Mussolini - fasismin suunnannäyttäjä

 

YleAreenassa on nähtävissä Historia-sarjaan kuuluva dokumentti  ”Mussolini, ensimmäinen fasisti”, joka on julkaistu vuonna 2022.

Kun ensimmäisen kerran näkee Benito Mussolinin jossakin dokumentissa jää mieleen kuva juuri ja juuri nahoissaan pysyvästä ylipontevasta ilvehtijästä. Luonteeltaan Mussolini olikin teatraalinen ja impulsiivinen.  Kuitenkin fasismin esikuvana Mussolinissa edusti vakavasti otettavaa suunnannäyttäjää.

Dokumentti alkaa ”lopusta”: Mussolini yhdessä rakastajansa Clara Petaccin kanssa  makaavat   fasisminkaatajien  häpäiseminä ja surmaamina ihmishylkiöinä Milanossa huhtikuussa 1945. Vain muutamaa kuukautta  aikaisemmin Mussolini oli vielä juhlittu sankari, jota kannattajat rakastivat.

Vuonna 1922 Mussolini kaappasi kaiken vallan itselleen Italiassa. Häntä kutsuttiin Il Duceksi, johtajaksi. Mussolinilla on edelleen tänäkin päivänä ihailijoita, jotka myös näyttävät ulospäin, kuinka Mussolinin karisma hurmaa heidät.

Vastakkaista näkemystä edustavat ihmettelevät, miten Mussolini on voinut lumota kaikki häneen uskovat. Hän johti ”kansansa sielua”, sanottiin, mutta johti kansansa tuhoon.

Vuonna 1918 Italia ajautui syvään kriisiin Ranskan ja Britannian kanssa ensimmäisessä maailmansodassa saavutetun voiton jälkeen. Italiaa uhkasi sisällissota. Sodan aikana luvattiin sosiaalisia uudistuksia, mutta sanasta ei pidetty kiinni, joka johti väkivaltaisiin levottomuuksiin kaikkialla Italiassa. Tässä ympäristössä, opettajaäidin ja seppäisän huomassa  hänestä tuli väkivaltainen kadun joukkioiden johtaja.

Opettaja/toimittaja Mussolini perusti kadulla kärsittyjen takaiskujen  jälkeen fasismi-liikkeen. Hän otti käyttöön fasistitervehdyksen ja mustan paidan. Tunnukseksi tuli ”minä vähät välitän” ja aseiksi kepakot. Mussolinilla oli takanaan 300 000 kannattajan joukko, joka suosi raakaa väkivaltaa ja oikeistolaista ideologiaa. He alkoivat terrorisoida ihmisiä, joita kutsuivat ”punaisiksi”. Myös Mussolini halusi kukistaa marxistit.

Fasismiin oli sisäänrakennettu väkivalta, jolla asiat haluttiin ratkaista. Mussolini tunsi hyvin vasemmiston, jonka riveissä hän toimi ennen sotaa toimittajana ollessaan. Dokumentti  sivuuttaa tämän vaiheen Mussolinin henkilöhistoriassa lähes kokonaan. Italiassa vallitsi käsitys, jonka mukaan liittoutuneet käyttivät italialaisia hyväkseen sodassa, mutta eivät palkinneet sitä mitenkään sodan loputtua. Mussolini jakoi tämän käsityksen. Hänestä tuli äärinationalisti.

Mussolini perusti ideologiansa hyväksi toimivan lehden saaden sen tukijoiksi teollisuusmiehiä. Kovaotteinen Mussolini toimi teollisuuspomojen suojelijana vasemmistoa vastaan. Toisena tarkoituksena oli saada kaoottisesta Italiasta toimiva valtio kurin ja järjestyksen avulla.

Mussolini käynnisti kuuluisan marssin Roomaan. Se tarkoitti kaiken vallan ottamista omiin käsiin poliitikkoja pelottelemalla. Hän otti valtavan riski, sillä jos  demokraattiset tahot olisivat kääntyneet armeijan puoleen, olisi voinut seurata verilöyly. Tullessaan Roomaan 28.10.1922 fasistit eivät yllätyksekseen kohdanneet minkäänlaista vastarintaa.

Italiasta tuli fasistisen järjestelmän kannattaja tuona vuonna 1922. Kuningas Viktor Emmanuel oli valmis hyväksymään – väkivallan uhatessa – fasistisen järjestyksenpidon. Demokraattiset poliitikot taipuivat kuninkaan vanavedessä Mussolinin tahtoon.

Kaikki tapahtui laillisuuden puitteissa. Parlamentin tuli kuitenkin vielä vahvistaa vallansiirto, jotta se olisi virallinen. Päästäkseen päämääräänsä hän liehitteli sekä konservatiiveja että vasemmistoa.

Voitettuaan henkien taistelussa demokraattiset vaihtoehdot Mussolini otti käyttöön totalitarismin keinot.

Mussolinille myönnettiin rajaton valta vuodeksi. Ensi töikseen hän kavensi kansalaisvapauksia helpottaakseen vallanottoa. Hän nöyryytti vasemmistolaisia  vastustajiaan eikä suinkaan  ”rauhoittunut” päästyään kukkulan herraksi, vaan käytti sitä ainoaa keinoa, jonka hän tiesi tehokkaaksi, ja jota vastustajat pelkäsivät:  kadun tai kepin valtaa. Ammattiyhdistys oli vastustajista  Mussolinin erityishuomion kohteena.

Mussolini murhautti demokraattisia johtohenkilöitä, josta nousi vielä tuossa vaiheessa skandaali. Myös hän itse oli salamurhaajien maalitauluna. Kuin ihmeen kautta hän selvisi ja käytti myötätunnonosoituksia hyväkseen vakiinnuttaakseen valtansa. Fasistien valtaannousun piirustukset olivat Mussolinin pöytälaatikossa, josta hän veti ne esille oikean ajan koittaessa. Vain yksi puolue sallittiin, fasistinen puolue. Kuningas menetti käytännössä valtansa , samoin parlamentti. Demokratia lakkasi olemasta.

”Tervehdyttääkseen” Italian hän tarttui hyvin tuntemaansa  keinoon, kansallisylpeyden kohottamiseen. Mussolini maalasi puheissaan italialaista unelmaa, uutta Italian suuruuden aikaa, Italian vuosisataa.

Italia haki mallia menneisyydestä, mutta myös valtavia nykyajan investointeja käynnistettiin. Pois haluttiin maineesta, jonka mukaan italialaiset olivat löysiä kuin makaronit . Mussolini tajusi kuvaan perustuvan propagandan merkityksen peremmin kuin useimmat muut. Minne Mussolini menikin, siellä kamerat olivat hänen kintereillään. Edunsaajia eivät olleet läheskään kaikki kansalaiset vaan tietyin perustein valitut. Mussolinilla oli silmää myös kulttuurille. Niinpä kansan oli helppo samaistua häneen. Sanalla sanoen hänen olemuksensa vastasi kansan odotuksia modernista itsevaltiaasta.

Dokumenttia katsoessa tuli mieleen, että siinä annettiin kuva, jonka mukaan luvassa oli mukavaa elämää, joka oli eräänlainen hyvinvointiyhteiskunnan varhaisversio, mutta toisin tavoin toteutettuna kuin liberaaleissa demokratioissa. Epäilemättä tulee mieleen natsien hyvinvointikokeilut 1930-luvulla, joilla tavoiteltiin kansan suopeutta uudelle hallinnolle.

Tummanpuhuvia pilviä alkoi kuitenkin kehittyä fasismin kauden ylle. Kansalaisten valvonta lisääntyi ja mustapaitojen tarkka silmä ulottui miltei mihin tahansa. Mielipidevankien määrä lisääntyi valtavasti. Vapaus paljastui arvoista kaikkein tärkeimmäksi. Fasismilla oli yhä enemmän vastustajia, jotka  osoittivat vastenmielisyytensä hallintoa kohtaan. Valtio joutui puolustuskannalle omien aiempien kannattajiensa taholta. Fasismin juurruttaminen kansaan osoittautui odotettua vaikeammaksi tehtäväksi.  Armeija, kirkko ja teollisuuspomot pystyivät kuitenkin yhteisrintamassa Mussolinin  kanssa.

Jotain oli tehtävä: Italia julisti sodan Etiopialle. Pitkään suunniteltu  avoimesti rasistinen sota tuomittiin kansainvälisessä  yhteisössä laajasti, mutta Mussolinille sota merkitsi toivottua käännettä parempaan suhtautumisessa ll Duceen ja fasismiin. Pian paljastui, että italialaiset käyttivät myrkkykaasua vihollista vastaan. Mussolini oli antanut vapaat kädet rikollisiin tekoihin. ”Etiopia on italialaisten”, ”Italia on viimein imperiumi”, julisti Mussolini uuden suosionsa huipulla.

Vuonna 1937 Italia havitteli liittolaisekseen Saksaa. Mussolini sai osakseen valtavaa suosiota vieraillessaan Saksassa. Myös Hitlerin pitkäaikainen haave toteutui: Italiasta tuli Saksan liittolainen käynnissä  olevaan suursotaan. Molemmat diktaattorit haaveilivat Euroopan jakamisesta Italian ja Saksan kesken. Itse asiassa yhteistyö oli käynnistynyt jo Espanjan sisällissodan yhteydessä vuonna 1936. Sota ei sujunut odotusten mukaisesti italiaisten osalta  ja Mussolini oli alkanut epäillä maanmiestensä  kykyä käydä sotaa, itse asiassa italialaisten sotllaskuntoisuutta.

Vuonna 1938 Mussolini päätti ottaa uudeksi vihollisekseen juutalaiset. Antisemitismi ei ollut siihen mennessä  ollut mitenkään silmiinpistävästi esillä Italiassa, saati ajankohtainen. Nyt Mussolini heittäytyi mukaan Hitlerin massamurhahankkeeseen.

Syyskuussa 1939 Hitler hyökkäsi Puolaan ja käynnisti toisen maailmansodan. Aiemmin tehdystä keskinäisestä avunantosopimuksesta huolimatta Italia ei tukenut liittolaistaan. Italian armeija oli väsynyt sotimiseen. Vasta kun Saksan menestys sodassa oli varmemmalla pohjalla, Italia rohkeni julistaa sodan Ranskalle ja  Britannialle. Sota Ranskaa vastaan käynnistyi Alpeilla, mutta osoittautui jälleen lopputulokseltaan murheelliseksi runsaslukuisille italialaisjoukoille. Kostonhimoinen Mussolini yritti – ilman Saksaa - päteä Kreikkaa vastaan käynnistämällään sodalla, mutta jälleen huonolla menestytyksellä. Avuksi riensi Hitler,  jolta vei vain kolme viikkoa lyödä kreikkalaiset.

Mussolini yritti tämän jälkeen menestyä Afrikassa (Libya, Egypti), mutta häneltä oli mennyt   jo uskottavuus sekä länsiliittoutuneiden että Saksan  silmissä. Kaiken lisäksi Englanti valtasi nöyryyttävästi  Etiopian, ”Italian imperiumin helmen”. Mussolini sätti  katkerana omiaan.

Heinäkuussa 1943 liittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa. Se oli lopun alkua. Mussolinin kannattajilta vei vain pari tuntia erottaa Mussolini puolueesta. Mussolini pidätettiin ja vietiin salaiseen paikkaan, ensin Sardiniaan, sitten lähelle Roomaa. Vielä kerran Hitler pelasti Mussolinin kaapattuaan hänet kommandojoukon avulla salaisena pidetystä paikasta. Mussolini evakuoitiin Saksaan.

Mussolini perusti Pohjois-Italiaan saksalaisten määräyksestä fasistisen valtion. Nyt ei enää neuvoteltu asiasta vaan Hitler määräsi il Ducen tekemään, mitä oli käsketty. Tätä vaihetta kesti 1,5 vuotta. ”Elävä ruumis” (Mussolinin omat sanat) ei pystynyt enää minkään sotilaallisen operaation johtamiseen.

Clara Petacci painosti häntä kostamaan häviönsä. Vasemmistolaiset Mussolinin vastustajat ryhtyivät vielä jälkijättöisesti uhkarohkeaan kapinaan aivan sodan lopulla, mutta Mussolinia seuranneilla joukoilla oli vielä kymmeniä tuhansia miehiä suorittamaan kapinallisten vasemmistolaisten lahtaamista. Näin syntyi vielä murhenäytelmä, joka johti  tuhansien ihmisten kuolemaan - ja aivan turhan takia, sillä Mussolini oli jo hävinnyt kaiken.

Diktaattorit tapasivat vielä kerran heinäkuussa 1944, juuri kun Hitler joutui saksalaisupseerien attentaatin kohteeksi, josta hän pelastui nipin napin. Tapaaminen oli muodollinen: ei ollut mitään tähdellistä puhuttavaa.

Mussolini jatkoi epätoivoista pakoaan säilyäkseen hengissä. Kohtalo päätti toisin. Benito Mussolini ja Clara Petacci pidätettiin, kun he pyrkivät pakoon Alpeille saksalaisen kolonnan mukana. Molemmat teloitettiin pikaisesti kiinnijäämisen jälkeen pohjoisitalialaisessa pikkukaupungissa. Ruhjotut ruumiit  kuljetettiin irvokkaasti väkijoukon nähtäväksi Milanoon. Kuinkahan moni noista  Mussolinin teloittamisen juhlijoista oli huutamassa hänen nimeään Mussolinin voiton hetkinä vain vähän aikaisemmin?

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::.

Mikä on fasismin perintö?

Fasismikäsite on tänään ennen kaikkea lyömäase. Sillä halutaan erottautua viheliäisistä kansanmurhaajista silläkin uhalla, että tehdään itse samanlaisia tai pahempia veritöitä.

Benito Mussolini yritti rakentaa fasismikäsitteen ympärille uuden uljaan maailman, jota Italia johtaisi luotuaan ensin ”uuden ihmisen”, fasistin, jolla oli kaikkivoipainen kyky rakentaa parempi maailma. Turhaan, sillä ihmisen kelvottomuus – joku sanoisi epätäydellisyys - estää moisen toteutumisen.

Pitäisikö siis hyvän tavoittelussa hyväksyä epäinhimilliset keinot hyvään pääsemisen varmistamiseksi, varsinkin kun lopputulos on epävarma ja keinot moraalittomat? Diktaattorit yksi toisensa jälkeen ovat epäonnistuneet yhteiskunnallisen onnellisuuden rakentamisessa, sillä väkisin yrittämällä saadaan aikaiseksi vain tuskaa ja kärsimystä. Olisiko sittenkin syytä uskoa liberaalin demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan  kompromissiin markkinatalouden ja sosialismin risteytyksenä?