Sanna Marin ja suurten uutisten päivä

 

Vain huono uutinen on hyvä uutinen, sanotaan.  Lehtiä (tai paremminkin nettiä) lukiessa jokainen päivä on suurten otsikoiden päivä. Miten siis luen uutisia tai uutiskoosteita? Otsikoiden houkuttelevuuden mukaan vai asian erityisesti kiinnostaessa minua? Se ja sama, aina on ensipäättely uutisen lukuarvosta tehtävä otsakkeen perusteella. Median sisäisen kilpailun takia lukuarvotaistelu käydään otsakkeiden välityksellä.

Mutta on monia muitakin  keinoja,  joita käytetään voidaksemme ottaa vastaan (hyväksyä) meihin kohdistuvat palvelut. Netin ns.  evästeiden avulla hyväksymme tietojemme hyväksikäytön esimerkiksi tilastollisiin tai markkinoinnillisiin  tarkoituksiin. Evästeiden avulla voidaan mitata kiinnostustamme erilaisiin asioihin. Osa evästeitä on sekä välttämättömiä sivuston toiminnalle että helpottaa verkossa liikkumista.

 Tämän kirjoitukseni fokus on kuitenkin toisaalla.

Tarkoitus on tässä kirjoituksessa keskittyä niihin otsake- ja tekstikeinoihin,  joiden avulla media toivoo lukuarvonsa kasvavan. Yleensä tarkoitus on  herättää mielikuva jostakin todellisuutta suuremmasta asiasta tai kokemuksesta.

Tyypillinen tapa myydä otsakkeella on esittää vetonaulaksi jokin superlatiivi (tai moite) liitettynä henkilöön, jonka nimeä ei kuitenkaan mainita. Kenestä on kysymys, selviää vasta tekstistä. Itse tekstissä suurin sanoin ladattu odotus usein tuottaa pettymyksen.  

Esimerkki lievimmästä päästä: Otsake netissä (liittyen Kuortaneen  Juhannuskisoihin 18.6.2022): ”Suomalaisjuoksija romahti – ei voinut ymmärtää huonouttaan”. Kokenut penkkiurheilija päätteli otsakkeen luettuaan ja kisan tv:stä katsottuaan,  että tarkoitettiin pahasti alisuoriutunutta Topi Raitasta. Meikäläisen penkkiurheilijan kysymys Raitaselle olisi kuulunut: mistä kiikasti, kun juoksit odotuksia huomattavasti heikommin? Vastausta ei saatu, koska koko jutussa ei ollut Raitasen haastattelua, vaan maileri Joonas Rinteen haastattelu, joka ei hänkään juossut hyvin, mutta ei toki romahtanut!  Miten itse olisin otsikoinut jutun? Päteväksi otsakkeeksi katson seuraavan:  ”Topi Raitanen koki pahan pettymyksen  1500 metrillä!”

Mutta ennen kuin kaikki tämä selvisi uutisen laatinut taho sai klikkauksensa! Onnittelut.

Olen monen muun tavoin kehittänyt harhaanjohtavaan otsake/uutistyyliin vastatekniikan: pikaerittelyllä päättelen, että juttu ei ole sen väärtti, että leipäteksti kannattaa lukea. Otsakkeiden ylisanat toimivatkin usein  itseään vastaan. Ne paljastavat faktan:  paljon melua tyhjästä.

Suurin osa edellä kuvatusta voidaan lukea uutisten viihteellistymisen läpimurron seuraukseksi. Uutislähteiden välillä on kuitenkin laatuero.

Kuulun niihin,  joiden mielestä Ylen uutisointi - varauksella - kuuluu kohtalaisen luotettavan ja asiallisen uutisvälityksen piiriin. Päinvastaista linjaa edustaa Fox News (josta hieman myöhemmin lisää) ideologisine päämäärineen. Aikojen alussa uutisaineiston viihteellistymisessä saattoi olla kysymys ”loppukevennyksestä”. Pitkään sillä ei pärjätty, vaan joistakin uutistyypeistä tuli pysyvä viihteellinen elementti ohjelmatarjontaan.

Podcastit ym. johtivat vapaaseen tapaan uutisoida ja kommentoida ajankohtaisia asioita. Useimmat näyttävät pitävän tapahtuneesta kehityksestä. Uutisten piti ja pitää olla hauskoja ironisia tai mustanpuhuvia, joka tapauksessa mieluiten nokkeliin sanailuihin perustuvia. Tosikkomaisuutta piti välttää viimeiseen saakka. Päättäjiin kohdistuvassa naureskelussa ei sinällään ole mitään uutta, kun on kysymys  puheen tai kuvan tuottamisessa. Annetaan ymmärtää, että vain tosikko suuttuu moisesta.

Jossakin vaiheessa kaikkeen toistettuun liittyy kyllästymisen elementti. On löydettävä uusia ohjelmatyyppejä tai julkaisutapoja,  joissa katsojilla luodaan alusta viihtymistä varten. Ylen uutisten kaltaisessa uutistuotannossa alkaa olla rutiinin makua, mutta aivan turhaan siihen kohdistetaan moitteita:  jonkin tahon täytyy säilyttää laatumittapuu uutisten tuotannolle. Esimerkiksi Fox News edustaa ideologista uutisten tuottamistapaa. Ei edes yritetä peitellä sitä, että tarkastellaan maailmaa värillisten lasien läpi. Uutisiin sisältyy manipulaatiota ja indoktrinaatiota. Katsojakunta on valikoitunut ajan kuluessa halutunlaiseksi: ihmiset saavat niitä uutisia, joita haluavat kuulla ja katsoa. Tämä kaikki on johtanut vastaanottajakunnan polarisoitumiseen. Jakauma menee läpi koko yhteiskunnan. ”Oikeat uutiset” ovat niitä, jotka katsojakunta hyväksyy empimättä, koska ne sisältävät tietyn maailmankuvan. Tämä on ollut aiemmin ominaista autoritaarisille yhteiskunnille, mutta enää se ei ole niiden yksinoikeus. Nyt toiminta on laajentunut arveluttavalla tavalla liberaalidemokratian osaksi.

Paine objektiivisuuteen pyrkivään tiedonvälitykseen on edelleen olemassa, mutta sitä uhkaa  kaupallisin perustein tuotettu tarjonta.

Suosituimmat uutispalstat ovat sirpaletiedon aarrearkkuja, mutta eivät palvele kokonaisuuden muodostamista ympäröivästä todellisuudesta. Siksi on nähtävä paljon vaivaa uutistarjonnan valikoinnissa, jotta voitaisiin muodostaa  kokonaisvaltainen kuva ympäröivästä maailmasta.

:::::::::::::::::::::::::

Tähän tarkasteluun liittyy elimellisesti viime aikojen Sanna Marin -uutisointi…..

Sanna Marin -uutisointi on keskittynyt kännykkäkuvien kautta pääministerin henkilöön. Lehdillä on tapana perustella sensaatiokuvauksia niiden ”yhteiskunnallisen merkittävyyden” näkökulmasta,  mutta tosiasiassa uutisen/jutun sisältö paljastaa totuuden: tarkoitus on myydä lehteä tekemällä uutinen/juttu samasta aiheesta vaikka parikymmentä kertaa. Juttua jatketaan  niin kauan,  kunnes se on kuin kaluttu luu. Kaikki syötäväksi kelpaava ahdetaan median kitaan.

Kaiken kritiikin ulko- ja yläpuolella on median oma ”työ”, niiden oma  uutisointi. Samaan aikaan,  kun lehdet kääntävät puukkoa uhrinsa selässä ne itse pääsevät kuin koira veräjästä kritiikin armottomasta  käsittelystä, onhan niillä mahdollisuus säästää viimeinen sana itselleen. Ne vetäytyvät aiheen ”yhteiskunnallisen merkittävyyden” taakse. Jos niiden uutisointiin puututaan,  leimataan puuttuja sananvapauden tai lehdistönvapauden rajoittajaksi.