Herään kello 3 yöllä

 

 

Taas yksi noista öistä. Herään kello 3 yöllä. En silti osaa harmitella moista. Eihän ole pakko nousta tai yrittää saada unenpäästä kiinni, olen nimittäin tätä kirjottaessani mökillämme eli vapaa-ajan asunnollamme. Pistän radion soimaan hiljaisella, sillä en halua herätellä muita. Ja sitten kahvi tulemaan. Itse asiassa pidän näistä rauhallisista varhaisista aamun hetkistä . Ajatus kulkee vapaasti assosioiden.

Mietintähetki viivähtää päivän rästitöissä. On syyskuun alun intiaanikesä. Hellepäivien määrä on ennätyskorkealla (juurii nyt 68!), mutta en osaa harmitella ilmastonmuutosta enkä muita nyt abstraktilta tuntuvia asioita niiden tärkeydestä huolimatta. Kuuleehan noista päiväsaikaan aivan tarpeeksi.

Jään miettimään sanaa intiaanikesä, senhän pitäisi tulla alkaneiden syyskylmien jälkeen, mutta tänä kesänä kävi niin, että hellekesä ei oikein päässyt edes loppumaan, kun kesähelteet  pääsivät vallalle uudelleen.

Pidän elo-syyskuun pehmeän pimeistä illoista ja  - sattuneesta syystä öistä. Tekee mieli panna mökin kaikki valot päälle ja mennä laiturinpäähän  kuvaamaan uudella järjestelmäkameralla, onhan harrastuksiini kuulunut valokuvaus 50 vuotta. En kuitenkaan toteuta ajatusta. Vanhemmiten välttämättömyydeksi aiemmin koetut asiat muuttuvat vapaaehtoisiksi. Mihin tässä olisi kiire? No, päivemmällä pitää pistää vene ja kajakki talviteloille. Ehkä peitän myös kiikun ja aloitan laiturin purkamisen. Onhan näitä…. 

Sitä jaksan ihmetellä, miten sitä töissä ollessa ehti tehdä kaiken tarvittavan ja vähän päälle ja silti  jäi aikaa myös harrastuksille. Ehkä elämänrytmi vain on rauhoittunut . Selviäähän näistä vähemmälläkin…. Samalla muistan, että eniten meikäläistä on moitittu liiallisesta panostuksesta töihin, kuten nyt kerrankin, kun viivähdin minuutin verran riippukeinussa…..

No, metsänhoitotyöt tuli tehtyä, kuten myös mökkitien viimeisen pätkän kuntoon laittaminen. Kaislikkokin tuli raivattua.

Mökkeilijänä on alkanut vaivata pienen mökkipaikkakunnan (joka tosin on nyt osa isompaa kuntaa) väen väheneminen. Enää vakiasukkaita on jäljellä tuhatkunta. Kesälomailijat eivät enää kannattele kuihtuvaa alkuperäiistä kuntaa. Samalla palvelut ovat harventuneet. Mökkitalkkarit, metsurit puhumattakaan kyläkahvioista ovat katoavaa kansanperinnettä? Jos palvelut säilyvätkin, tuppaavat etäisyydet palvelujen äärelle kasvamaan. Sopeutumista vaaditaan. Muitakin uuden ajan haasteita on ilmennyt. Sähköauton lataus on yksi näistä. Vaihtoehdoista ei ainakaan ole puutetta: pikalataus palveluna matkalla, voimavirta mökillä, suko mökillä, oma latausasema kotona autotallissa - vai kenties sekoitus näistä? Mökkimatka on edestakaisin reilut 350 kilometriä ja latausrytmiin täyssähköautolla tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja tämä oli se totuttelukesä.

Jos on ollut haasteita, niin onhan noista myös selvitty. Monella haasteena on mökin ylläpitäjän vaihtumisesta huolenpitäminen. Uudet sukupolvet ovat mukavuudenhaluisia ja saattavat turvautua mieluummin mökkikylän  ammattimaisiin mökkipalveluihin. Ei hassumpi ajatus, mutta samalla mökkikanta vanhenee eikä uusiutumista tapahdu riittävällä tahdilla. Mietin juuri 97-vuotiaana edesmennyttä  enoani, joka teki mökkityöt vielä yli yhdeksänkymppisenä. Ihailin hänen kykyään tehdä käytännön töitä, mutta tietenkin työura rakennusalan ammattilaisena auttoi.

Kaikkia maataloustöitä tehneenä vanhat huonot ajat ovat vielä hyvässä muistissa. Jostakin syystä aika on kullannut menneet rasitteet. Muistikuvat kesän maatalon aherruksesta ovat juuri näitä kullattuja hetkiä. Se oli aikaa, jolloin väistämätön muutos tunkeutui maalaistaloon, usein television kautta. Vauraisiin maataloihin TV:t kannettiin jo 1950-luvun lopulla tai heti sen jälkeen Rooman olympiakisoja varten. Minäkin kirkonkylän poika sain ensikokemukset telkkarista heinätöiden ohella.

Mökkikulttuuri on oman vapaa-ajan asuntoni varustelun myötä muuttunut radikaalisti. Lämmin vesi, sähköt ja tietoliikenneyhteydet kuuluvat jo perusvarusteluun. Miten sitä oikein pärjättiin ennen vanhaan vedenkantoineen, hellauuneineen ja kynttilöineen?

::::::::::::::::::::::

Yksi vaikuttavimmista ilmiöistä aamuvarhaisella on usva, joka nousee järven ylle. Lähestytään aamun sinistä hetkeä juuri ennen auringonnousua. Käynti ulkona vahvistaa sen, minkä voi aavistaa: yöllä on ollut kylmää, vain 9 astetta, joka muodostaa melkoisen kontrastin saman päivän  päivälämpötilaan,  24-25 asteeseen. Pitkä kuuma kesä on takana,  ja syksy väistämättä tulossa. Eletään syyskuun seitsemättä päivää.

Varauksista huolimatta mökkikulttuuri on edelleen voimissaan. Suomalaisten erähenkisyys, käytännöllisyys ja ahkeruus ovat voimavaroja, jotka meille on suotu, mutta katoaako tämäkin yhdistelmä aikojen saatossa? Sienestys ja marjojen poiminta on jo vähentynyt kantaväestön keskuudessa. On tarvittu ulkomaista työvoimaa. Hyvä niinkin, kunhan asiat hoidetaan laillisesti. Runsas metsänomistus on varmaankin yksi tae sille, että kiinnostus kaikenlaista metsätaloutta kohtaan oheistuotteineen on vielä säilynyt.