sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Tapahtui Capitolin kukkulalla: hulluus saa otteen demokratiasta

 

Ylen Areenassa on nähtävissä amerikkalainen dokumentti  6.1.2021 kongressin valtauksesta. Dokumentin suomalainen nimi on ”Hyökkäys USA:n kongressiin”. Alkuperäinen dokumentti on nimeltään ”Four hours at the Capitol” (2021).

Dokumentissa voi nähdä ensinnäkin reaaliaikaisen kongressin valtauksen tapahtumakuvauksen, joka välittyy kaikessa järkyttävyydessään paikalla olijoiden kännykkäkameroiden kuvavirtana katselijoille. Toiseksi siinä voi nähdä ”roskajoukon” (vrt. Ranskan suuri vallankumous!) vallankaappausyrityksen. Kolmanneksi siinä voi nähdä demokratian alennustilan täysimääräisenä. Ja neljänneksi siinä voi nähdä länsimaisen sivistyksen vajoavan rappioon. Kaksi ja puoli sataa vuotta demokratian opiskelua turhaan?

Konkreettisesti kysymys oli Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen vahvistamisesta kongressitalossa.  Mellakoijat eivät halunneet sen tapahtuvan,  koska katsoivat – valheellisin perustein -  vaalivilpin tapahtuneen.

Kansakunnan perustajaisät  (Washington, Jefferson, Adams, Hamilton, Madison….) eivät olisi voineet uskoa tämänkaltaisen tapahtumasarjan toteutumiseen. Toisaalta sisällisota ja sen 600 000 uhria olivat nekin kansakunnan murhenäytelmä. Capitolin kukkulan tapahtumat tuovatkin mieleen sisällissodan kauheuden.

Dokumentissa viedään näkökulma yksilön kokemuksen  tasolle saakka, ja se ei  todellakaan ole mieltäylentävä näky. Ihmisiä revittiin sekä henkisesti että fyysisesti niin,  että jotkin poliisit ratkaisivat kaiken jälkeen suhteensa tähän maailmaan riistämällä itseltään hengen.

Yhdysvallat on ollut maailmassa paljon vartijana sekä hyvässä että pahassa. Nyt nähtiin ihmisten pettymys alastomimmillaan: kysymys ei ollut pelkästään vaalituloksesta eikä edes siihen valheellisesti liitetystä vilpistä vaan pettymyksestä koko kansakunnan tilan.

Olen monissa kirjoituksissani pyrkinyt löytämään syitä Yhdysvaltain alennustilaan yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta, joka on kohdannut erityisesti syrjäisten seutujen globalisaation murjomaa valkoista väkeä. HS:n Anna-Sofia Berner kertoo artikkelissaan 6.1.2021 ”Pitääkö Yhdysvalloista olla huolissaan?” Capitolin kukkulan mellakoijien yhteiskunnallisesta taustasta mielenkiintoisia tietoja. Vain pieni osa kuului järjestäytyneisiin äärioikeistoryhmiin (toisaalta he todennäköisesti johtivat omalla esimerkillään muita). Lähes neljännes työskenteli keskiluokkaisissa  valkokaulusammateissa. Yrittäjiä oli 13 prosenttia ja vain seitsemän prosenttia oli työttömiä. Sotaveteraanien osuus oli suuri. He tuntuvat olevan alttiita radikalisoitumiselle. Melkein kaikki osallistujat olivat valkoihoisia.

Yhteenvetona voisi todeta,  että kysymys  oli nimenomaan valkoisten protestista koskien yhteiskunnan tilaa. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen, että juuri valkoiset ovat kohdanneet Yhdysvaltain vaurauden ja voimavarojen  heikkenemisen konkreettisimmin?  Se on ollut kova kolaus ihmisille,  jotka ovat kokeneet muodostavansa maailman vauraimman ja yltäkylläisimmän kansan. Ja ovat he sitä tietenkin vieläkin, mutta he pelkäävät muunrotuisten uhkaavan valkoisten valta-asemaa.

Viisikymmentäluvun  kultaiset päivät ovat kaukana takana päin. Niistä ajoista USA:n ylivoima on sulanut ja alkanut  muistuttaa muiden länsimaiden vaurasta hyvin- tai pahoinvointia. Muutoksen faktat ja kuviteltu alennustila sekä näköalaton tulevaisuus ovat saaneet osan ihmistä vajoamaan synkkyyteen. Silti tähän kaikkeen sisältyy jotain selittämätöntä, massapsykoosiin viittaavaa. Joukkion viha kohdistui eliittiin, sen edustajiin, kongressin jäseniin ja heidän suorittamaansa väitettyyn  vallankaappaukseen.

Valta piti palauttaa ”kansalle”, jota he,  mellakoitsijat - Donald Trumpin johdolla -  edustivat. Kumousyrityksen tallenteissa  huudettiin vaalivilpin, mystisen ”vapauden” ja USA:n menetetyn suuruuden perään, haluten palauttaa jokin mennyt tai menetetty aika. Ja tietenkin kuului melun keskeltä,  kuinka huudettiin pelastavan messiaan, Donald Trumpin nimeen. Missään kohtaa huutojen ja väkivallan äänien seasta minulle ei selvinnyt,  mikä oli reaalinen muutostarve. Epäilen, että mitään yksilöityä realistista perustetta  ei taideta löytää.

Kaiken jälkeen osa mellakoitsijoista tunsi tyydytystä huomatessaan,  miten helposti pääsivät ulkoisen vallan symboliin,  kongressitaloon käsiksi. Osa pettyi,  kun suuri johtaja ei tullut joukkojensa eteen  agitoituaan ensin ”kansan” edustajat paikalle. Mukana oli Proud Boysin provokaattoreita, harhaanjohdettuja naiiveja ”muutoksentekijöitä”, uteliaita mukaantempautujia…..

Jäljelle jää ihmetys,  kuinka kohtalaisella tai hyvällä sivistyksellä varustetut ihmiset lähtivät manipuloija Donald Trumpin johdettavaksi kuin sopulilauma. Raottaisin varovasti syy-seuraus -ketjua omaksumani käsitteen ”ekseptionalismi” (jota käytti  jo 1800-luvulla Aleksi de Tocqueville kuvatessaan Yhdysvalloille luontaisia piirteitä) avulla, jolla viitataan Yhdysvaltain ainutlaatuiseen asemaan kansakuntien joukossa. Donald Trump on pönkittänyt käsitetä hokemallaan iskulauseella  ”Let´s Make America Great Again.  Siihen sisältyy ajatus,  että palautetaan mennyt suuruus, johon taas  kätkeytyy sisäänrakennettu pettymys,  sillä Yhdysvaltain johtoasema on hiipunut vuosien varrella. Trumpin kannattajat kuitenkin haikailevat johtajansa harhauttamana menneen  suuruuden päiviä. Turhautuminen näkyi Capitolin kukkulalla raadollisena vallanhimona ja vaaleissa valittuihin  kansanedustajiin kohdistuvana vihana.  

::::::::::::::::::::::::::::::::::

Oliko kaiken keskellä Capitolin kukkulalla sankareita? Kyllä oli. Heitä olivat paljon ja monessa yhteydessä parjatut poliisit, jotka urhoollisesti täysin alakynnessä ollen puolustivat järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Kymmenet  heistä loukkaantuivat,  pieni osa menetti henkensä joko mellakoitsijoiden puristuksessa tai sitten oman käden kautta. Muistan ikuisesti nuo tuskaiset  ilmeet,  kun pelko, kipu ja vastuuntunto ja sulautuivat yhdeksi traumaattiseksi kokemukseksi.

Joen Biden hyökkäsi 6.1.2021 muistopuheessaan kerta toisensa jälkeen Donald Trumpia vastaan. Kaikki kivet presidentti käänsi. Ei kuultu sovittelevia puheenvuoroja, jokin raja oli ylitetty. Biden katsoi kaiken osoittamansa pidättyvyyden jälkeen aiheelliseksi kaataa sydämeensä kätkettyjen tuntemusten painolastin  sen henkilön päälle, jonka nimeä hän ei suostunut mainitsemaan kertaakaan puheensa aikana.

Yli 700  valtaajaa vastaan on nostettu syytteet. Vuosien pituiset tuomiot odottavat pahimpia provokaattoreita. ”Varastetut vaalit”  on aikamme manipuloidun tiedonvälityksen irvikuva. Kaiken summaten valtaajat tai osa heistä kuvittelivat puolustavansa demokratiaa  ”eivät hyökkäävänsä sitä vastaan”, kuten Anna-Sofia Berner asian viileästi toteaa. On sanottu, että Yhdysvallat on enää osittainen demokratia ja sille löytyy perusteita. Itse olen käyttänyt Yhdysvalloista nimeä ”rajoittunut demokratia” jo 15.1.2013 kirjoittamassani blogikirjoituksessa ”Demokratian koetinkivet”.

Demokratia on kokenut ankaran muistutuksen,  että historia ei ole loppunut. Kansanvaltainen järjestelmä siinä muodossa kuin olemme sen tunteneet  ei ole kartuttamamme sivistyksen korkein porras. Se on asetettu kyseenalaiseksi liian  monissa koitoksissa, jotta selviäisi kuivin jaloin seuraaviin haasteisiin.  Olemmeko tässä järjestelmässä vain sen takia, että parempaa ei ole keksitty? Jotkut näyttävät haikailevan sellaisen korkeimman vallan perään,  jolla on veto-oikeus demokraattisen järjestelmän tuottamiin päätöksiin. Mutta eikö tätäkin ole kokeiltu vaikka kuinka monta kertaa? Jäljet pelottavat.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti