Sivistystä emme kaipaa!

Amerikkalainen Pew Research Center tutkii aikamme yhteiskunnallisia ilmiöitä monitahoisesti. Suomessakin on mediassa viitattu sen viimeisimpään tutkimukseen, joka on uutisoitu 10.7.2017 tutkimuslaitoksen kotisivuilla nimellä ”Sharp Partisan Divisions in Views of National Institutions”. Tutkimus on toteutettu kesäkuussa tänä vuonna ja kohderyhmä käsitti 2500 aikuista.

Viimeisimmän tutkimuksen keskiöön on nostettu amerikkalaisten suhtautuminen college- ja yliopisto-opiskeluun. Tulokset ovat hämmentäviä: varsinkin republikaanit suhtautuvat kriittisesti yliopistoihin.

Perustan oheisen kirjoitukseni alkuperäiseen Pew-keskuksen artikkeliin (myöhemmin: Pew). Tutkimuksen lopputulosten tulkinnoista vastaa tämän kirjoittaja.

Tutkimuksen erittelyosassa Pew painottaa republikaanien (republikaanit ja heihin päin kallellaan olevat itsenäiset) ja demokraattien (demokraatit ja heihin päin kallellaan olevat itsenäiset) toisistaan poikkeavia arvioita yliopistoista. Erot ovat huomattavat. Pew toteaa erojen kasvaneen vain vuoden kuluessa eli edelliseen tutkimukseen verrattuna.

Katsotaanpa tarkemmin tuloksia. Mitattaessa eri instituutioiden positiivista/negatiivista vaikutusta kansalaisiin ja kansakunnan tilaan, arvioi 72 prosenttia demokraateista collegeiden ja yliopistojen vaikutuksen positiiviseksi ja 19 prosenttia negatiiviseksi. Voisin välihuomautuksena todeta, että ihme kun niinkin suuri määrä kuin 19 prosenttiakin näki yliopistojen vaikutuksen negatiiviseksi. Tämä ei ole kuitenkaan paljon mitään siihen verrattuna, että republikaaneista peräti 58 prosenttia (viime vuonna 45 prosenttia) koki yliopistojen vaikutuksen kielteisenä ja vain 36 prosenttia myönteisenä. Tämä tulos on jo dramaattinen. Kaikki yhteen (republikaanit ja demokraatit) laskien 55 prosenttia sentään suhtautuu myönteisesti korkeakouluopetukseen, mutta silti jäädään yllättävän alhaisiin lukemiin.

Erityisesti iäkkäämmät republikaanit ovat koulutusta vastaan. Ovatko he pettyneet siihen, että heillä ei ole ylempää koulutusta ja katsovat olevansa (olleensa) häviäjiä yhteiskunnassa tästä syystä? Ovatko he niin katkeroituneita, että mitätöivät koko koulutuksen merkityksen?

Onhan sellaistakin koulutusvastaista ilmapiiriä ollut havaittavissa, että ”kotikoulua” on joillakin oikeistokonservatiivisilla tahoilla pidetty parempana ja turvallisempana kuin koulujärjestelmän koulua.

Koulutuskriittinen muutos on tapahtunut aivan viime aikoina, sillä vielä kaksi vuotta sitten tilanne oli se , että republikaaneista 54 prosenttia katsoi yliopistoilla olevan positiivinen vaikutus yhteiskunnassa (negatiivinen suhtautuminen oli 37 prosentilla silloin vastanneista republikaaneista). Huolestuttavinta on, että nuoret republikaanit, joilla on vielä uskoa koulutuksen voimaan, ovat menettäneet luottamustaan dramaattisesti kahdessa vuodessa.

Yliopistoarvioiden kanssa rinnakkainen tulos saatiin suhtautumisesta uutismediaan. Republikaanit tyrmäsivät tutkimuksessa median myönteisen vaikutuksen yhteiskuntaan ”äänin” 85 prosenttia vastaan 10 prosenttia puolesta. Tämäkin tulos on järisyttävä. Demokraateissa tulos jakautui sentään tasaisesti 46 prosenttia vs. 44 prosenttia, tosin uutismedian tappioksi.

En voi olla näkemättä edellä esitetyssä konservatiivisen ajattelun läpimurron seurauksia: yliopistot koetaan liberaalin ajattelun tyyssijoina. Yliopisto-opetusta ehkä pidetään konservatiivipiireissä turhanaikaisena sijoituksena kansakunnan kannalta. Tietenkin puhumme nyt vai osasta kansalaisia – mutta samalla suuresta osasta kansalaisia.

Edellä esitettyä tukee uskonnon ja kirkkojen kokeminen myönteisinä yhteiskunnallisina ilmiöinä (republikaanit 73 prosenttia puolesta, 14 prosenttia vastaan ja demokraatit 50 prosenttia puolesta, 36 prosenttia vastaan). Positiivisesti suhtautuvien osuus on kasvanut selvästi edelliseen tutkimukseen.

Muista instituutioista kielteinen kuva syntyi pankeista ja rahoituslaitoksista. Sen sijaan ammattiyhdistykset voisivat olla uuden nousun kynnyksellä, siksi vahvasti ne saivat positiivisia puoltoääniä (koko aineistosta 47 prosenttia puolesta, 32 prosenttia vastaan).

Pääosin nämä tulokset heijastavat yhteiskunnan konservatiivista perusvirettä. Kysymys on eräänlaisesta ideologisesta vastaiskusta. On ollut vaikeaa sulattaa liberaalien ajatusten mahtiasemaa tai pikemminkin kuviteltua liberaalien mahtiasemaa.

Kaikki se, mitä olemme kuulleet rehellisyyden ja tosiasioiden kokemisesta (”minusta tuntuu” -rehellisyys vastaan faktarehellisyys, ”vaihtoehtoinen totuus” vastaan perinteinen käsitys totuudesta ja ”totuuden jälkeinen aika” vastaan luottamus kestävään tieteelliseen tietoon) tuntuu heijastuvan läpi tästä tutkimuksesta.

Olemmeko siis yhtäkkiä tilanteessa, jossa kaikki se tiedemaailmaan nojautunut ajattelu, mihin ihmiset ovat luottaneet, on muuttumassa itsensä vastaiseksi? Sivistys onkin salakavala iiliäinen, joka on tunkeutunut ihmisen aivoihin tuoden tullessaan vahingollisia ajatuksia. Faktat korvataan uskomuksilla ja uutiset ovat vain valeuutisia. On tahoja, joiden mielestä kaikki, mikä on perinteistä oikeistokonservatiivista ajattelumallia vastaan on feikkiä, niinkö?

Kuinka paljon tässä on Donald Trumpin vaikutusta? Tuntuu siltä, että vaikka Trumpin merkitystä helposti liioitellaankin, hänen vaikutuksensa on ollut se, että esteet menneestä maailmasta haettujen ihanteiden tieltä ovat murtuneet. Rohjetaan lausua julki kaipuu johonkin kauan sitten kadonneeseen maailmaan. Trumpilainen ajan henki on sellainen, että nyt ei tarvitse olla niin faktoihin ja tieteeseen sidottu kuin aiemmin, vaan todellisuus perustuu omiin tuntemuksiin.

Trump on vanhemman – tappiota kärsineen - sukupolven frustraation tulkki. Silti hänellä ei ole ollut juuri mitään tarjottavaa syrjäytyneille ikäihmisille, pikemminkin päinvastoin.

Yhteenvetona tutkimuksesta voisi todeta, että vastakkainasettelu on lisääntynyt puolueiden välillä, mikä vastaa arkikokemusta. Polarisoituminen on jatkunut itse asiassa pitkään, mutta näyttää edelleen kärjistyvän.

Koulutusvihamielisyys ja polarisoituminen eri ideologia- ja puoluetahojen välillä on Yhdysvaltain tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa. Tuntuu siltä, että konservatiiviset tahot pelkäävät liberaalien vaikutteiden tulevan koulujen ja yleensä oppilaitosten kautta. Nyt vallitsee tarve säilyttää vanha perustajaisien (founding fathers) malli, joka sekin lienee kuviteltu.

Voisiko koulutuksen merkityksen vähättelyllä olla jokin järkevä syy? Yksi harvoista asioista, joka tulee mieleen on, että yhteiskunta on ylikoulutettu verrattuna monissa ammateissa vaadittaviin tarpeisiin. Sekään ei tunnu kovin relevantilta selitykseltä. Päinvastoin yleissivistävää ja täsmäkoulutusta tarvitaan lisää.

Voidaan tietysti ajatella, että yliopistotason opetus on liian kirjavaa, tai että se on käytännöllisesti asennoituvien ihmisten kannalta liian teoreettista, mutta tämäkin selitys vaikuttaa epäuskottavalta.

Tuntuu siltä, että sivistystahdon heikkeneminen, epäluulo mediaa kohtaan ja vahva uskonnollisuus kohtaavat monet tämän päivän ilmiöt vahvalla korrelaatiolla. Näitä voisivat olla autoritäärisyyden kasvu ja demokratian rapautuminen.

Luottamus päättäjiin on rapistunut. Poliittinen eliitti on jostakin syystä koettu epäluotettavaksi ja kyvyttömäksi ajamaan kansalaisten asiaa. Osa kritiikistä on perusteltua, mutta osittain kysymyksessä tuntuu olevan ajan henkinen ilmapiiri, jota leimaa epämukavuus ja vikapäiksi koettujen syyllistäminen.