Puolueet ideologioiden pyörteessä

 

 

Vaikka Suomessa poliittisten puolueiden muodostama kenttä on vakaa, tapahtuu siinä pikku hiljaa muutoksia,  joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Viittaan ohessa kahteen tuoreeseen ideologisia muutoksia Suomen puoluekentässä  luotaavaan  kyselyyn, Kunnallisen kehittämissäätiön (KAKS) tutkimukseen ja Evan kyselyyn vuoden vaihteen molemmin puolin. Peilaan näitä aluevaalien tuloksiin ja muihin itse havaitsemiini muutoksiin ideologisessa kentässä.

KAKSin tutkimuksesta käy ilmi, että vihreiden vasemmistolaisiksi  tunnustautuneiden osuus on kasvanut 44 prosentista 60 prosenttiin edelliseen kolme vuotta sitten tapahtuneeseen mittaukseen verrattuna. Samaan aikaan  vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajan Atte Harjanteen välityksellä on tullut julki oikeistovihreiden aiemmin melko ambivalentisti esille tulleet kannat. Vihreillä on aluevaalien tulos huomioiden selviä haasteita suunnan määrittämisessä. Tappio vaaleissa kertoo muustakin kuin Helsingin poisjäämisestä aluevaaleissa. Lievin selitys  on että aluevaalien teemat eivät stemmanneet kovin hyvin vihreiden ohjelmatavoitteiden kanssa. Yhdeksi selitykseksi on mainittu identiteettipolitiikan väistyminen taka-alle ainakin näiden vaalien osalta. Samaan suuntaan viittaa perussuomalaisten kärsimä selkeä tappio. 

Perussuomalaisten osalta on tapahtunut oikeistosiirtymä. Se osuu karkeasti ottaen ajankohtaan,  jossa Timo Soini joutui syrjään perussuomalaisten johdosta. Muutos ei ole kuitenkaan tapahtunut yhtäkkisesti vaan vähin erin.

Keskustan kannattajat määrittivät KAKSin tutkimuksessa itsensä entistä keskustalaisemmiksi. Muutos on ollut selkeä. Ehkä tällä on ollut vaikutusta aluevaalien tulokseen. Näyttäisi siltä,  että osa keskustalaisesti ajattelevista on palannut perussuomalaisista takaisin keskustaan. Mitenkään pidemmälle vedettyjä johtopäätöksiä tästä ei kuitenkaan kannata vetää,  siksi  paljon aluevaalien politiikan sisältöalueet poikkeavat esim. eduskuntavaalien aihepiireistä.

KAKSin tutkimus  ja Evan kysely päätyvät varsin erilaisiin lopputuloksiin  kansalaisten  sijoittumisessa vasemmisto-oikeisto akselilla. KAKSin mukaan yksi kolmasosa sijoittaa itsensä ”enemmän tai vähemmän ” oikeistoon, reilu neljännes keskelle ja neljännes vasemmistoon.    Evan kyselyssä taas 44 prosenttia  sijoitti itsensä oikeistoon ja 34 prosenttia vasemmistoon ja 22 prosenttia  keskelle. Vasemmistossa on tapahtunut edelliseen kyselyyn verrattuna se muutos, että äärivasemmisto on hiukan voimistunut.

Kokoomus voitti aluevaalit, joka oli odotettua osin johtavan oppositiopuolueen asemasta aiheutuen. Se, että maanvyörymävoittoa ei tullut johtunee siitä, että hallitus on menestynyt ohjelmansa toteuttamisessa  selvästikin paremmin kuin hallitukset viime aikoina. Ymmärrystä löytyi myös epidemian hoidossa onnistumiselle.   

Tutkimukset kielivät edelleen jatkuvasta polarisoitumisesta (perussuomalaiset oikealle,  vasemmisto jonkin verran vasemmalle ), joskin keskustan vahvistuminen aluevaaleissa kertoo trendin hidastumisesta tai pysähtymisestä.  Mielenkiintoinen ilmiö on Ano Turtiaisen Valta kuuluu kansalle -puolueen ilmestyminen puoluekartan äärimmäiseen oikeistoreunaan mainittavana pidettävällä kannatuksella. Samalla puolue heikensi  perussuomalaisten suosiota osana persujen kärsimää takaiskua aluevaaleissa. Perusuomaisten menestymättömyyden perussyy taitaa kuitenkin olla tavoitteiston kapea-alaisuudessa: maahanmuuttovastaisuus, kehitysapumäärärahat ja bensan hinta  ja eivät riitä pitkässä juoksussa puskemaan puoluetta keskisuurten yleispuolueiden joukkoon. Samantyyppisestä teemojen kapea-alaisuudesta (ilmasto, tasa-arvo)  kärsii myös aluevaaleissa tappion kärsineet vihreät. Moni vihreä kellokas luo itsestään kuvan itsetietoisen ärsyttävänä. Liike Nyt on jo oikealla suhteellisen uutena puolueena, näyttää oikea reuna vahvistuvan,  mutta kuitenkin samalla jakautuvan osittain sirpaleisiin. Kokoomukseen näillä muutoksilla on myös joitakin välillisiä vaikutuksia: sen kannatuspotentiaali ei pysty huomattavasti voimistumaan, kun oikea reuna on kiinni.

Aluevaaleissa keskusta-vasemmisto (ja samalla hallituspohja) ei opposition hyökkäyksistä huolimatta näytä heikentyneen,  vaan se saavutti torjuntavoiton ja enemmänkin. Ehkä epävarmoina aikoina kansalaiset hakevat turvaa perinteisistä puolueista. Kuten edellä todettiin, hallituspohjan kannatus parani silläkin tavoin,  että RKP ja vasemmistoliitto vahvistivat hieman asemiaan. On myös puhuttu joltisellakin varmuudella kolmen suuren paluusta. Sdp:n vahvuus on siinä, että se sijoittui kolmen parhaan joukkoon (yhdessä kokoomuksen kanssa) 19 alueella 21:stä. Muitakin muutoksia tapahtui: vaalien peruspalveluita painottava luonne vaikutti varmaankin naisten aseman vahvistumiseen henkilövalinnoissa, joka  tukee puoluekentän muutoksia: vahvat peruspalvelutahot vahvistuivat.

Demokratian näkövinkkelistä aluevaaleilla oli suhteellisen neutraali vaikutus, joskin 51 kunnan jääminen ilman valtuutetun paikkaa on oireellinen asia. Pitäisikö järjestelmää muuttaa siten, että se tukisi kuntien edustavuutta edes yhdellä valitulla/kunta? Toinen demokratian kannalta toteutunut vaje koskee äänestysaktiivisuutta. Vantaa-Keravan äänestysprosentin alhaisuus on suorastaan hälyttävä. Ideologisesti  oikeisto hyötyi vaaleissa (alhainen äänestysprosentti + päätöksenteon keskittyminen väestötihentymiin). Kuntavaalien ja aluevaalien yhdistäminen jatkossa poistaa ehkä tämän kertaisten vaalien pulmia.

Suomen puolueaparaatin yhteinen tavoite on hyvinvointi-ideologian edistäminen. Siksi puolueet pysyvät suhteellisen säyseinä eikä vaaleissa nähdä suurta ideologista dramatiikkaa, mikä on tietenkin yhteiskuntarauhan kannalta hyvä asia. 

Nämä edellä tuoreeltaan esitetyt arviot aluevaaleista täydentyvät varmaan uusilla aspekteilla muutamien viikkojen kuluessa.