Jotkut ovat järvi-ihmisiä ja jotkut meri-ihmisiä. Kuulun ensin mainittuun ryhmään. Eikä ihme, olen syntynyt Kuolimojärvi ikkunanäköalana. Mökki- ja järvinäkymiä olen tallentanut filmille ja digitaalisesti Kuolimolla kymmeniä vuosia.
Niin tai näin olen kuitenkin Helsinki-ihminen. Heinäkuinen lähes hellepäivä Helsingin kohteita kiertäen ja vain ihmisten kesäistä iloa seuraten tuntui hyvältä taas kerran. Helsinki on pieni iso kaupunki, juuri sopiva turistikohteeksi.
Periaatteessa kaupunki on siisti, mutta nyt jostain syystä paperiroskaa oli yllättävän runsaasti. Nyt tarkkana ja siistinä tästä eteenpäin! Kauppatori oli entisellään eli se on hyvä tavaramerkki Helsingille. Paljon ulkomaalaisia ja erityisesti ranskalaisia. Uskon, että viihtyivät.
Joskus tulee kuljettua Helsingin katuja vain ihaillen koristeellisia talojen seiniä. Paljon ulkomailla käyneenä olen pannut merkille Helsingin edun: vanhat keskustan rakennukset eivät ole rapistuneita, mitä näkee monissa muissa pääkaupungeissa. Helsinki on mereltä päin nähtynä edelleen Pohjolan valkea kaupunki hallitsevana elementtinä suurkirkko
Kerran kesässä tulee risteiltyä Helsingin edustan saaristossa, niin tänäkin kesänä. Samalla palautui Suomen historian avainasioita mieleen. Järvi-ihminen tarvitsee tämän merellisen kokemuksen jo tasapainon vuoksi. Tulipa viime kesänä kokeiltua purjeveneenkin merellistä kyytiä Helsingin edustalla.
Vallisaareen tuli tutustuttua viime kesänä. Mukavaa, että Helsingin matkailu kehittyy. Saariston suojaama rannikko mahdollistaa purje- ja moottoriveneilyn leppeissä tuulissa. Valtamerilaivat erottuvat jättiläisinä meren ja taivaan sinisyyttä vasten.
Risteilyn kolme hallitsevaa valtiota ovat Suomi, Venäjä ja Ruotsi. Suomen historia lomittuu naapureiden historian kanssa yhteen kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Vaikka näkeehän saaristossa sen, että Suomi on ollut ulommainen puolustusvyöhyke molemmille naapureillemme. Sotaisa historia muistuttaa satojen vuosien epäitsenäisestä ajasta.
Valokuvia tuli räpsittyä puolihajamielisesti, mutta näytteeksi kuitenkin.
Muutama vuosi sitten läksimme käymään ,tytärenn, vaimon ja anopin kanssa Pietarissa risteilyllä.
VastaaPoistaPietariin mennessä äimistytti sen tulvapato ja tunnelirakennelma,tuli mieleen jokin futuristinen rakennelma.
Pietariin päästyämme,koska olimme varanneet kiertoajelun kaupungissa meidät päästetiin ensimmäisenä maihin,säikähdin kunsatuin olemaan ensimmäinen ryhmästä joka astui Venäjän kamaralle, silloin alkoi puhallinorkesteri soittaa,oli eläkeläiset asialla
Kieroajelun jälkeen kiertelin omatoimisesti keskustaa,joka oli todella siisti ja rakennukset hyvässä kunnossa, iisakikirkon ympärillä oli tummat kivityömiehet askaroimassa, vaikka oli sunnuntai.
Iltapäivällä, ravintolassa ruokailun jälkeen otimme taksin ja muistaakseni parillakymmenellä eurolla taksikuski kierrätti meitä pitkin nähtävyyksiä, usean tunnin ajan, silloin näimme myös vilauksen ankeasta arjesta, Hrutsevin aikoina rakennetut elemettitalot olivat monenkirjavia, varsinkin niiden parvekeet.
Oikeaa satamaa etsiessämme eksyimme myös laivaston satamaalueelle,anoppi säikähti auton takapenkillä, kun konepistoolimies opasti kuskia oikeaan satamaan.
Järkytin suorastaan kun palatessamme Helsinki näyttäytyi suorastaan sotkuiselta Pietarin siisteyteen verrattuna,lisäksi taksi jonka piti viedä meitä ruskeasantaan, autollemme ei osannut sinne,vaan harhailimme missäsattui, joten matkailu avartaa.
Onneksi Helsinki on vielä pääosin siisti, mutta muutamissa kohden asia on käsitetty niin, että katualuetta voi käyttää kaatopaikkana.
VastaaPoistaSiisteys on yksi matkailukohteen valtti. Siksi Helsingin kaupungin tulee ottaa aloite käsiinsä.