Mistä Yleen kohdistuva ärtymys kumpuaa?

 

 Olen aivan tavallinen TV:n katsoja. Eniten seuraan uutisia, yhteiskunnallisia ohjelmia ja urheilua ja näitäkin valikoiden. Sitten tulevat historiadokumentit, musiikki ja kulttuuri yleensä. Sarjafilmit sivuutan. Taisin hypettää niitä joskus nuorena yli tarpeen ja kyllästyin.

Ylen rahoitus ja ohjelmat  ovat nyt ja aina olleet taistelun kohteina. Erityisesti Ylen kilpailijat ovat olleet myrtyneitä niistä väitetyistä kilpailueduista, joista Yle olisi hyötynyt.

Viimeisin laaja kannanotto Yleen tulee Helsingin Sanomilta. Uutisointi ja artikkeli ”Vallankäyttäjät innostuivat kansalaisaloitteista” ilmestyi Hesarissa 22.12. 2025. Lehti on hankkinut käsiinsä jättimäiset allekirjoitetut luettelot kansalaisaloitteittain. Lehden toimitus kävi läpi yhdeksän aloitetta ja noin 600 000 kannatusilmoitusta erityiskiinnostuksen kohteina henkilöt, jotka vaikuttavat asemansa puolesta kannanotoillaan tai muutoin (esim. lobbareina) lainsäädäntöhankkeisiin. Kysymys on siis hyvin vaikutusvaltaisista kansalaisista. Yllättävän moni tästä joukosta on pistänyt nimensä kansalaisaloitteisiin, jotka on tarkoitettu sinänsä kenelle tahansa kansalaiselle. Tarkemmalla sihdillä toimittajat ovat käyneet läpi kansalaisaloitteet koskien poliittisia lakkoja, Elokapinaa ja tässä kirjoituksessani aiheena olevaa Ylen rahoitusta. Lakko-oikeutta ja Elokapinaa koskevissa aloitteissa oli kysymys koko aiheen kieltämisestä. Elokapinan lakkauttamista koskeva aloite on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

Hesari on tehnyt suurtyön demokratian laajentamiseksi  selvittämällä kansalaisaloitteiden avulla muodostuvaa kertomusta kansakunnan toimintakulttuureista yksilön ja ryhmän kannalta katsottuna. Jättityö, ei kahta sanaa. Useimmat  aloitteet on tehty viimeisten parin kolmen vuoden aikana. Tämä aiheutti mielenkiintoisen ilmiön Hesarin selvitystä ja haastatteluja tehtäessä. Osa Hesarin raportoinnin sisältämistä henkilöistä ei muistanut panneensa nimeään aloitteeseen/aloitteisiin. Jotkut jopa kiistivät koko allekirjoituksen antamisen . Onko käynyt niin, että kiireiset ihmiset ovat raapustaneet nimensä aloitteisiin, joihin eivät olleet tutustuneet tarvittavalla tarkkuudella? Aloitteiden sisällöt ovat päällekäyviä sanamuodoltaan usuttaen allekirjoittamaan. Tässä kirjoituksessa aiheena oleva netin keskustelupalstojen tyylisesti otsikoitu ”Yle kuriin nyt!” on hyvä esimerkki tästä.. Osa selittelemään joutuneista nimensä kirjoittaneista on vedonnut siihen, että mielipide oli henkilökohtainen eikä edusta ao. henkilön valtakunnallisesti merkittävän taustayhteisön kantaa.

Kannatusilmoituksista suurin osa tehdään ja on tehty netissä ja ovat siis julkisia.

Hesari on luvallisella asialla: eduskunta  aikoinaan päätti, että allekirjoittajien nimet ovat julkisia. Hesarin tietojen lähteenä on Digi- ja väestötietovirasto.

Hesarin monisivuiseen artikkeliin rekistereistä poimitut julkisuuden henkilöt ja sitten haastatellut edustavat yritysjohtajia, johtavia virkahenkilöitä, oppilaitoksien johtoa, järjestöjohtajia… Osa ei varmaankaan arvannut asian nousevan esille paljon  nimenkirjoituksen antamista myöhemmin Hesarin kautta. On helppo nähdä kannatusilmoitusten takaa ärtyneitä ihmisiä ja ärtyneitä mielipiteitä. Ne edustavat  kansakunnan poliittisesti oikean reunan suhtautumista esimerkiksi valtakunnalliseen uutis- ja ajankohtaisohjelmistoon.

::::::::::::::::::::::::::::

Muutamia päällimmäisiä havaintoja tutkimuksesta:

Helsingin Sanomien selvittämät kansalaisaloitteiden tutkimustulokset voi nähdä suomalaisen yhteiskunnan polarisoitumisilmiöiden läpileikkauksena ja todentamisena.  Kansalaisaloitteiden allekirjoittajien määrä voi vaihdella paljonkin alueellisesti sen mukaan, kuinka aloite kouraisee missäkin päin Suomea signeeraajaa. Toisaalta tämäkään ei ole mikään sääntö. Paljon on mielipiteitä,  joissa pyritään objektiivisesti eriteltyihin näkemyksiin.

Esimerkkejä huomioista:

Poliittiset lakkojen kieltämistä koskeva ehdotus keräsi mahtavan potin vaurailta kauniaislaisilta.

Turkistarhauksen hallittuun kieltämiseen tähtäävän lakialoitteen allekirjoitti huomattava määrä helsinkiläisiä.

Naisten kannattamat aloitteet saivat liikkeelle selvästi nuorempia ihmisiä kuin miesten kannattamat aloitteet.

Naisten ja miesten arvojen välisen kuilun syveneminen on havaittu eri puolilla maailmaa tehdyissä tutkimuksissa.

Erityisesti nuoret naiset asemoivat itsensä huomattavasti useammin arvoliberaaleiksi kuin samanikäiset miehet, jotka leimautuvat helposti konservatiivisiksi.

Sitten toiveikkaisiin Ylen kurituksen kannattajiin:

Hesari on tehnyt nostoja raportin sellaisista julkisuuden henkilöistä, jotka ovat halunneet mielipiteellään vaikuttaa Ylen talouskuriin, so. tinkiä sen rahoituksesta. Nyt onkin henkilöstöä sopeutettu yli 300 henkilön verran. Aloitteen allekirjoittaneet jakautuivat sukupuolen mukaan seuraavasti: miehet 78 prosenttia/naiset 21 prosenttia. Polarisaatio on erityisen suuri koska naiset selvästi suhtautuvat maltillisesti  (intohimottomasti) Ylen rahoitukseen. He suhtautuvat suopeammin ohjelmiston ja siihen varatun rahoituksen suhteeseen.

Oikeiston näkemys heijastuu aloitteissa ja niiden kannatuksessa selvästi.  

Kansalaisaloitteissa allekirjoittajina toimineiden jakauma on lähes kaikissa tutkituissa teemoissa  selkeä ellei peräti jyrkkä. Tämä korostaa aloitteissa ilmennyttä tulosta  eli polarisaatiota eri ryhmien välillä. Hesarin selvitys vastaa muutoinkin yhteiskuntatutkimuksessa esille tulleita polarisoitumisilmiöitä.