Vallankaappausyritys Capitolilla: hulluuden ja terveen järjen yhteentörmäys

 

Lähestytään Yhdysvaltain kongressitalon valtauksen yksivuotispäivää, jota jotkut fanaatikot varmaan juhlivat.

Olen kirjoittanut lukuisia blogikirjoituksia viimeisten kuuden vuoden aikana Donald Trumpista. Kirjoitteluni alkoi jo ennen hänen ensimmäistä presidenttikauttaan. Palautan mieleen kokemuksiani ja vertaan tämän päivän tilanteeseen. Eipä tuo käsitys ole juuri muuttunut. Olin alusta lähtien äärimmäisen kriittinen Trumpia kohtaan.

Kas näin:  

”Trump ja Trumpin äänestäjät” 14.12 2015:

Trump kaivelee amerikkalaisten sielunelämän pimeitä syövereitä. Se demokratia ja suvaitsevaisuus, joka on luotu muutamien viime vuosikymmenien aikana on monien mielestä ikään kuin teeskentelyä. Miksi teeskennellä olevansa latinojen, mustien tai muslimien ystävä, jos kerran nämä ryhmät ovat lievimmässäkin muodossaan kiusallisia välikappaleita ja pahimmassa tapauksessa uhka hengelle. Trump vain kertoo kannattajien mielestä todelliset tunnot, joita osa tavallisista kansalaisista pitää hampaidensa takana, vaikka nyrkki taskussa puristuen.

Mutta onko asia näinkään? Hypoteesina esitän, että - yksinkertaistaen – oikean reunan äänestäjissä on kaksi puolta: toisen puolen nimi olkoon ”Trump” (kaikkine vainoharhaisine lisukkeineen) ja toisen puolen nimi olkoon ”amerikkalaisen demokratian perinne”. Osa ajattelee, että koetellaan demokratian kestokykyä, pannaan se kerta kaikkiaan ”Trumpin” kautta tulikokeeseen ja katsotaan, seuraako ”parannus”. Kun tämä koettelemus on viety riittävän pitkälle palataan hulluuden tieltä useita asteita demokraattisempaan suuntaan. Järjestelmälle halutaan antaa varoitus, joka sen pitäisi ottaa vakavasti.

Epäilen, että kuunneltuaan aikansa Trumpin epäuskottavia patenttiratkaisuja milloin mihinkin ongelmaan, hänen potentiaaliset äänestäjänsä rupeavat epäilemään mestarinsa ontoilta kuulostavia lausuntoja.

Pidän tätä todennäköisenä trendinä, mutta samalla esitän muista kirjoituksistani tutun epäilyn: itse demokratia on astunut suurten haasteiden eteen. On ilmestynyt ihmisiä, jotka haluaisivat lyödä nyrkin pöytään ja sanoa: nyt riitti! Tämä pääosin republikaaneista koostuva joukko kohdistaa arvostelunsa demokraatteihin, jotka saava kuulla olevansa ”kommunisteja”, tai ”viher-vasemmistolaisia”, tai ”kulttuurimarxilaisia”, tai ”liberaaleja” tai ”monikulttuurifanaatikkoja”  jne. He ovat ihmisiä, jotka - näin arvostelijat sanovat - kuvittelevat tietävänsä enemmän ja paremmin (ja usein he tietävätkin) kuin muut. Mitä enemmän he tietävät sitä enemmän heitä inhotaan. Mikä olisi vaihtoehto?

Sitä ei haluta tarkkaan määrittää. Miksi? Koska kukaan ei tiedä, mikä se on. Voidaan puhua epämääräisesti ”vapaudesta” tai ”valkoisen miehen liian suureksi käyvästä taakasta” tai ”ison valtion” vastenmielisyydestä. Vaihtoehtoa itse asiassa pelätään. Aavistellaan, että voidaan joutua ojasta allikkoon, mutta sitä ei haluta sanoa ääneen.

Kommentti 15.12.2021:

Havaitsen,  että tuolloin vuonna 2015 hentoisesti odotin järjen voittavan ja ihmisten pelästyksissään palaavan kansanvallan pariin. Jotkut Trumpin kannattajat  tekivätkin täyskäännöksen, mutta liian harvat. Trumpin mielipuolisuus valtasi himokannattajien mielet ja tilanne ajautui kaaokseen.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::

”Amerikka tänään  - vihan ja verilöylyn lähteillä” 24.2.2021:

Koko Trumpin presidenttikausi oli vihaa ja väkivaltaa ennakoiva.

Vuonna 2016 Trump ei ollut muun republikaanijohdon suosiossa. Trump raivasi tiensä presidenttiyteen solvaamalla muita ehdokkaita ja tarttumalla propagandistisin  iskulausein sellaisten ihmisten kannatuspotentiaaliin, jotka eivät kelvanneet muille. Jo tuolloin republikaaniset kilpailijat syyttivät Trumpia huijariksi ja patologiseksi  valehtelijaksi. Eräskin vertasi Trumpin hyökkäävyyttä pitbulliin.

”Yhdysvaltain verilöyly loppuu tässä ja nyt”, julisti Trump heti kautensa alussa. Tosiasiassa silloin se vasta alkoi.

Jo tilaisuuksissa,  jossa taisteltiin republikaanien presidenttiehdokkuudesta  Trump kehotti väkivaltaan ei-valkoisia kutsumattomia vieraita kohtaan: ”Hakatkaa hänet! Hakatkaa. Maksan oikeudenkäyntikulunne”.  

Trump oli suurempi kuin republikaaninen puolue. Trump murskasi oman puolueensa vastustavat tahot ja suoritti puolueen vihamielisen valtauksen.  Republikaanit nimenomaan menettivät puolueen Trumpille. Se tapahtui yllättävän kätevästi  valitsemalla Mike Pence puolueen establishmentista varapresidentiksi. Johto nieli nöyryyttävän tappionsa.

Trumpin kannattajiin lukeutui valkoisen ylivallan, uusnatsien  ja klaanilaisten ryhmiä. Mielenkiintoista on tietenkin,  miten lähelle Trump tuli näitä tahoja neljän vuoden aikana. Trump ei missään vaiheessa uskottavasti irtisanoutunut ääriryhmien tuesta.

Kommentti 15.12.2021:

Mike Pence on tyypillinen sellaisen republikanismin edustaja,  joka riensi  liput hulmuten puolustaman hulluutta, mutta lopulta äärimmäisessä tilanteessa kuunteli järjen ääntä ja ryhtyi demokratian pelastajaksi, kun hän Trumpin käskyn vastaisesti ei keskeyttänyt vaalituloksen vahvistamista.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Entä tänään 17.12.2021?

Iäisyyden kestävät oikeudenkäynnit Capitolin valtaajia vastaan  jatkuvat. Huomio on kiinnittynyt siihen, miten kauan Trumpilta meni ennen kuin hän suostui komentamaan valtaajat ulos kongressitalosta (tarkalleen ottaen 187 minuuttia/HS 15.12.2021). Sitä ennen  häneen vetosivat monet presidentin läheiset henkilöt, jotta hän luopuisi hullusta yrityksestään kaataa rehellisesti pidettyjen vaalien tulos. Trump 1) yritti keskeyttää äänten laskennan ja korvata demokraattien valitsijamiehet omilla kannattajillaan,  2) yritti osoittaa valheellisin perustein,  että äänet on useissa osavaltioissa laskettu väärin sekä 3) yritti käännyttää amerikkalaiset toisiaan vastaan ikään kuin sisällissodan hengessä.

Hesarin artikkelissa 15.12.2021 (Pekka Mykkänen: ”Trump antoi mellakan jatkua tunteja”) kertoo paljastuneissa  sähköposteissa,  kuinka Trumpia aiemmin innokkaasti tukeneet avustajat heittäytyivät poikkiteloin ja vaativat presidenttiä pysäyttämään kongressin valtaus. Eivät he olleet  oikeastaan takinkääntäjiä, he pelkäsivät oman asemansa puolesta: hulluntöistä oli tehtävä loppu ennen kuin puolue kärsii kohtalokkaita vaurioita.

Kuvaavaa on,  että ensisäikähdyksestä selvittyään kannattajat ja avustajat ryhmittyivät uudelleen Trumpin taakse väittäen kongressin valtaajia valheellisesti vasemmistolaisiksi. Paljastavaa on Trumpin oman pojan vetoomus presidentille, jossa hän sanoo,  että nyt mennään liian pitkälle: teko (kongressitalon valtaus) ei siis sinänsä ollut tuomittavaa,  vain  sen voimakkuusaste ja väkivaltaisuus oli liikaa. Kaikki avustajat olivat ripustautuneet valtaan,  joka oli riippuvainen ”hallitsijan” suopeudesta. Capitolilla oli meneillään vallankaappausyritys, joka valkeni läsnäolijoille noiden 187 minuutin aikana.

Yksi asia oli kiistattoman selvä:  presidentti oli yllyttänyt joukkoja menemään Capitolille eikä tahtonut millään perua puheitaan,  vaikka näki väkivaltaisen rynnäkön.

Yksi avain sen ymmärtämiseksi, miksi Trump menestyy edelleen gallupeissa on,  että hänen sokeutuneet ja kuuroutuneet kannattajansa ovat myyneet itsensä Donald Trump-aatteelle kuvitellessaan saavansa henkilökohtaista etua. Samassa tahdissa heidän uskonsa kansanvaltaan on romahtanut. Sokeeraavinta on, että pettymys demokratian toimivuuteen on niin räikeästi pettänyt maassa,  jossa demokratia oikeastaan syntyi. Mitä tästä kaikesta olisivat sanoneet ”kansakunnan isät” ( Founding Fathers), entä Alexis de Tocqueville?

Koko prosessista jää käteen totuuden räikeä alennusmyynti.  Valheet ja salaliittoteoriat rehottavat eikä niiden pysäyttäjää tunnu löytyvän. Huomattava osa kansalaisista on luovuttanut maailmankuvan muodostamisen Donald Trumpille ilman minkäänlaista kritiikkiä.