maanantai 13. maaliskuuta 2023

Kuka saa puhua hävittäjistä ja kuka ei?

 


Suomen hävittäjähankinnoista  ja nykykäytössä olevien Hornetien jatkokäytöstä heräsi ”keskustelua”, kun pääministeri Sanna Marin viittasi - Ukrainan-vierailun yhteydessä -  mahdollisuuteen luovuttaa koneita Ukrainalle kuten muutoinkin raskasta asekalustoa. Itse asiassa pääministeri toi julki ajatuksen, että Hornetien kohtalosta olisi syytä käydä keskustelua. Samalla hän totesi, asian, joka on haluttu unohtaa, että omasta puolustuksesta on syytä pitää huoli ”kaikissa tilanteissa” ottaen huomioon Suomen geopoliittisen sijainnin.

Nousi esille kaksi intressiryhmää, jotka muodostivat kantansa Marinin toteamuksiin. Toinen koostui pääosin niistä aseteknologiaa lähellä olevista piireistä - siis nykyisistä tai eläköityneistä armeijan henkilöstöön kuuluneista - joilla oli vaihtelevia käsityksiä siitä, mitä Horneteille pitäisi tehdä niiden vanhetessa. Ja toinen ryhmä muodostui poliitikoista, jotka halusivat määrittää sen kuka saa puhua Hornetien jatkokäytöstä ja milloin.

Ensin mainittu ryhmä tunsi jotain mustasukkaisuutta siitä,  että impulsiivisesti toiminut pääministeri otti asian esille valtiovierailun yhteydessä ilman taustakeskusteluja tärkeiden suomalaisten asianosaisten - siis virkamiesten tai poliitikkojen - kanssa.

Toinen ryhmä – pääosin sotilaista koostuvat henkilöt – otti asian esille, koska pääministeri otti kantaa asiantuntijaa vaativaan aiheeseen koskien koneiden käyttöikää. Paljastui,  että koneiden käytöstä- poistamisajankohtaa ei ollut määritetty. Julkisuuteen ilmaantui mielipiteitä,  joiden mukaan vanhoista koneista ei ole kuin romuraudaksi, tai sitten kanta oli,  että vanhat koneet sopivat varaosiksi,  tai sitten, että  koneet tarvitaan oman ilmatilan puolustamiseen (Petteri Orpo). Näiden ammattisotilaiden ja poliitikkojen puheiden perusteella koneet sopivat melkein mihin tahansa paitsi ei toimitettavaksi Ukrainaan.

Eli vanhojen koneiden käyttötarkoitus ja käyttöikä ovat siten täysin auki.

Joku kiinnitti huomiota aivan oleelliseen seikkaan keskustelun yhteydessä, nimittäin siihen,  että lausuttiin mielipiteitä,  joista voisi vetää johtopäätöksen, että  jossakin kohdassa lähitulevaisuutta meillä tilanne,  jossa hävittäjäpuolustuksen ajantasaisuus on ohuella pohjalla: vanhoja Horneteja ollaan poistamassa käytöstä  2025-2031 ja uusia F-35 -hävittäjiä  ei ole vielä kovinkaan laajasti otettu käyttöön.

Tietysti asiaan liittyy oleellisesti vaalienalusdebatti,  jossa aihe oli herkullinen: saatiin syy haukkua pääministeri oman käden oikeuden harjoittamisesta ja asiantuntemattomuudesta. Kukaan ei ole oikeastaan  ottanut esille mahdollisuutta, että asia olisi voinut tulla esille muutakin kautta.  Miksi kätkeä asia,  joka pitäisi olla keskustelun kohteena joka tapauksessa? Pääministeri teki palveluksen, kun hän julkisti edellä esille tuodun pohdinnan. Oikeastaan ainoa hiukan mietintää herättävä  asia Marinin puheenvuorossa oli kohta, jossa hän totesi, että ”mitään päätöksiä ei ole tehty, keskustelut ovat vasta hyvin alkuvaiheessa”. Marin on tuoreissa kommenteissaan sanonut, että hän viittasi tässä yhteydessä kansainväliseen keskusteluun.

Tärkeintä arvostelijoilla oli viestittää, että pääministeri oli aiheuttanut ”korvaamatonta vahinkoa” paljastaessaan, että Hornetien käyttöikää ei ollut loppuun saakka mietitty. Uusista F 35 -koneista piti kuitenkin saada päätös aikaiseksi ”ajoissa”.

Nyt - näin väitetään - ukrainalaisia petettiin,  kun pääministeri ”oli luvannut heille hävittäjiä”. Ei ollut luvannut. Sen sijaan hän oli luvannut keskustelua aiheesta. Ja kyllä sitä keskustelua tulikin kaikista tuuteista. Satunnaiselle tarkkailijalle tuli mieleen, että taas Suomessa kuvitellaan, että kaikki seuraavat meidän edesottamuksiamme ja saamme kalliisti maksaa ”erehdyksistä”.  Tavan mukaan iltapäivälehdet - poliitikkojen säestämänä – julkaisivat valikoiden tarkoitushakuiset sitaatit Marinin lausunnoista.  Faktat vievät usein skuupin mennessään ja jättävät luun kaluttavaksi medialle.

Syntyi kuva, että pääministeri käynnisti keskustelun,  johon eivät oikeastaan saisi osallistua kuin asiaan vihkiytyneet miehet ja hekin vain keskenään. Asian ajankohtaisuutta on vaikea kieltää,  kun Ukrainalle toimitetuista tai toimitettavista raskaista aseista - panssarit  mukaan lukien - käytiin velloen keskustelua kaikkialla sivistyneessä maailmassa. Myös Ukrainan sotilas- ja siviilijohto on toivonut mahdollisuutta saada eri maiden hävittäjiä käyttöönsä. Veikkaan, että venäläiset tiedustelutahot ovat selvillä hävittäjäkeskustelusta hyvin tarkkaan. Ei heidän tarvitse niitä lehdistä lukea. Mitä muuta keskustelusta jäi käteen kuin joidenkin tahojen mustasukkainen varjelu siitä, kuka sai puhua mitäkin.   

Asioiden on tapana tulla julki  suunnitelmattomasti. Kysymys on siitä, että oikeiden ihmisten piti ottaa asia esille, ei esimerkiksi (nais)pääministerin. 

Kieltämättä pääministeri olisi voinut varmistaa taustakeskustelun avulla kotimaassa ilmenevien mielipiteiden luonteen. Nyt avautui kotimaan poliitikoille, joita on ärsyttänyt pääministeri saama julkisuus,  mahdollisuus tehdä kärpäsestä härkänen. Hävittäjäkeskustelu sopi ensisijaisesti kotimaan käyttöön vaalipropagandan välineeksi.

Kaikista johtavista poliitikoistamme Marin on ollut suorasanaisin osoittaessaan myötätuntoa Ukrainalle. Marin ei ole myöskään kaihtanut yksiselitteistä Venäjän syyttämistä sodasta. Hornet-lausunto voidaan lukea osaksi  linjaa, jonka Marin on omaksunut.

Marin on ollut johdonmukainen puolustaessaan Ukrainan avustamista. Niinpä hän ei ole vetänyt pois kantaansa Ukrainassa esittämistään käsityksistä, jotka ovat herättäneet vastalauseita. Mikään  ei ole horjuttanut hänen alkuperäistä kantaansa.

Marin on myös korostanut,  että hävittäjäkysymys vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Kysymys ei siis ole Suomen soolosta tai sooloilusta. Käsitän Marinin ehdotuksen niin, että päätös hävittäjistä on tehtävä kollektiivisesti muiden raskasta aseistusta luovuttavien tai luovuttamista harkitsevien maiden kesken.

En usko, että pääministeri on tarkoittanut massiivista Hornetien toimittamista vaan muutamien koneiden luovuttamista osana kansainvälistä yhteistyötä.

:::::::::::::::::::::::

Mikä tässä tarinassa kiusaa eniten? Ehkä se,  että pyrimme estämään ihmistä olemasta sitä,  mitä hän haluaa olla.

PS

Käyty hävittäjäväittely on syytä liittää toiseen keskusteluun eli elinkeinoministeri Mika Lintilän alkoholin käytöstä käytyyn keskusteluun. Monille jää se käsitys, että pienehköstä asiasta paisuteltiin iso pelkästään vaalienalusjauhamisen takia. Oikeastaan ainoa todellinen virhe,  minkä Lintilä teki – ja jolla on merkitystä moraaliselta kannalta – oli kun hän selitteli tekojaan parhaiten päin ja sortui muunneltuun totuuteen useissa kohdin. Sitä ei  kannattasi tehdä,  sillä mediasaalistajien armeija on heti kimpussa, kun se pääsee veren makuun.

 

1 kommentti:

  1. Pahempi mokaMrinilla oli mennä ukranalaisen äärioikeistolaisen militantin hautajaisiin.
    Ukrainassa on kaikki vasemmistopuolueet nyt kielletty toimimasta,samoin maan ammattiyhdistysliikkeen toiminta on esksytetty ,sodan ajaksi.
    Zelenskyn hallinto yritti puuttua ammattilliseen järjestäytymiseen jo ennen sotaa, mutta silloin kansainvälinen paine sai hallinnon perääntymään aikeissaan,esimerkiksi ILO tuomitsi tuolloisen lakiesityksen.
    Mitä tuohon puolustukseen tulee, annetaan amerikkalaisten hoitaa meidän puolestasotiminen, maamme on jo aglosaksien toimesta ideologisesti miehitetty,samoin myös meidän elinkeinoelämämme.

    VastaaPoista