Presidentti vs. pääministeri

 

Suomen hävittäjähankinnoista  ja nykykäytössä olevien Hornetien jatkokäytöstä heräsi keskustelua, kun pääministeri Sanna Marin viittasi - Ukrainan-vierailun yhteydessä -  mahdollisuuteen luovuttaa koneita Ukrainalle, kuten muutoinkin raskasta asekalustoa. Itse asiassa pääministeri toi julki ajatuksen, että Hornetien kohtalosta olisi syytä käydä keskustelua. Samalla Marin totesi asian, joka on haluttu unohtaa eli, että omasta puolustuksesta on syytä pitää huoli ”kaikissa tilanteissa” ottaen huomioon Suomen geopoliittisen sijainnin.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Vihdoin myös presidentti Niinistö otti kantaa  Hornet-keskusteluun  22.3.2023 MTV:n ”Asian ytimessä” -ohjelmassa. Hän totesi ohjelmassa seuraavasti: ”….. minusta on syytä tehdä selväksi, että (jos) nyt lähdettäisiin siis toiminnassa olevia hävittäjiä, ja täällä tarpeellisia luovuttamaan, niin minä en ole mukana missään sellaisessa, jossa vaarannetaan Suomen puolustuskyky”.

Ehkä tässä on syytä vielä toistaa asianomainen (Horneteja koskeva kohta) kohta Sanna Marinin lausunnosta Ukrainan matkan yhteydessä.  Sanna Marin: omasta puolustuksesta on syytä pitää huoli ”kaikissa tilanteissa” ottaen huomioon Suomen geopoliittisen sijainnin.

Jos vertaan näitä kahta lausuntoa, niin niissä voi nähdä vain finessieron. Monet ovat nähneet tilanteen niin, että näiden kahden henkinen mielipide-ero on paljon suurempi kuin kirjaimellisesti lausuttu. Marin on myötätuntoisesti pro-Ukraina siihen mittaan saakka, että hänestä keskustelua pitää käydä sillä perusteella - kuten Marin joskus aiemmin on sanonut – että Ukraina on meidän (so. Euroopan ja Suomen) etulinjamme. Tällä viittaan siihen, että Venäjän tavoitteet ovat paljon pidemmällä kuin vain Ukrainassa.

Kysymys on lopulta siitä,  kuinka järeitä keinoja Euroopan maat kykenevät käyttämään Ukrainan tukemiseksi.

Ulkopolitiikasta puhumisesta käydään jonkinasteista kamppailua presidentin ja pääministerin kesken. Presidentti huomautti joskus aiemmin, että ”perustuslaki sanoo nimenomaisesti, että tasavallan presidentti johtaa….yhteistoiminnassa (valtioneuvoston kanssa ulkopolitiikkaa).  Minä pidän siinä kohdassa (pisteet) aina pienen tauon”. Tämä hajurako on tarkoitettu selventäväksi elementiksi korostamaan presidentin roolia.

Mutta nythän ei ole kysymys siitä, että pääministeri tai joku muu olisi kyseenalaistamassa perustuslakia, vaan siitä, millaista keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvästä teemasta voidaan käydä. Rajoja on vedetty kovin ahtaasti, joskaan sitä ei sanota ääneen. Pääministeri on selvästi aukonut itselleen puheoikeuksia sen vanhan kulttuurin vastaisesti, joka oli voimassa Kekkosen aikaan,  ja josta on vielä rippeitä jäljellä.

YYA-sopimuksen voimassa ollessa ulkopolitiikan keskustelupiiri oli erittäin suppea, joskus tuli mieleen, että se kattoi vain yhden ihmisen. Ulkoasiainvaliokuntakin lähinnä vain siunasi jossain muualla tehdyt päätökset. Kekkonen katsoi Neuvostoliiton tuella , että vain hän pystyy hoitamaan ulkopolitiikkaa ja mustasukkaisesti vartioi, että muut eivät päässeet tulkitsemaan ulkopolitiikkaa saati sanomaan poikittaista sanaa.   

Vanhasta traditiosta eli Neuvostoliitto-yhteydestä ei ole toki enää mitään jäljellä, mutta silti jotain vanhoista tavoista on jäänyt jäljelle. Juuri tätä kulttuuria Sanna Marin on kyseenalaistamassa.  Tästä on syntynyt myrskyjä vesilasissa ja joskus isompiakin puhureita.

Nykyinen Venäjä tuo keskusteluun oman mausteensa. Ukrainasta on tullut mannerlaattoja järisyttävän  globaalin sodan symboli. Voi olla,  että kun emme tiedä, miten tilanne kehittyy,  ja miten suurvallat itsensä asemoivat,  joudutaan vanhoja  kantoja miettimään uudelleen. EU:n merkitys tässä yhteydessä korostuu ja sitä kautta valtioneuvoston (pääministerin) rooli vahvistuu. Presidentin ja valtioneuvoston sisäisessä työnjaossa EU kuluu hallituksen rooteliin. Voi olla,  että pääministerin roolin vahvistuminen tulee tätä kautta.

En usko, että kukaan haastaa presidentti Niinistöä ulkopoliittisena johtajana, ei Marinkaan. Juuri siksi olisi tärkeää, että keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta olisi aitoa mielipiteenvaihtoa. Siihen meillä on varaa.