Aiemmin pidettiin selvänä, että ihmiset olivat korkean
elintason maissa onnellisemmillaan 20-vuotiaina. Siitä onnellisuus laski työn täyttäminä keski-iän vuosina, kunnes se
nousi uudelleen niin, että 60-vuotiaana ihminen oli jälleen yhtä onnellinen
kuin kaksikymppisenä.
Tutkimusten mukaan nyt ei enää olla onnellisia 20-vuotiaina.
Tutkimukset kertovat, että alle
30-vuotiaiden tyytyväisyys on heikentynyt jyrkästi kehittyneissä maissa. Tämä
näkyy erityisen selvästi Yhdysvaltain romahdusmaisessa sijoittumisessa (sija 62 kolmekymppisissä) valtioiden välisessä
rankingissa. Suomi, joka on pärjännyt loistavasti onnellisuustutkimuksissa sijoittuu
seitsemänneksi alle 30-vuotiassa, joka on mainio tulos, mutta kuitenkin selvästi
heikompi kuin meikäläisten pärjääminen vanhemmissa ikäluokissa. Sama trendi
näkyy myös muissa johtavissa kehittyneissä maissa.
Tätä on pyritty selvittämään mm. kännykän liiallisella
käytöllä (joka epätyydyttävästi korvaa face to face -ihmissuhteita). Voi olla, että tämä tarjoaa yhden selitysmallin. Itse
olen asiaa tutkiskellessani päätynyt arvioon, että nuoret kohtaavat ahdistavana
nykyisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun, talouden epävarmuuden, somen levittämän
negatiivisen tiedon ja ehkä sellaisenkin ylimitoitetun huolenpidon kuin
”maailmantuskan”. Viime mainittu voisi viitata voimattomuuteen hallita repaleisia
asioita kokonaisina.
Suuret ikäluokat tottuivat
taistelemaan leipänsä edestä ja otsansa
hiessä ja saavuttamaan lopulta tavoitteensa, joka monille merkitsi leppoisia
eläkepäiviä. Lopussa kiitos seisoi.
Entä poliittinen kartta? Miten nuoret
sijoittuvat sille, ja onko viime aikoina
tapahtunut suuria muutoksia puolueiden kannatuksessa?
Kyllä, nyt näyttää siltä, että muutoksia on tapahtunut. Selvin muutos on, että nuorten
arvot ja asenteet heijastuvat poliittiseen
kenttään kahtiajakautumisena. Tuoreessa HS:n gallupissa (heinäkuu 2024) vasemmistoliittoa kannatti peräti
23,7 prosenttia nuorista aikuisista, kun
puolueen yleinen kannatus on ollut 10 prosentin vaiheilla. Oikealla laidalla nuorten suosion sai perussuomalaiset
16,9 prosentin kannatuksella. Puolueen yleinen kannatus on pyörinyt viime
aikoina 15 prosentin vaiheilla. Vasemmistoliiton kannatuksessa saattaa olla mukana
Lii Andersson -lisää, mutta aivan ilmeisesti siinä on mukana myös meneillään olevaa trendiä kohti jyrkempää
jakautumista entistä selvemmin oikealle ja vasemmalle. Vasemmalla muutos on huomattavasti
suurempi kuin oikealla. Olisiko nuorten vasemmistolaistumiseen syynä työn ja
opintojen epävarmuus ja avoin, mutta arvaamaton tulevaisuus.
Näitä muutosilmiöitä selittävät useat tekijät. Gallup- ja
äänestystuloksissa näkyy nuorten hakeutuminen
aiempaa selvemmin puoluekentän vastakkaisiin päihin sekä oikealla että vasemmalla. On myös
havaittu, että nuorilla miehillä on taipumusta hakeutua puoluekentässä oikealle
ja nuorilla naisilla vasemmalle. On siis tapahtunut selkeää polarisoitumista
arvokehityksessä.
Nuorisobarometri on mitannut suomalaisten 15-29-vuotiaiden
poliittisia arvoja ja asenteita vuodesta 1994 lähtien. Reunojen kamppailussa keskustalla
on ollut vaikeuksia säilyttää asemansa, eikä se siinä ole onnistunutkaan.
Perussuomalaisten kannatus nuorten keskuudessa on korkeampi (noin
20 prosenttia) kuin puolueen koko kannattajakunnan kannatusprosentti.
Tulos osoittaa ainakin sen, että puolue
tavoittaa nuoret ja siirtymiä muualta (keskustasta?) on tapahtunut perussuomalaisten
hyväksi.
Sekä oikealla että vasemmalla on käyttökelpoiset aseet kannatuksen
nostamiselle. Perussuomalaiset ja oikeisto yleensäkin ovat tehokkaita sosiaalisen
median käyttäjinä. Vasemmistoliitto puhuu nuorten toimeentulosta ja mielenterveyskysymyksistä
kokien nämä teemat yhteiskunnallisesti arvokkaina.
Tuoreimmassa nuorisobarometritutkimuksessa keskustaa
kannatti 18-24-vuotiaista seitsemän prosenttia vastaajista, vihreitäkin yllättäen
vain 11,6 prosenttia vastaajista. Keskustan lukema on heikoin koko barometrin historiassa. Tämäkin vahvistaa
polarisaation olemassa olon. Samalla se todistaa siitä, että keskustan sanomassa
on jotain pahasti pielessä.
Nuorisobarometrinkin mukaan kasvava joukko nuoria on aiempaa
tyytymättömämpiä elämäänsä. Barometrit, gallupit ja onnellisuustutkimukset painottavat
kaikki samaa asiaa, eli että nuorten elämä on aiempaa haasteellisempaa.
Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että z-sukupolvi on kaikkein pessimistisin sodan jälkeisistä sukupolvista
::::::::::::::::::::::::::::::::
Siirtymä oikealle on kiistaton ja merkittävä. Vastaavasti
vihreät ovat erilaisissa nuorisovaaleissa hävinneet lähes kokonaan puoluekartalta.
Eikä siitä ole kauaa, kun vihreät olivat aallonharjalla nuorison keskuudessa.
Minkälainen on uusoikeistolaisen ajattelun henkinen rakenne?
Uusoikeiston nuorten maailma on kova ja vallanhaluinen. Kyyninen maailma
erottelee köyhät ja rikkaat. Taistelu niukkenevista resursseista käy kiivaana.
Oikeistohenkisyydelle on ominaista etsiä yksi pitävä - useimmiten kuviteltu - totuus,
jonka varassa sitten eletään.
Nykymaailman polarisoivan maailman avaintekijöitä ovat
poliittis-ideologinen suuntautumainen, onnellisuuden menettämisen uhka, kaiken
kerran jo saavutetun rapautuminen.
Valitsin tähän loppuun skandinaavisen mallin esimerkiksi
siitä, mitä oleellista ollaan menettämässä nykyisen polarisoivan mallin seurauksena:
Keskeisimmät selitykset liittyvät instituutioiden laatuun,
joiden avulla Pohjoismaissa hoidetaan ja pidetään yllä hyvinvointitekijöitä (onnistunut
modernisaatio, varallisuuden maksimointi, yhteiskunnallinen solidaarisuus, poliittinen
ja henkilökohtainen vapaus, sosiaalinen koheesio). Pohjoismaista tyytyväisyyttä
eivät selitä tai määritä kylmä sää, pieni väestömäärä, kansojen homogeenisuus, tai
itsemurhaluvut. Sen sijaan avaimena toimii korkea korrelaatio eri selittävien tekijöiden
välillä eli kysymys on positiivisten asioiden kokonaisuudesta. Erilaiset selittävät
tekijät muodostavat loppumattomia ”luuppeja”, jotka aiheuttavat positiivisen
kehän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti