A-Talkissa 16.2.2023 kenraalimajuri evp. Pekka Toveri, johtava tutkija, UPI Sinikukka Saari, venäjäntutkija Hanna Smith ja entinen suurlähettiläs Rene Nyberg keskustelivat aiheesta ”Vuosi sotaa Ukrainassa”. On kulunut sen verran aikaa sodan alkamisesta, että voidaan muodostaa jonkinlainen kuva sodankulusta. Samalla voidaan todeta, että ajankohtaisohjelmien asiantuntijoille tyypillinen yksisuuntaisuus mielipiteissä on jäämässä taakse ja kukin keskustelija erottuu mielipiteineen ainakin jonkin verran toisista mukanaolijoista.
Keskustelussa vallitsi jännittävä spekulaatioille avoin ilmapiiri.
Sitä leimasi tietty länsisuuntautunut ajattelu, mutta se lienee ymmärrettävää
osanottajat huomioiden.
Kenraalimajuri Pekka Toveri totesi aluksi, että venäläisille
tyypillinen hyökkäyksen tunnusteleva alku on nyt näkyvissä Ukrainassa ja arvioiden mukaan se voisi edeltää ns.
suurhyökkäystä Donbassissa. On kulunut melko tarkalleen vuosi sodan
alkamisesta.
Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että motivaatiotaso
on ukrainalaisilla selvästi korkeampi kuin venäläisillä, ja se on näkynyt taistelujen kulussa. Venäjä
on marssittanut lisäjoukkoja sota-alueelle ja se on tasoittanut voimasuhteita.
Rene Nyberg ei
epädiplomaattisesti kaihtanut esittää suorasukaisia ja ehkä yksinkertaistettuja
mielipiteitä sodankulusta nyt ja tulevaisuudessa . Itsevarman tuntuisesti hän teki tilaa keskustelussa mielipiteilleen.
Nybergin mielestä sota ratkeaa taistelukentällä eikä tulitaukostrategioilla.
Keskustelijana Nyberg on yllättävän kärsimätön. Jyrkästi tulkittuna Nybergin
mukaan ”tasapelin” mahdollisuutta ei ole. Yhdysvaltain puolustusvoimien komentaja
Mark Milley tuoreessa lausunnossaan pitää taas täysin mahdollisena ratkaisematonta
lopputuloksena.
Tilanne on muuttunut sodan alkamishetkestä. Venäjän
ajateliin murskaavan Ukrainan massiivisella ylivomalla, mutta toisin kävi: Venäjä
ei ole onnistunut oikein millään tavalla välttämään isoja tappioita. Ukraina ei
suostu häviämään. Sen yli ei kävellä. Toverin mukaan Venäjä yrittää löytää
keinot, joilla se voi julistaa itsensä
voittajaksi, sillä läpimurtoon se ei pysty.
Nyberg väitti keskustelussa, että Ukraina on tylsyttänyt
Venäjän ilma-aseen toiminnan sotatoimialueella ja koneet joutuvat toimimaan sen
ulkopuolella. Täältä Suomesta käsin hävittäjiä ei juuri näytetä. Onko niitä
taistelussa mukana?
Sinikukka Saaren mukaan Venäjä edelleen itsepintaisesti jatkaa
sotaa eikä tyydy jäädyttämään tilannetta. Voisiko vetää johtopäätöksen, että
Venäjä ei voi voittaa eikä hävitä!
Kenraalimajuri Toveri sotilaana oli huolestunut lännen ammus-
ym. resurssien riittävyydestä. Tuotanto
ei pysy kulutuksen perässä ainakaan niin kauan, kun länsi ei suoraan osallistu sotaan. Ja se taas
muuttaisi koko sodan luonteen. Nyberg tuki Toverin ajatusta painottaen oikeantyyppisen
aseistuksen lisäämistä , so. pitkän kantaman raskaiden aseiden laajempaa käyttöönottoa.
Toveri korosti useampaan otteeseen lännen hitautta
asetoimituksissa. Länsi myös ”keksii” syitä, miksi se ei voi aktivoitua
asetoimituksissa. Länsi ”vatuloi”. Sinikukka Saari myötäili todeten, että: a) länneltä
on saatava mahdollisimman paljon aseita ja b) lännen asetoimituksissa on kokeiltava
rajaa, missä kulkee sodan laajentumisen
vaara. Tilanne huutaa lännen yhtenäisyyden tarvetta.
Hanna Smith korosti aivan oikein, että luonnollinen este
asetoimituksille on kunkin valtion oman tarpeen priorisointi. Ylimäääräiset
varastot on tyhjennetty. Tarvitaan uutta tuotantoa täydentämään resursseja.
Yhdysvallat aikoo moninkertaistaa avustukset. Länsi-Eurooppa laahaa jäljessä. Euroopalle
voi olla eksistentiaalinen kysymys lisätä asetuotantoa sen oman vaaranalaisen –
sodan laajentumiseen johtavan - aseman vuoksi.
Toisaalta myös Venäjällä on vaikeuksia tuottaa aseita
riittävästi.
Mikä on Venäjän tavoite viime kädessä? Venäjä pyrkii saamaan
haltuunsa Itä-Ukrainan. Ukraina joutuu ehkä luopumaan Krimistä. Venäjä ei välttämättä
ensi sijassa pyri miehittämään alueita vaan saamaan otteen valtaamistaan
alueista, jolloin se pääsee määräämään niiden kohtaloista .
Ukrainan tavoitteena ovat vuoden 2013 rajat. Sinikukka Saari
epäili, että seurauksena on pitkä sota.
Venäjä näkee asian niin, että ”aika on puolellamme”. Sitä on
vaikea todistaa.
Yhteinen näkemys keskustelijoiden kesken vallitsi siitä,
että Naton ja Venäjän välillä syttyvää sodan vaaraa on vältettävä.
::::::::::::::::::::::::::
Johtopäätöksiä:
Venäjä on tarvinnut tekosyitä sotatoimilleen. Merkitettävin
niistä on natsien syyttäminen aiheutuneesta konfliktista. Tämä lienee
käyttökelpoinen veruke esiintyä uhkaavasti myös Suomeen nähden. Natsikortti
vedetään aina tilaisuuden tullen esille.
(Taktiset) ydinaseet ovat koko ajan olleet taustalla
aiheuttamassa sodan uhkaa. Ydinsodan uhka kasvaa, jos tavanomaisten aseiden varastot
tyhjenevät eikä uustuotanto ole riittävän tehokasta. Ydinaseiden osalta tilanne
on vielä hankala senkin takia, että voimassa olleita ydinaseiden käytön rajoitteita
on purettu.
Nykykonfliktissa on kysymys järjestelmien välisestä
taistelusta: Eurooppaa ja sen sääntöpohjaista maailmanjärjestystä on vastassa
Putinin World Order, joka määrittää Venäjän tavoitteet maailmanlaajuisesti.
Suomi on erityisen tarkkailun kohteena, koska sillä on niin pitkä raja Venäjän kanssa.
:::::::::::::::::::::::::
Münchenin turvallisuuskonferenssilla vuonna 2007 on ikävä
kaiku Venäjän nykyisen ekspansion käynnistäjänä. Vai oliko kysymys
valmistautumisesta akuutin konfliktin käynnistämiseksi? Tosiasiassa saattoi
olla niin, että Putin tuolloin viimeisen
kerran varoitti tulevasta idän ja lännen välisestä konfliktista. Vuonna 2007 ei
tajuttu, miten pitkälle Venäjä oli valmis menemään. Olen pyrkinyt erittelemään
München 2007 -konferenssia blogikirjoituksessa ”Putin ja Ukrainan sodan
ennusmerkit” , 1.4.2022.
Tätä kirjoitettaessa Münchenin vuosittainen
turvallisuuskonferenssi on jälleen meneillään ja keskeinen teema on Ukraina. Pahat
voimat on taas kerran päästetty valloilleen ja olemme niiden vallassa.
Yksi nykyajan vaarallisista piirteistä on militarismin
hengen tarttuminen ihmisten välillä yli raja-aitojen. Nyt on - tulkintani
mukaan - taas se vaihe, jolloin halutaan haastaa maailmanrauha. Vladimir Putin
katsoi Venäjän kärsineen tappion ”viime vuosisadan suurimman globaalin
katastrofin” - Neuvostoliiton hajoamisen - seurauksena ja vaatii hyvitystä
muulta maailmalta ja erityisesti länneltä.
Venäjän tavoitteena on ottaa käyttöön käsite ”rauhanomainen
rinnakkainelo” samantyyppisesti kuin kylmän sodan aikana, mutta sitä ennen
Venäjä haluaa voimaan määrittämänsä moninapaisen maailmanjärjestyksen. Ukraina
on ensimmäinen vaihe Putinin World Orderin täytäntöönpanossa. Jatkoa voimme
vain arvailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti