Amerikan sotesotku

Yhdysvalloissa on meneillään kamppailu Obamacaren kohtalosta. Kymmeniä vuosia - jopa yli sata vuotta – suunniteltu terveydenhuollon uudistamishanke saatiin vihdoin satamaan Barack Obaman presidenttikaudella. Presidentit toisensa perään - Theodore Roosevelt, Harry Truman, Richard Nixon, Clintonit… - olivat epäonnistuneet kukin vuorollaan.

Asiaan kuuluu, että republikaanit vastustivat Obamacarea viimeiseen saakka ja katkerasti. Uudistus toi sairausvakuutuksen piiriin yli 20 miljoonaa pääosin köyhää amerikkalaista. Obamacarella on kansalaisten keskuudessa paljon suurempi suosio kuin poliitikkojen keskuudessa.

Donald Trumpin vaalilupausten keskeisiä teemoja oli Obamacaren kaataminen, josta Trump itse käytti solvaavia nimityksiä. Suurin osa republikaaneista moitti Obamacarea kelvottomaksi hieman Trumpia miedommin sanakääntein, kuitenkin jyrkästi.

Trumpin valinta käynnisti Obaman uudistuksen kaatoyritykset sekasortoisessa ilmapiirissä. Ulkopuolisen on vaikeaa saada selville, mistä kaiken kaikkiaan on kysymys. Vastustettiin keskituloisten nousseita vakuutusmaksuja (tässä demokraatit osin yhtyivät republikaaneihin), mutta kysymys oli muustakin: hanketta vastustettiin ideologisista syistä, pelkästään siitä syystä, että ei haluttu sulkaa Obaman ja demokraattien hattuun ja perinteisestä demokraatit-republikaanit -vastatakkainasettelusta johtuen. Obamacaressa on valuvirheitä, mutta sen kokonaan kaataminen on lähinnä järjetöntä. Jos Hillary Clinton olisi valittu presidentiksi, olisi käyttöön otettu Obaman uudistuksen korjaussarja.

Monivaiheisen tapahtumasarjan jälkeen – jota edelsi sekava republikaanien korvaavan esityksen valmistelu – päädyttiin äänestämään senaatissa. Äänin 50 – 50 päätettiin käynnistää uuden terveydenhuoltojärjestelmän valmistelu – mutta vasta valmistelu. Ratkaisu tapahtui varapresidentti Pencen antaman äänen turvin, ja kun John McCain raahautui vakavasti sairaana senaattiin. Kun oli saatu langan päästä kiinni, jatkettiin vauhdilla.

Seuraavaksi yritettiin lakkauttaa Obamacare ilman korvaavaa järjestelmää kahden vuoden siirtymäajalla. Tämä järjetön ehdotus tyrmättiin senaatissa äänin 55 – 45. Sitten yritettiin korvata jotkin Obamacaren osat uusilla republikaanien valmistelemilla osilla. Tämäkin hylättiin niukasti äänin 51-49. Syyt hylkäämiseen olivat ilmeiset, sillä paikattu versio olisi vienyt sairausvakuutuksen miljoonilta ihmisiltä.

Paul Krugman yrittää kolumnissaan ”The sanctimony and Sin of G.O.P. `Moderates´” (27.7.2017) selittää selkokielellä, mistä vyyhdessä on kysymys. Tapansa mukaan hän on teräväsanainen tekstissään.

Krugman toteaa, että maailmalla puhutaan Donald Trumpin kauheasta politiikasta, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt John McCainin ”kauheus”. Krugman kiinnittää huomiota maltillisena pidetyn McCainin viime hetken ääneen. Äänestyskäyttäytymisellään hän pelasti aikaa jo karille ajautumassa olleelle Trumpcarelle.

Krugman pitää hävettävänä senaatin niukan enemmistön menettelyä, jossa suhtauduttiin välinpitämättömästi miljoonien amerikkalaisten terveyteen. Minunkin mielestäni hinku kaataa Obamacare (vaikka tilalle ei ollut osoittaa mitään korvaavaa järjestelmää) on edesvastuuton. Samaan hävyttömyyteen kuuluu väite, että republikaanien tarkoitus on ensi sijassa saada neuvotteluvaltteja kaupankäymiseen demokraattien kanssa, ei niinkään luoda järkevä terveydenhuoltojärjestelmä. Krugman tuomitsee menettelyn sekä kyynisenä että kaoottisena.

Erityisesti Krugmania suututti McCainen menettely, jossa hän ensin pelasti Trumpcaren jatkon ja sitten ilmoitti, että missään tapauksessa myöskään hänen oman puolueensa, republikaanien vaihtoehto, ei kelpaa. Mistään pikkujutusta ei ole kysymys, terveydenhuolto muodostaa kuudesosan Yhdysvaltain taloudesta. Viimeisessä äänestyksessä (51-49) McCain oli jälleen antamassa ratkaisevan äänen Obamacaren osittain korvaamista vastaan. Vaikka viime mainittu äänestyskäyttäytyminen olikin järkevä, taktikointi ärsyttää suunnattomasti Krugmania ja tämä kaikki tapahtui vielä miehen taholta, jolta on odotettu joltisenkin harkittuja ja järkeviä mielipiteitä.

Toki on useita kongressin jäseniä, jotka ovat jättäneet puolupukaroinnin sikseen ja ajattelevat osavaltionsa väestön kiistatonta etua. He eivät ole antaneet Trumpin ja vanhoillisten republikaanien viedä itseään.

Hämmästyttävintä tässä kaikessa on, että republikaaneilla on ollut seitsemän vuotta aikaa kehitellä toimiva terveydenhuoltouudistus haukkumansa Obamacaren tilalle. Se vain on jäänyt tekemättä.

:::::::::::::::::

Amerikkalainen versio terveydenhuoltouudistuksesta on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka usko demokratiaan horjuu. Republikaaninen puolue on osoittanut edesvastuutonta käytöstä vastustaessaan demokraatteja periaatteessa. Meille pyritään opettamaan, että sotkun ovat aiheuttaneet molemmat osapuolet ”tasapuolisesti”.

Kansanvallan rapautumisessa ollaan pitkällä, kun kampittamisesta on tullut arvovaltakysymys.