Aika parantaa haavat vai parantaako? Kysymys on Suomen Venäjä-suhteiden palauttamisen mahdollisuuksista.
Oli arvattavissa, että kun aikaa kuluu, parantaa se osan Ukraina-lähtöisistä
lähimenneisyyden haavoista ainakin joidenkin ihmisten osalta, kun taas
joillekin Venäjä-suhteiden tuhoutumisessa on jotain lopullisen oloista –
ainakin tunnetasolla. Sitten ovat ne, jotka haluavat ystävällisempien suhteiden
palauttamista, jos ei muuten niin kauppasuhteiden takia. Onhan varsinkin
Itä-Suomi kokenut kanssakäymisen mitätöitymisen synkeät vaikutukset.
On sanottu, että kun Venäjällä menee lujaa, menee
Suomellakin. Suomi kokee saavansa osan suhdehyödyistä varsinkin kaupankäynnin
hedelmistä.
Suhteiden rikkoutumisesta niiden elpymiseen on pitkä matka.
Sotaan liittyy sekä fyysisten suhteiden että henkisten suhteiden tuhoutumista. Tunnetilan voimakkuus koskee myös suhteisin
reagoimista niiden joutuessa vaaranalaisiksi. Eikö olekin niin, että reagointi
tapahtuu ex tempore, tässä ja nyt ilman suurempaa harkintaa. Se on tyypillistä
ylireagointia: väitetään
esimerkiksi, että suhteet eivät palaudu koskaan ennalleen.
Historiaa ei kannata harppoa kovin suurin askelin eikä
myöskään siten, että näkymät ulottuvat vain huomiseen. Varovaisuus
tulevaisuuden arvioinnissa on viisautta.
Itse omaksuin varhain kriittisen tai ainakin varauksellisen
asenteen Natoon. Tuntui, että olisi ollut syytä odottaa, kun ei välitöntä uhkaa
ollut tiedossa. Ukrainan sodan helmikuussa 2002 tapahtunut sodan käynnistymisen
aiheuttama pelästys käänsi monen arvion Nato-kielteisyydestä
Nato-myönteisyydeksi. Paine omaksua tämä ajattelu oli suuri. Sittemmin on
ryhdytty DCA yhteistyöhön amerikkalaisten kanssa, joka käsittääkseni täydentää ”sujuvoittaa”
(tai syventää) Nato-diiliä. Oma lukunsa on sitten näistä sopimuksista kiinni pitäminen Trumpin aikakaudella, jossa päätökset muodostuvat asianomaisen mielentilan
ja mielialan mukaan. Muutos presidentti Bidenin kauteen verrattuna on
järisyttävä, sillä Biden piti koko presidenttikautenansa ajan tavoitteensa
vakaana, kuten presidentin pitääkin, olkoonkin, että hän edusti eri linjaa kuin
minä.
::::::::::::::::::::::::::::
Entä tämän hetken
poliitikot? Ovatko he edenneet johonkin aiemmasta erottuvaan suuntaan suhteessa
Venäjään? Ilta-Sanomien haastattelussa
kansanedustaja, entinen puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg lyö asian
puolittain leikiksi todeten arvioinnin haasteeksi: ”arviointi on vaikea, ja jos
joku kykenee tarkempaan arvioon, on hänellä ”merkittävästi isompi ja kirkkaampi
kristallipallo kuin minulla”. Tämä on vähän sama kuin hän sanoisi, ettei ota
kantaa. Hän vain koristelee vastauksensa arvoitukseksi.
Toinen kyselyyn vastaajista on ulkoasiainvaliokunnan
puheenjohtaja Johannes Koskinen.
Avainkysymyksiksi nousevat 1) Mille tasolla suhteet pitäisi
palauttaa ja 2) Venäjä-suhteiden palauttaminen on riippuvainen Ukrainan sodan
kehittymisestä.
Kysymykseen voidaan siis vastata eksaktimmin vasta, kun sota
on paljastanut luonteensa, ehkä myös vasta sitten, kun voimasuhteiden kehitys
realisoituu. Sotahan voi jatkua määräämättömän ajan ja voi laajentua uusia
valtioita tai alueita koskevaksi.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::
Yhteenvetona voisi todeta, että Venäjän voimavaroja on
aliarvioitu, joskin toisaalta myös idässä on aliarvioitu Ukrainan ja
liittolaisten voimavaroja. Ukrainalla on
myös painava sanansa sanotavanaan sodankäyntikeinojen kehittäjänä, joskin ero
lienee Ukrainan ja Venäjän välillä kohtuullisen pieni. Sota sinänsä toimii alustana uusille
aseinnovaatioille, josta esimerkiksi droonit
muistuttavat meitä.
Suomen osalta jopa ratkaisevan tärkeää strategisesti on,
milloin uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko valmistuu.
Tilanne tulevien tapahtumien osalta on aidosti haastava, koska liittolaissuhteet ovat olleet
muutoksen kourissa useiden vuosien ajan. Kukapa olisi uskonut, että Natoa
retuutetaan tällä tavoin.
Vallitseva tilanne olisi otollinen koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin
pohdinnalle. Parasta olisi, että Venäjä olisi siinä mukana. Mutta jos ei niin
käy, on Euroopalla vakava haaste lisätä integroitumista.
