Tulevissa eduskuntavaaleissa on ehdolla silmiinpistävän
monia virassa olleita sotilaita. Siis entisiä sotilaita, koska kansanedustajaksi
ei voida valita sotilasvirassa olevaa henkilöä. Laki on yksiselitteinen.
Pääesikunnan vuonna 2014 päivitetyssä ohjeistuksessa todetaan,
että voidakseen säilyttää kaikkien kansalaispiirien luottamuksen tulee
puolustusvoimien pysytellä puoluepolitiikan ulkopuolella. Minusta em. lausuman
henki tuntuu olevan periaatteessakin näiden kahden asian (puoluepolitiikka ja
upseerit) toisiinsa kytkemistä vastaan.
Jotenkin olen itsekin viehättynyt ajatuksesta, että puoluepolitiikka
ei sovi kovin hyvin yhteen armeijan kanssa. Mistään asiasta ei saa vanhojen
kaverien kesken riitaa herkemmin kuin politiikasta. Siksi välttelen puhumasta
aiheesta paitsi aivan yleisellä tasolla.
Itse törmäsin pehmeästi armeijan ja politiikan ristiriitaan varusmiespalvelusta
1970-luvun lopulla suorittaessani. Tulin nimittäin viitanneeksi johonkin poliittiseen
(en kuitenkaan puoluepoliittiseen) ajankohtaiseen asiaan, jolloin joku kieleltään kerkeä aseveli
välittömästi leimasi meikäläisen Pekka
Politikaksi. Siinä ne 11 kuukauden politiikat sitten olivatkin.
Hesarin laajassa artikkelissa ”Päivystävät kenraalit
vaaleissa” (19.2.2023) evp-puolustusvoimain komentajat Juhani Kaskeala ja
Gustav Hägglund asettuvat kriittiselle
kannalle mitä yleensäkin – nyt ja tulevaisuudessa - tulee virassa olevien
upseerien osallistumiseen puoluetoimintaan. Jutusta ei käy yksiselitteisesti ilmi ovatko he sitä mieltä, että myöskään evp-upseerien ei olisi suotavaa osallistua
politiikkaan. Hägglund on näistä kahdesta kenraalista ehdottomampi: myöskin
viran jo jättäneen puolustusvoimain komentajan tulisi jättäytyä politiikan
ulkopuolelle. Piikki on suoraan suunnattu muutenkin hyvin esillä olevaa Jarmo Lindbergiä
kohtaan. Eikä Kaskeala hyväksy puoluepolitiikkaa evp-upseerina myöskään itselleen.
Juhani Kaskeala tuo esille asian periaatteellisen puolen,
kun hän sanoo, että politiikkaan tuleminen ja meneminen toimii molempiin
suuntiin. Puoluepolitisoituneet upseerit avaavat esimerkillään politiikan tulon
myös puolustusvoimiin päin ja on johtanut - jos käsitin oikein hänen kantansa –
muissa maissa upseerien virkanimitysten puoluepolitisoitumiseen. Esimerkkejä löytyy kyllä vanhoilta huonoilta ajoilta: muistelen, että Yrjö Keinosen toiminta oli aikoinaan
läpipolitisoitunutta. Mutta nyt on kysymys laajemmasta ilmiöstä.
Upseerien osallistuminen politiikkaan liittynee Natoon
liittymiseen ja Ukrainan sodan luomaan tilanteeseen, jossa korkeat upseeri tarjoavat palveluksiaan
paitsi asiantuntijoina niin myös poliittisena osallistumisena. Itse pidän asiantuntijaroolia
paljon perustellumpana kuin puoluepoliittisen kannan korostamista varsinkin, kun useimmat upseerit liputtavat ideologisesti
yhden tai kahden puolueen puolesta.
Haluaako joku 1930-luvun juopia uudelleen kurottavaksi umpeen?
Meillähän on saavutettu tilanne, jossa käytännössä kaikki puolueet ovat
maanpuolustushenkisiä.
::::::::::::::::::::::::::
Upseeriliiton puheenjohtaja Ville Viita, näkee em. Hesarin artikkelissa upseerien
politisoitumisessa edunvalvontanäkökulman. Hän esittää hurskaan uskomuksen,
että upseerit eivät toimisi puolueblokkien mukaan vaan asioiden kautta. Viidan
linja merkitsi yhä suurempaa uppoamista oman poliittisen edunvalvonnan syövereihin.
Ammattiyhdistys edunvalvonnassa ohitetaan ja siirrytään suoraan kansanedustuslaitoksen
kautta vaikuttamiseen.
Suomessa on ollut aiemminkin pyrkimystä tuoda politiikka
puolustusvoimiin. Näin tapahtui pitkin 1960-lukua, ja varsinkin sen
alkupuolella. Silloin kysymys oli toisaalta kenraalien taholta Kekkosen ja
hänen idänpolitiikkansa vastustamisesta ja
toisaalta - Kekkosen puolelta - epäluulosta länsimielisiä kenraaleja ja heidän
oppositioasennettaan kohtaan. Vähitellen 1960-luvulla vastakkainasettelu vaimeni. Nyt länsisuuntaus näytetään jaettavan
sekä kansalaisten, puolustusvoimien että
poliitikkojen keskuudessa.
Saisiko Viron malli meillä kannatusta? Virossa upseerien
osallistuminen politiikkaan on laajaa ja
hyväksyttyä, joskaan ei aktiivipalveluksessa oleville. Virossa taustalla
vaikuttanee Venäjän uhka. Suomen
upseeristosta kyselyjen mukaan vain alle
puolet haluaisi ammattikunnalleen täydet poliittiset oikeudet. Heidän
edunvalvojansa ovat hätäisempiä!
Upseerit ovat Jarmo Lindbergin johdolla omaksuneet korkean
profiilin lobbauksen, jossa entisiä käytäntöjä kuten esimerkiksi vaikuttamista
hävittäjäkaupan taustalla ei kritisoida avoimesti.
Jäämme jännityksellä odottamaan millaisella
prosenttiosuudella upseeriehdokkaat menevät eduskuntaan. Hyötyykö kokoomus
upseereiden näkyvästä asemasta sen ehdokkaina? Suomen henkilö/ehdokasvaali – ei
listavaali – suosii näkyviä julkisuuden henkilöitä. Ukrainan sota pitää
upseerit esillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti