Voivatko robotit käyttää huumeita?

Hesarissa on muutaman päivän sisällä ollut artikkeleita, joissa on esitelty modernin maailman haasteita tavallisille ihmisille. ”Kuusi yliannostusta aamulla ennen kello kymmentä”, kirkui otsake 16.7.2017. Toisessa otsakkeessa (17.7.2017) todetaan: ”Vievätkö robotit nuorilta työt?”. Periaatteessa näillä otsakkeilla voisi olla yhteys toisiinsa. Ajatus voisi olla, että robotit (automaatio, pitkälle kehitetty tietojenkäsittely) vievät osalta ihmisistä ensin työn ja sitten elämänhallinnan. Tietenkään logiikka ei mene näin yksinkertaisesti.

Mutta nuo artikkelit voivat toimia problematiikan avaajina. Ehkä niiden kautta voidaan päästä syventämään käsitystä läntisen maailman arvoituksista.

Yhdysvaltain keskuspankin FEDin johtaja Janet Yellen kiinnitti huume- ja kipulääkeongelmaan huomiota vastikään - täysin poikkeuksellisesti - tehtäväkuvansa ulkopuolelta. Tämä alleviivaa ongelman suuruutta. On siis pystyttävä määrittämään ongelman laajuus ja laatu sekä pureuduttava syy-yhteyksiin. HS:n artikkeliin sisältyvässä grafiikassa todetaan, että vuonna 2016 Yhdysvalloissa kuoli 59 000-65 000 ihmistä huumeiden yliannostukseen. Vertailun vuoksi liikenneonnettomuuksissa kuoli 54 600 ihmistä niiden ollessa korkeimmillaan vuonna 1972 (nykyisin kuolonuhreja on noin 40 000 vuodessa). Vuonna 2015 kuoli huumeiden yliannostukseen 52 400 ihmistä, joten ongelma on pahentunut nopeasti.

Oleellista on panna merkille, että ongelma ei ole erityisesti mihinkään ikäluokkaan liittyvä erityisongelma, vaan koskee kaikkia ikäryhmiä. Ongelman hahmottomuus tekee sen analysoinnin ja selvittämiskeinojen etsimisen haasteelliseksi.

Merkille pantavaa on, että huumeet eivät enää ole suurkaupungin ghettojen vitsaus, vaan koskevat tavallista keskiluokkaa. HS:n artikkelissa sorrutaan melko selkeään yksinkertaistukseen, kun annetaan erään haastatellun - huumekoukussa olleen, mutta siitä toipuneen - ohjata keskustelu lääkäreiden huolettomaan kipulääkkeiden myöntämiseen: ”Lääkäreistä tuli laillisia huumekauppiaita”. Totta kuitenkin toinen puoli. Länsimainen väärinkäsitetty vapaamielisyys on omalta osaltaan luonut ongelman hyväksyessään lääkityksen heppoisten syiden perusteella. Vaativa potilas saadaan huumekipulääkkeiden avulla hiljaiseksi. Huonosta olosta toipuminen on medikalisoitunut. Vähäiseenkin masennukseen tai pahoinvointiin annetaan kipulääkeresepti.

Taustalla pyörivät suurten lääkefirmojen markkinointikoneistot, joiden kitaan rahaa valuu kiihtyvällä tahdilla. Kaiken pahan ja hyvän alku ja juuri on netti. Nopeutunut ja parantunut tiedonkulku on edistänyt muotihuumeiden leviämistä. Oikeastaan aika tavalla yllättävää on ikiaikaisen heroiinin niin merkittävä osuus nykyisissä ongelmissa. Mutta kyllä vaihtelevien muotien mukana tulevia aineitakin on jatkuvasti tulossa markkinoille.

Avioerot, taloudelliset ongelmat, heikko sosiaaliturva ja ihmisen jättäminen yksin ongelmineen menestyvien ihmisten maailmassa ovat kaikki omalta osaltaan luomassa ahdinkoa. Lienee selvää, että osalle ihmisistä nykyajan haasteet menevät yli käsityskyvyn. Puuttuu runsaasti moderneja apukeinoja, samoin turvaverkot ovat liian harvasilmäisiä.

Jotain selittämättömiä elementtejä huonoon oloon täytyy olla. Ne liittyvät yltäkylläisyyden näkymiseen kaikkialla, osattomuuden kokemiseen ympärillä olevasta vauraudesta, salamannopeasti eteneviin muoti-ilmiöihin, nopean teknologisen kehityksen vaatimiin osaamistaitoihin ja ymmärtämättömyyteen, mitä on tapahtumassa.

Eräs merkittävä seuraamus laajenevasta keskiluokan ahdingosta on yhteiskunnallisten asenteiden koveneminen. Tästä johtunevat artikkelissa mainitut vaatimukset, että kolmen elvytyksen jälkeen huumepotilas pitäisi jättää omilleen.

Ihmiset läntisessä demokratiassa on neuvottomia. Siitä osoituksena jonkin Donald Trumpin valinta presidentiksi ilmentää ihmisten hätähuutoa: tarvitaan mukamas sitä ”suurta Amerikkaa”, joka poistaa henkisen ahdistuksen ja taloudellisen köyhyyden. Tosiasiassa pelastajalla on aivan muut intressit: hän on liikemies, jonka tarkoitus on hyötyä presidentintehtävistä ja vasta toissijaisesti ajatella kansalaisten etua. Kansalaiset ovat harhaanjohtamisen kohderyhmä. Mitä vaikeampaa ihmisten on käsittää nykymaailmaa, sitä herkemmin hairahdutaan petkuttajien lupauksiin.

Teknologiaa tarjotaan avuksi ihmisten kokemiin vastoinkäymisiin. Monesti tästä onkin apua, mutta toisaalta teknologinen kehitys on myös omiaan aiheuttamaan lisää selviytymispaineita. Uusi uljas yhteiskunta on luotu nopealiikkeisille ja -älyisille selviytyjille. Muille tarjotaan halpatyötä tai perustulokokeiluja. Media on täynnä sellaisten ihmisten puheenvuoroja, jotka ovat löytäneet kultakaivoksen. Niukkuuden kanssa taistelevien puheenvuorot ovat harvinaisia. Niitä esitellään, jos niukkaan elantoon liittyy jokin erityinen piirre (tarkoituksellinen köyhyys, elämäntapaoriginellius tai vähällä toimeentulemisen ihanuus).

Niin, vievätkö robotit ihmisiltä työn? Osan vievät ja jotain tuovat tullessaan. Tutkimukset kertovat, että rutiiniluonteiset työt katoavat. Samoin vähenevät käden taitojen tarpeet, mutta myös monet aiemmin laajaa koulutusta vaatineet työt. Toisaalta vaikkapa taidekäsityöt saattavat vahvista asemiaan. Aiemmin korostettiin fiksuutta vaativien töiden säilymistä, nyt niiden pysyminen kyseenalaistetaan ainakin osittain.

Hyviksi ammattialoiksi mainitaan teknologia-ammatit, media-alat, vuorovaikutustaitoa vaativat työt, erikoisasiantuntijatyöt. Luovuuden pitäisi olla kunniassa. Ne muodostavat kuitenkin työkentän kokonaisuudesta aika kapean osan.

Länsimaiden taloudellinen taantuma on luonut trendinomaisesti alenevan kulutuskäyrän. Toki sekin on vain yksi vaihe suhdannekiertoa. Emme tiedä varmasti, mitä toipuva talous tuo tullessaan. Melko varmasti voidaan sanoa, että entisiin kasvulukemiin ei ole paluuta. Niinpä keikutaan nollan tuntumassa aiempaa paljon tiheämmin. Erilaisille epävarmuutta kuvaaville lieveilmiöille löytyy tilausta. Nousun tullessa osalle ihmisistä ei löydy paikkaa, joka kärjistää ongelmia. Keskiluokka on ollut liipaisimella jo pitkään. Huumeongelmakin on keskiluokan ongelma.

Haasteena ei ole pelkästään muutos vaan aivan erityisesti muutoksen nopeus. Tai ehkä ei sittenkään. Muutoshan on hidas, joku voisi sanoa. Ehkä kysymys onkin ensisijaisesti kyvyttömyydestä arvata muutoksen suunta ja haluttomuudesta sopeutua siihen. Epävarmuus ja näköalaton tulevaisuus vahingoittavat ihmisen itseluottamusta.

Eriytymiskehitys (muukin kuin taloudellinen) on luonut ihmisten välille eroja, jotka näkyvät päällepäin. Talouden tasapaino-ongelmien kanssa kärvistelevä valtio osoittaa haluja vetäytyä vastuistaan. Odottelen sitä hetkeä, kun näen ensimmäiset suomalaiset - pitkään aikaan - kerjäämässä rahaa kadunkulmassa.

Artikkelissa ”Vievätkö robotit nuorilta työn?” luodaan oikeaoppisesti toiveikkuutta toteamalla, että nuorten pitäisi uskaltaa unelmoida. Niinhän se on, että vain unelmilla on siivet. Elämään kuuluvat myös pettymykset. Tarvitaan siis sekä korkealle asetettuja toiveita että kykyä käsitellä vastoinkäymisiä. Monet nuoret ovat jo tottuneet siihen, että ”nuoruus” (= vakiintumattomuus) jatkuu ja jatkuu. Vakiintuminen on siirtynyt kauas tulevaisuuteen. Se ei ehkä koskaan tule ulottuville. Perheen perustaminen ja koko olemisen malli, johon suuret ikäluokat tottuivat on muutoksen edessä.

Kaikista keskiluokkaa uhkaavista vaaratekijöistä huolimatta jaksan korostaa koulutuksen, hyvän yleissivistyksen ja uutteruuden merkitystä. Se on paras vakuutus tulevaisuuden varalle. Parempi, jos on valmistunut useampaan kuin yhteen ammattiin. Parempi, jos on herkkyyttä vaihtaa ammattia.

Moderni maailmaa huutaa ratkaisuja. Rohkenen väittää, että yhteiskunnan on otettava selkeitä vastuita tulevaisuudesta. Yhdysvaltojen kehitys on varoittava esimerkki yhteisvastuun puutteesta. Mielestäni kysymys on yhteiskunnallisen kehityksen valuvirheestä. Kansalaiset ovat tunteneet itsensä petetyiksi. Ääripäässä ovat sitten nämä huumeiden uhrit.