Palaan vielä Pariisin olympiakisoihin lähinnä urheilun dramatiikan
innoittamana.
Seurasin muutamia lajeja hyvin tarkasti. Itse asiassa ne
kuuluivat niihin lajeihin, joita muutoinkin seuraan vuodesta toiseen.
Ensimmäisen tarkastelukohteen, miesten 1500 metrin juoksun, käsittelin jo pari blogikirjoitusta sitten.
Valitsin tähän tarkasteluun miesten keihäänheiton (globaali
tarkastelu), naisten 100 metrin aidat (suomalaishuippujen keskinäinen taistelu)
ja naisten 400 metrin aidat (kahden maan edustajien välinen taistelu).
Kuinka moni on ajatellut
kuinka globaali laji on miesten keihäänheitto? Ajatelkaapa tätä: Pakistan, Intia,
Grenada, Tšekki, Kenia, Saksa, Trinidad ja Tobago ja Suomi. Nämä kahdeksan
maata olivat edustettuna Pariisin olympiakisojen miesten keihäänheiton absoluuttisessa
tuloskärjessä, jokaiselle sijalle yhdestä kahdeksaan eri kansallisuus. Keihäänheitto oli yksi kisojen
globaaleimmista lajeista? Em. maiden lisäksi 12 parhaan maan joukossa olivat
edustettuna vielä Brasilian, Moldovan keihäänheittäjät.
Suomea voidaan pitää vaikkapa keihäänheiton eräänä ”kotimaana”.
Me olemme tuottaneet lajiin huiman määrän mestareita ja mitalisteja.
Mutta tänä päivänä maailma näyttäytyy keihäänheiton ja Suomen näkökulmasta hyvin eksoottiselta
paikalta. Mukana on urheilijoita, joiden
kotimaata saa etsiä kartalta. Vanha mahtimaanosa saa enää jäännössijoja parhaiten menestyneiden joukossa.
Ja sitten kisojen tasoon. Kaikki suomalaiset heittäjät ”tiesivät”
väitteen mukaan jo etukäteen, että taso
tulee olemaan hirmuinen. Vain Tšekin Vadlejch rehellisesti sanoi yllättyneensä.
Vastaukset heijastanevat lopullisia sijoittumisia itse kilpailussa.
Itselleni tason kovuus oli yllätys ja siinä nimenomaan se, että kaikki
loppukilpailumiehet heittivät joko hirmuiset tai ainakin kovat tulokset. Myös
voittotulos oli hämmentävä. Mikään sattuma se ei ollut, koska sama heittäjä tykitti kaksi kertaa yli
90 metrin rajan. Kukaan ei ole pystynyt
selittämään, miksi tuloksellisesti varsin kesyn kauden jälkeen keppi lentää
paremmin kuin koskaan syksyn tai syyskesän isoissa kisoissa.
Sitten on vielä muistettava doping-näkökulma, tauti, joka on
levinnyt kaikkiin maanosiin. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun
afrikkalaisheittäjä (tai kuka muut tahansa) jää kiinni dopingista. Hurskas
toivehan tämä on.
Suomalaiset, jotka ovat kehuneet hallitsevansa sekä fyysisen
että henkisen puolen salat, ovat havainneet yllätyksekseen (?), että muut, käytyään
Suomessa saamassa oppia heittämiseen, ovat karanneet ysikymppisineen meikäläisten
tavoittamattomiin. Intialaisten,
pakistanilaisten, Karibianmeren saarten
ja afrikkalaisten nopea heittotaidon omaksumisnopeus on hätkähdyttävää.
Olivatko suomalaiset pettyneitä alisuoriutumisesta (pois
lukien Lassi Etelätalo, joka heitti kykyjensä mukaisen tuloksen)? Tunteet
peitettiin niukkasanaiseen harmitteluun. Ei juuri viitsitty syyttää edes
loukkaantumisia, niin suuret olivat erot huippuheittäjiin.
Valmentajilla tulee olemaan pohdittavaa, mistä 5-10 metrin ero
heitoissa johtuu suomalaisten ja muiden välillä.
::::::::::::::::::::::::::::::::
Suomalaisten naisten sadan metrin aitojen historia viimeisten
15 vuoden aikana on mainittu monesti esimerkkinä yleisurheilun menestymisen ikkunana.
Kilpailussa Suomen parhaan aiturin tittelistä olivat mukana
Nooralotta Neziri, Reetta Hurske, Lotta Harala ja Annimari Korte. Vuosia
kestäneen kilvan huipentumana voidaan pitää Pariisin olympiakisojen pika-aidoissa menestymistä. Silloin mukana
eivät enää olleet Neziri ja Korte. Kummankin väistyminen huipulta johtui
suurelta osin loukkaantumiskierteestä. Huippu-urheilijan historia on helposti täynnä loukkaantumisia.
Parivaljakko Hurske – Harala jatkoi keskinäistä kilvoittelua
kesällä 2024 ja pääsivät lupaaviin tulosparannuksiin. Harala juoksi keskikesällä
mainion SE-ajan 12,65 ja Hurske ehti juosta jo aiemmin 12,68. Keskinäinen
kilvoittelu tarjosi myös katsojille kohottavia hetkiä.
Sen jälkeen molempien tuloskunto hieman hiipui ja Pariisissa
he saivat alkuerissä tyytyä aikoihin 12,96 (Hurske) ja 12, 97 (Harala). Tulosten
heikkoutta on jopa vaikeaa selittää, sillä Pariisin rata on nopea.
Mahdollisesti pitkä kausi näyttöineen osaltaan väsytti kilpakumppanit. Molemmat
joutuivat Pariisissa ns. keräilyeriin, joista kummankin pääsy välieriin oli realistista.
Harala läpäisi tiukan seulan ja voitti oman eränsä. Myös Hurskeen osalta pääsy välieriin hilkulla (LH 12,86/ R.H. 12,83). Hurske jäi
välieräpaikasta vain pari tuhannesosaa.
Juoksijoiden keskinäinen kemia vaikuttaa periaatteessa toimivan, mutta taustalla jylläävät kilpailulliset
näkökohdat, mikä ei tietenkään ole yllättävää. Erityisesti Hurske tunsi
kärsivän Pariisin eräjaon suhteellisesta eritasoisuudesta. Hurskeen paineita
lisäsi kilpasiskon meno jatkoon häntä itseään huonommilla ajoilla.
Kilpailun raadollisuudesta muistutti Hurskeen reaktio
Haralan voittaessa keräilyeränsä. Hän menetti perusteellisesti malttinsa:
juomapullo tai pyyhe sai kyytiä. Hurskeen kilpailuhenkisuus saattoi tuottaa
monelle yllätyksen. Harala luonteeltaan valoisampana ja optimistisempana maalasi juoksuistaan
ruusuisia kuvia sekä etukäteen että jälkikäteen, jotka eivät käytännössä
toteutuneet kuin osittain.
Puolueeton arvioija olisi toivonut Hurskeelle edes hieman
parempaa onnea jo pelkästään hänen
vaikeuksien sävyttämän työmääränsä takia. Tunteita ei varmaan kohentanut
Haralan alisuoriutuminen omassa välierässään, jossa hän ajalla 13,05 jäi
viimeiseksi noin viisi metriä hävinneenä viimeisille loppukilpailuun
päässeille. Rohkaiseviin puheisin nähden todellinen mahalasku. Hurske
luonnollisesti tunsi pettymystä olympiaprojektin odotuksiin nähden
keskinkertaisen tuloksen realisoiduttua.
Eri asia on sitten, että kaikesta hehkutuksesta huolimatta molemmat olivat kisojen hurja taso huomioiden pahasti altavastaajia.
Täytyy toivoa, että molemmilla riittää intoa ja motivaatiota
jatkaa uraa. Kehittymismahdollisuuksia on. Nuoriakin on tulossa, jotka
tarvitsevat kannustavia esimerkkejä.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
On yleisurheilulajeja, joiden ympärille kehittyy klassikon
tunnusmerkit. Tällainen laji on naisten 400 metrin aitajuoksu. Sitä hallitsevat
hollantilainen Femke Bol ja
amerikkalainen Sydney McLaughlin-Levrone.
Pitkät aidat oli yksi odotetummista lajeista Pariisin
olympiakisoissa McLaughlinin ja Bolin
kaksinkamppailun johdosta.
McLaughlin oli poissa kilpailukentiltä miltei koko viime
vuoden. Hän tuli Pariisiin hyvin valmistautuneena ja kovia aikoja juosseena.
Vastaavan valmistautumisen teki myös Bol, jonka maine Euroopassa
oli kova. Häntä pidettiin lähes
lyömättömänä. Bol oli juossut oman ennätyksensä 50.95 heinäkuun puolessa
välissä. Viimeistelykisa ennen Pariisia tuotti ajan 51,30.
McLaughlinin kivikovaa Pariisiin valmistautumista ohjasi
maltillinen kilpaileminen ja väljä ohjelma
päätapahtuman ajankohta huomioon
ottaen.
Pariisissa Bol juoksi
yhden legendaarisimmista juoksuistaan sekajoukkueiden 4x 400metrin viestin
ankkurina. Saatuaan kapulan hän oli toivottaman kaukana kärjestä ja viestin voitosta. Sitten hän
käynnisti yhden kaikkien aikojen vauhtileikittelyn ja näytöksen, joka jää
historiaan. Halusiko hän voittaa pronssimitalin? EI. Halusiko hän voittaa
hopeamitalin? EI. Halusiko hän voittaa kullan? KYLLÄ. Alkoi toivottomalta
tuntuneen välimatkan kurominen umpeen. Loppusuoran
päässä odotti palkinto: maaliviivan ylittäminen yhdellä hurjimmista rytminvaihdoksista, mitä ratakierroksen
historiassa on nähty. Siitä eteenpäin näytti selvältä, että jos joku halusi
olla maailman paras 400 metrin tai 400 metrin aitojen juoksija, hänen oli
lyötävä Femke Bol!
Se päivä tuli vastaan yllättävän nopeasti.
Bolin kuluttavan kova ohjelma johti hyytymiseen
pääkilpailussa. Bol jäi peräti kolmanneksi. Hän juoksi vakuuttavasti juoksun
puoliväliin saakka, mutta sitten kesän aiempi kilpailutahti väsytti tämän ikiliikkujana pidetyn
juoksijan.
McLaughlin sen sijaan juoksi maailmanennätyksen Pariisissa. Voi vain
aavistella, miltä Bolista tuntui hävitä
metrikaupalla kilpakumppanilleen. Bol teki luultavasti virheen kilpailuohjelmaa
laadittaessa tai sitten ympäristö (valmentajat, kilpailujen järjestäjät) asetti
hänelle velvoitteita, mitä hän ei
jaksanut kantaa.
Mutta Bol tulee vielä ja saamme nähdä uuden version The
Femke Bol showsta!
Muita taistelupareja:
Miesten 400 metrin aidat: Rai Benjamin -- Karsten Warholm
Miesten 100 metriä: Noah Lyles – Kishane Thompson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti