Ylen Areenassa on nähtävissä amerikkalainen dokumentti 6.1.2021 kongressin valtauksesta. Dokumentin suomalainen nimi on ”Hyökkäys USA:n kongressiin”. Alkuperäinen dokumentti on nimeltään ”Four hours at the Capitol” (2021).
Dokumentissa voi nähdä ensinnäkin reaaliaikaisen kongressin
valtauksen tapahtumakuvauksen, joka välittyy kaikessa järkyttävyydessään
paikalla olijoiden kännykkäkameroiden kuvavirtana katselijoille. Toiseksi siinä
voi nähdä ”roskajoukon” (vrt. Ranskan suuri vallankumous!)
vallankaappausyrityksen. Kolmanneksi siinä voi nähdä demokratian alennustilan
täysimääräisenä. Ja neljänneksi siinä voi nähdä länsimaisen sivistyksen
vajoavan rappioon. Kaksi ja puoli sataa vuotta demokratian opiskelua turhaan?
Konkreettisesti kysymys oli Yhdysvaltain presidentinvaalien
tuloksen vahvistamisesta kongressitalossa.
Mellakoijat eivät halunneet sen tapahtuvan, koska katsoivat – valheellisin perustein - vaalivilpin tapahtuneen.
Kansakunnan perustajaisät
(Washington, Jefferson, Adams, Hamilton, Madison….) eivät olisi voineet
uskoa tämänkaltaisen tapahtumasarjan toteutumiseen. Toisaalta sisällisota ja
sen 600 000 uhria olivat nekin kansakunnan murhenäytelmä. Capitolin kukkulan
tapahtumat tuovatkin mieleen sisällissodan kauheuden.
Dokumentissa viedään näkökulma yksilön kokemuksen tasolle saakka, ja se ei todellakaan ole mieltäylentävä näky. Ihmisiä
revittiin sekä henkisesti että fyysisesti niin,
että jotkin poliisit ratkaisivat kaiken jälkeen suhteensa tähän maailmaan
riistämällä itseltään hengen.
Yhdysvallat on ollut maailmassa paljon vartijana sekä hyvässä että
pahassa. Nyt nähtiin ihmisten pettymys alastomimmillaan: kysymys ei ollut
pelkästään vaalituloksesta eikä edes siihen valheellisesti liitetystä vilpistä
vaan pettymyksestä koko kansakunnan tilaan.
Olen monissa kirjoituksissani pyrkinyt löytämään syitä Yhdysvaltain
alennustilaan yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta, joka on kohdannut
erityisesti syrjäisten seutujen globalisaation murjomaa valkoista väkeä. HS:n
Anna-Sofia Berner kertoo artikkelissaan 6.1.2021 ”Pitääkö Yhdysvalloista olla huolissaan?”
Capitolin kukkulan mellakoijien yhteiskunnallisesta taustasta mielenkiintoisia
tietoja. Vain pieni osa kuului järjestäytyneisiin äärioikeistoryhmiin
(toisaalta he todennäköisesti johtivat omalla esimerkillään muita). Lähes
neljännes työskenteli keskiluokkaisissa valkokaulusammateissa.
Yrittäjiä oli 13 prosenttia ja vain seitsemän prosenttia oli työttömiä.
Sotaveteraanien osuus oli suuri. He tuntuvat olevan alttiita
radikalisoitumiselle. Melkein kaikki osallistujat olivat valkoihoisia.
Yhteenvetona voisi todeta,
että kysymys oli nimenomaan
valkoisten protestista koskien yhteiskunnan tilaa. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen,
että juuri valkoiset ovat kohdanneet Yhdysvaltain vaurauden ja
voimavarojen heikkenemisen
konkreettisimmin? Se on ollut kova kolaus
ihmisille, jotka ovat kokeneet muodostavansa
maailman vauraimman ja yltäkylläisimmän kansan. Ja ovat he sitä tietenkin vieläkin,
mutta he pelkäävät muunrotuisten uhkaavan valkoisten valta-asemaa.
Viisikymmentäluvun kultaiset päivät ovat kaukana takana päin.
Niistä ajoista USA:n ylivoima on sulanut ja alkanut muistuttaa muiden länsimaiden vaurasta hyvin-
tai pahoinvointia. Muutoksen faktat ja kuviteltu alennustila sekä näköalaton
tulevaisuus ovat saaneet osan ihmistä vajoamaan synkkyyteen. Silti tähän kaikkeen
sisältyy jotain selittämätöntä, massapsykoosiin viittaavaa. Joukkion viha kohdistui
eliittiin, sen edustajiin, kongressin jäseniin ja heidän suorittamaansa
väitettyyn vallankaappaukseen.
Valta piti palauttaa ”kansalle”, jota he, mellakoitsijat - Donald Trumpin johdolla
- edustivat. Kumousyrityksen tallenteissa
huudettiin vaalivilpin, mystisen ”vapauden”
ja USA:n menetetyn suuruuden perään, haluten palauttaa jokin mennyt tai
menetetty aika. Ja tietenkin kuului melun keskeltä, kuinka huudettiin pelastavan messiaan, Donald
Trumpin nimeen. Missään kohtaa huutojen ja väkivallan äänien seasta minulle ei
selvinnyt, mikä oli reaalinen muutostarve.
Epäilen, että mitään yksilöityä realistista perustetta ei taideta löytää.
Kaiken jälkeen osa mellakoitsijoista tunsi tyydytystä huomatessaan,
miten helposti pääsivät ulkoisen vallan
symboliin, kongressitaloon käsiksi. Osa
pettyi, kun suuri johtaja ei tullut
joukkojensa eteen agitoituaan ensin
”kansan” edustajat paikalle. Mukana oli Proud Boysin provokaattoreita,
harhaanjohdettuja naiiveja ”muutoksentekijöitä”, uteliaita mukaantempautujia…..
Jäljelle jää ihmetys, kuinka kohtalaisella tai hyvällä sivistyksellä
varustetut ihmiset lähtivät manipuloija Donald Trumpin johdettavaksi kuin
sopulilauma. Raottaisin varovasti syy-seuraus -ketjua omaksumani käsitteen
”ekseptionalismi” (jota käytti jo 1800-luvulla
Aleksi de Tocqueville kuvatessaan Yhdysvalloille luontaisia piirteitä) avulla,
jolla viitataan Yhdysvaltain ainutlaatuiseen asemaan kansakuntien joukossa.
Donald Trump on pönkittänyt käsitetä hokemallaan iskulauseella ”Let´s Make America Great Again. Siihen sisältyy ajatus, että palautetaan mennyt suuruus, johon taas kätkeytyy sisäänrakennettu pettymys, sillä Yhdysvaltain johtoasema on hiipunut
vuosien varrella. Trumpin kannattajat kuitenkin haikailevat johtajansa harhauttamana
menneen suuruuden päiviä. Turhautuminen
näkyi Capitolin kukkulalla raadollisena vallanhimona ja vaaleissa
valittuihin kansanedustajiin
kohdistuvana vihana.
::::::::::::::::::::::::::::::::::
Oliko kaiken keskellä Capitolin kukkulalla sankareita? Kyllä oli.
Heitä olivat paljon ja monessa yhteydessä parjatut poliisit, jotka urhoollisesti
täysin alakynnessä ollen puolustivat järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Kymmenet heistä loukkaantuivat, pieni osa menetti henkensä joko mellakoitsijoiden
puristuksessa tai sitten oman käden kautta. Muistan ikuisesti nuo
tuskaiset ilmeet, kun pelko, kipu ja vastuuntunto ja sulautuivat
yhdeksi traumaattiseksi kokemukseksi.
Joen Biden hyökkäsi 6.1.2021 muistopuheessaan kerta toisensa jälkeen
Donald Trumpia vastaan. Kaikki kivet presidentti käänsi. Ei kuultu sovittelevia
puheenvuoroja, jokin raja oli ylitetty. Biden katsoi kaiken osoittamansa pidättyvyyden
jälkeen aiheelliseksi kaataa sydämeensä kätkettyjen tuntemusten
painolastin sen henkilön päälle, jonka
nimeä hän ei suostunut mainitsemaan kertaakaan puheensa aikana.
Yli 700 valtaajaa vastaan
on nostettu syytteet. Vuosien pituiset tuomiot odottavat pahimpia
provokaattoreita. ”Varastetut vaalit” on
aikamme manipuloidun tiedonvälityksen irvikuva. Kaiken summaten valtaajat tai
osa heistä kuvittelivat puolustavansa demokratiaa ”eivät hyökkäävänsä sitä vastaan”, kuten Anna-Sofia
Berner asian viileästi toteaa. On sanottu, että Yhdysvallat on enää osittainen
demokratia ja sille löytyy perusteita. Itse olen käyttänyt Yhdysvalloista nimeä
”rajoittunut demokratia” jo 15.1.2013 kirjoittamassani blogikirjoituksessa
”Demokratian koetinkivet”.
Demokratia on kokenut ankaran muistutuksen, että historia ei ole loppunut. Kansanvaltainen
järjestelmä siinä muodossa kuin olemme sen tunteneet ei ole kartuttamamme sivistyksen korkein
porras. Se on asetettu kyseenalaiseksi liian monissa koitoksissa, jotta selviäisi kuivin
jaloin seuraaviin haasteisiin. Olemmeko
tässä järjestelmässä vain sen takia, että parempaa ei ole keksitty? Jotkut
näyttävät haikailevan sellaisen korkeimman vallan perään, jolla on veto-oikeus demokraattisen
järjestelmän tuottamiin päätöksiin. Mutta eikö tätäkin ole kokeiltu vaikka
kuinka monta kertaa? Jäljet pelottavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti