Toisinajattelun talouskatsaus

 

 

Eri ennustajatahot ovat kilvan arvioineet talouden tunnuslukujen kehitystä juuri nyt vuoden lopulla. Kiinnitän ohessa huomiota taloudellisen ajattelun eri lähestymistapoihin.

Aloitetaan bruttokansantuotteen kehityksen faktoista ja ennusteista. VM ennustaa bkt:n kasvavan tänä vuonna (2021) 3,4 prosenttia ja ensi vuonna 3,0 prosenttia. Sitten kasvu hidastuu ollen arvion mukaan 1,5 prosenttia vuonna 2023 ja 1,4 prosenttia vuonna 2024. Covid-pandemian paheneminen vuoden 2021 lopulla luo epävarmuutta arvioon.

Joka tapauksessa kaiken koetun jälkeen bkt kehittyy vähintäänkin tyydyttävästi, mielestäni jopa hyvin. Turhaan talouden kuvan mustamaalaukseen ei ole aihetta. Hallitus ansaitsee osan kiitoksista ristiriitaisessa tilanteessa.

Vuonna 2021 valtio ottaa velkaa noin 3,7 miljardia euroa talousarvioesitykseen kirjatun 11,7 miljardin sijasta. Se merkitsee sitä, että velkasuhde jää 3,5 prosenttiyksikköä pienemmäksi,  kuin mitä talousarvioennusteissa arvioitiin.  STTK:n pääekonomistin Patrizio Lainan mukana valtion velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen laskee 71,2 prosentista 67,7 prosenttiin. Melkoinen saavutus,  kun tähän saakka on puhuttu yli 70 prosentin tasosta.

Inflaation kiihtyminen varjostaa talouden kasvunäkymiä. On totuttu nollainflaation tai lähellä sitä oleviin arvoihin. On maailmanlaajuisen spekulaation kohde,  miten inflaation suhteen käy!  Suomen inflaatio on kohonnut maltillisesti verrattuna EU:n inflaatioon. Euro-alueella inflaatio kohosi 4-5 prosentin vauhtia loppusyksyllä 2021, kun taas Suomessa inflaatio nousi 3,5 prosentin vauhtia.

Asiaan kuuluu, että VM suhtautuu positiivisen kehityksen pidättyvästi tai jopa hyssytellen ja nostattaa jo uusi huolia tulevien vuosien alijäämäkehityksestä. Tämä kai on virkaan kuuluvaa pessimismiä. Entä jos väliarviointina  annettaisiin tunnutus päättäjille kohtuullisesti hoidetusta työstä?

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli yli 100 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyysasteen trendiluku oli 72,8 prosenttia ja työttömyysasteen trendiluku  noin 7 prosenttia viimeisimmässä arviossa. Haasteeksi jää pitkäaikaistyöttömien suuri määrä, hieman  yli 100 000. Työmarkkinoilla on kohtaanto-ongelma. Avoimia työpaikkoja tulee työmarkkinoille ennätysvauhtia (palvelualat, myyntityö, hoiva-ala, rakennus-, konepaja- ja kuljetusala). Erikoisuutena työtä etsivät ovat samalla alalla kuin avoimet työpaikat ovat tarjolla. Kohtaanto-ongelman ratkaisuun työmarkkinoilla tarvitaan kaikki keinot ml.  jokin digitaalinen tai tekoälyratkaisu.

Mutta pääasia eli työllistyminen on työllisyysasteella mitattuna ennätystasolla. Pandemian käynnistyessä sen  ei olisi uskonut toteutuvan.

Mitä tulee hallitusta arvosteleviin puheenvuoroihin, niin olen kiinnittänyt erityisesti huomiota Helsingin Sanomien kirjoitteluun. Hesari linja on yksipuolisesti kritisoiva. Se arvostelee lähes päivittäin hallitusta ilman ymmärtäviä sävyjä,  joka saa epäilemään, ettei sitoutumattomuus olekaan lehden ohjenuora.

::::::::::::::::::::::::::

Talouteen kuuluu näinä aikoina myös koronapandemian vaikutusten arviointi. Siksi käsittelen sitä seuraavassa erikseen.

Käyttäisin tässä viittä näkökulmaa. Ensimmäinen on realiteettien taju, siis niiden tunnusomaisten piirteiden hyväksyminen, jotka voidaan vuorenvarmasti tai melko varmasti yhdistää tapahtuvaan kehitykseen. Tällaisia ovat esimerkiksi toteamukset, että ”omikronvirus on helposti leviävä” tai ”paras keino taistella koronaa vastaan on rokottautuminen”.

Toinen keskeinen ajattelutapa on,  että terveysturvallisuus käy kaiken edellä. On siis varmistettava, että mahdollisimman pieni osa saa tartunnan ja mahdollisimman pieni osa tartunnan saaneista päätyy sairaalaan, tehohoitoon tai menehtyy sairauteen. Talouden arjen toimivuus on tässä vaihtoehdossa väistyvä elementti.

Kolmas ajattelutapa on,  että ensisijassa pitää huolehtia arkisen elämän sujumisesta ja keskittyä vähemmän taudin totaaliseen torjuntana: ”täytyyhän ihmisten elää”. Tämä ajattelu sekoittuu usein tiettyjen toimintojen edunvalvontaan (esim. ravintolat).

Neljänneksi nostan päättäjien hapuiluin ristiriitaisten tietojen viidakossa. Asiantuntijuuden arvostus on kovassa kurssissa,  mutta samalla se on hakusessa myös asiantuntijoiden itsensä keskuudessa. Asiantuntijan on tärkeintä antaa  luotettava kuva, muutoin käsitys asiantuntijuudesta menettää uskottavuutensa. Ei voi oikeastaan sanoa, että ”en tiedä”. Mitä asiantuntijuutta se sellainen on! Päättäjän on siis arvottava tarjolla olevista vaihtoehdoista lähinnä totuutta oleva katsantokanta. Se ei voi perustua kapea-alaiseen (ei edes pelkästään terveysturvalliseen) näkökulmaan vaan kokonaisuuden hahmottamiseen,  haittojen ja hyötyjen sekoituksen ymmärtämiseen.  Päätöksentekijän epäkiitollisena tehtävä on toimia muurisärkijänä, erehtyjänä, pilkan kohteena ja - joskus – onnistujana.

Tarvittaisiin ymmärtämystä päättäjien vaikeiden haasteiden keskellä.

Viidenneksi asiaan liittyväksi näkökulmaksi nostan jälkiviisauden. Sanotaan,  että hallituksen koronapolitiikka on ”poukkoilevaa”, vaikka mielestäni pitäisi tähdentää itse taudin poukkoilua so. sen vaarallisuusasteen ja tartuntaherkkyyden vaihteluja. Tämä jälkiviisauden laji on erityisesti ”median tauti”. Media on aina oikeassa eikä sen tarvitse koskaan pyytää mielipiteitään anteeksi. Vain solvaukset tule karsia toimintatapojen joukosta. Tässä on kysymys neljännen valtiomahdin vallan arveluttavasta käytöstä tai suorastaan väärinkäytöstä.

Mitä jää jakojäännökseksi,  jos edellä olevat elementit tunnustetaan kokonaisuuden osatekijöiksi? Jäljelle jää optimismin ja pessimismin välinen  rajanveto. Optimisti näkee valoa tapahtumien ketjussa sielläkin,  missä pessimisti näkee pelkkää toiveajattelua.