamaan tuon tappelun. Itse valitsen tässä tilanteessa liittoutumisen, come what may.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat aliarvioida Ruotsia. Vakausvaihtoehto ei ole hullumpi käytettävissä olevista vaihtoehdoista.
      Liittoutumisvaihtoehto näyttää toteutuvan.

      Poista
  2. Antaa mennä kun on alamäki,taas.
    Näitä tämänkaltaisia polittisia vaiheita ollaan nähty kansakuntamme itsenäisyytemme aikana aikaisemminkin.
    Suomen eliitti on luottanut Saksaan ja sen keisarikuntaan, silloin kun sen romahtaminen oli jo tarkkanäköisimmlle nähtävissä.
    Muutamma hetkeä myöhemmin lähdettiin tekemään suurta Suomea Saksan, tuon senhetken maailmanvaltiaan asemaa tavoittelevan kumppanina.
    Molemmilta retkiltä ollaan palattu ontuen,kun reaalimaailma on meitä koulinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi selviytyi molemmista maailmansodista kahden suurvallan välistä kuin ihmeen kaupalla, mutta molemmilla kerroilla urheasti taistellen. Herrraonneakin lienee ollut mukana.

      Poista