Löytyisikö kolmannelle puolueelle sijaa Yhdysvalloissa?
Tarjoaisiko Minnesotan ”suomalaisosavaltio” mallin
yhteiskunnallisen polarisaation kurjuuteen?
Minnesotassa on aina äänestetty demokraatteja.
Moniäänisyyttä politiikassa positiivisessa mielessä kesti aina Bill Clintonin kauteen saakka
1990-luvulle.
Clinton valitsi politiikkansa teemoiksi aiempien rajattujen
(so. osavaltiokohtaisten) teemojen sijasta laajoja kysymyksiä kuten
arvoväittämiä. Kansakunnan perustajaisät pelkäsivät juuri sitä, että kansa
jakautuu toisiinsa ahdasmielisesti suhtautuviin ryhmiin.
Kaksipuoluejärjestelmä on sellaisenaan polarisoiva ja
saattaa johtaa äänestysten jättämiseen väliin. Tikka tapaa Joe Koivusen, jolla
on suomalaiset juuret. Koivunen asuu minnesotalaisen Everethin
pikkukaupungissa, joka nyt on huonossa hapessa ja riutumassa. Koivunen erittelee
Everethin huonoa tilaa ja sitä, mistä se johtuu. Everethin kultakausi osui rautamalmin
hyödyntämisen aikoihin, mutta se kausi on nyt auttamatta ohi. Automaatio on
vienyt duunit. Jäljellä on Helvetin enkelien toimisto ja valtava määrä tyhjää
toimistotilaa. Kansakunnan tasolla laiton maahanmuutto on katkeroittanut
demokraatteja aiemmin äänestäneiden työväen luokkaan kuluneiden äänet
republikaaneja suosiviksi.
Everethin ongelma on itse asiassa yleisempikin Amerikan
syrjäseutujen haaste. Ne eivät ole dynaamisia muuttohalukkuuteen kannustavia
alueita, vaan pikemminkin stagnaatioon taipuvia paikkakuntia.
Koivunen on asunut kaupungissa koko ikänsä. Joe pyörittää
heikosti menestyvää kirpputoria. Mitä minnesotalainen duunari ajattelee
kaupungin touhusta? Kaikki ovat
kyllästyneet politiikkaan. Hän edustaa juuri sitä valkoista
keskiluokkaa, joka on vaihtanut puoluetta demokraateista republikaaneihin. Joen
puolue oli pitkään demokraatit, jotka pitivät huolta terveydenhoidosta ja
sosiaaliturvasta. Obaman terveydenhuoltouudistus oli juuri tullut voimaan
(2012) ja hän sai hyvää hoitoa syöpäänsä edullisesti.
Maaseudun rappio on syynä monen puoluevaihdokseen.
Demokraatit on kaupunkipuolue. Joe Koivistoa voidaan käyttää esimerkkinä niistä
tavoitteista, joita maaseudun ihmisillä oli: miljonäärien tuli kantaa
suurempi vastuu verorasituksesta, maahanmuuton
tulppaamista tuli puoltaa vahvasti ja Ukrainan tuen jatkaminen tuli lopettaa.
Suurin ongelma Joe Koiviston näkökulmasta on kuitenkin jatkuvat erimielisyydet
politiikkojen kesken.
Poliitikkojen vaihtuvuuden vähäisyys on ongelmien
kärkipäässä ja on omalta osaltaan johtamassa korruptioon. Paluu keskelle on
monien toivelistan kärjessä. Itse asiassa Minnesotassa on toiminut kolmas
puoue1900-luvulla monien vuosikymmenien ajan, kunnes kolmaspuoluelaiset
sulautuivat demokraatteihin Hubert Humphreyin toimiessa välimiehenä.
Kolmannen puolueen ideologisesta luonteesta käydään
taistelua Minnesotassa, vaikka sitä ei ole näköpiirissä. Voisiko se suuntautua
maltilliseen keskustaan? Entä
vasemmalle, joka on monen nuoren toive?
Tikka kuvaa nykyistä
poliittista tilannetta kauhun tasapainona pääpuolueiden välillä. Ollaan
siis pattitilanteessa, jossa eteneminen
sopuun ei onnistu nykyisillä vaihtoehdoilla.
Minnesotan suurimmassa kaupungissa Minneapolisissa on
kokeiltu vaalitapaa, jossa useampi ehdokas voidaan asettaa
paremmuusjärjestykseen. Tällä vaalitavalla on ollut rohkaisevia vaikutuksia
maltillisten menestymiseen. Äänestysaktiivisuus on myös kasvanut. Ainakin
periaatteessa kolmansien ehdokkaiden läpimeno on mahdollista. Tällaista
vaalitapaa myös vastustetaan aktiivisesti ja syy on tietenkin siinä, että
vanhojen puolueiden menestys asetetaan kyseenalaiseksi.
