Presidentin setelikone

Nyt se on sitten sanottu. Suuri talouspoliittinen viisaus. Ja sanoja ei ole kukaan muu kuin talousmies Sauli Niinistö: setelikone käyntiin ! Niinistö sanoo myös ääneen seuraukset: inflaatio tulee jylläämään.

Nykyinen tilanne säästäjällä on se, että määräaikaistilille kertyy korkoa noin 1,5 %. Samaan aikaan inflaatio on lähes 3 %. Kun säästön tuotosta vähennetään vero ollaan noin 1 % korossa. Tappiota tulee lähes 2 %. Se on 100 000 euron säästössä 2000 euroa inflaatiotappiota vuositasolla. Tämä ei kuitenkaan riitä Niinistölle. Hän haluaa setelikoneen käyntiin, jotta EU:n velkaongelma saadaan siististi hoidetuksi. Ei lohdutuksen sanaakaan velattomille, joita tietojeni mukaan on noin 40 % suomalaista. He ovat siis säästäjiä.

On turha kuvitella, että keskituloinen säästäjä on tehnyt väärin, kun ei väitetysti kuluta. Kuka niin väittää ? Tosiasia on, että hyvin suuri osa säästäjistä myös kuluttaa. Siis sekä säästää että kuluttaa ! Tämä on fakta. He siis tekevät monia hyviä asioita: toimivat vastuuntuntoisesti säästäessään ja yhtä vastuuntuntoisesti ostaessaan kulutustavaroita pääosin käteisellä. Kulutus on se, jolla BKT:n kasvua on hilattu yöspäin viime aikoina, kun vienti on ollut huonossa hapessa. Edellä olevaan viitaten lanseeraisin käsitteen säästäjä-kuluttaja Suomen talouden selkärankana.

Niinistölle ei näytä riittävän, että säästäjää rokotetaan nyt isohkolla pääomaverolla. Hän haluaa inflaatiovyöryn käyntiin.

Yhdysvalloissa on käyty pitkään taistelua niiden välillä, jotka sanovat, ettei setelien painatus aiheuta nykytilanteessa inflaatiota. Toistaiseksi he ovat oikeassa. Talouskasvu on niin aneemista, ettei inflaatiolle löydy sijaa. Keskuspankkikorko on käytännössä nolla. Sitten on niitä, jotka sanovat, että lopputuloksena on joka tapauksessa inflaation riistäytyminen käsistä. Ennemmin tai myöhemmin. Niininstö haluaa jälleen leimautua inhorealistiksi ja sanoo suoralta kädeltä setelipainon johtavan inflaatioon. En arvosta tällaista realismia.

Tietenkin inflaation välitön uhka on pieni. Talous on niin syvällä Euroopassa, että edellytyksiä korkealle inflaatiolle ei ole lähikuukausina eikä ehkä pariin kolmeen vuoteen, vaikka setelikone kuinka pyörisi.

Mikä on säästäjän vähimmäisvaatimus ? Se on hyvin kaino pyyntö, että määräaikaistilin reaalituotto olisi ympyriäinen nolla. Raha säilyttäisi arvonsa. Tässä on turha tuoda esille muita sijoitustuotteita. Epävarmassa maailmassa esimerkiksi eläkesäästäjä (puhun nyt säästämisestä ilman eläkesäästöjärjestelmää) haluaa, että säästöt säilyttävät mahdollisimman varmasti arvonsa. Kohtuullinen vaatimus. Tähän Niinistö ei suostu.

Ei asioita niin voi hoitaa, että tuhotaan inflaatiolla velat ja toisaalla tuhotaan säästöt. Kovin on vaihtoehdoton presidentin ajatusmaailma.

Entä jos tehtäisiin radikaaleja uudistuksia verotukseen ? Alennetaan talletusten veroa väliaikaisesti. Saadaan säästäjille jokin oikeus. Tai entä, jos säästäjille perustetaan edunvalvontaelin ? He ovat sen ansainneet. Tiedän, että vastustajat ryhmittyvät välittömästi, eihän sijoitus/talletumuotoja voi kohdella eri tavoin.

Mistä tämä velkavillitys on käynnistynyt niin mahtavana, että sitä kumoamaan haetaan epäterveen inflaation käynnistäminen ? Vastaisin tähän kahdella tavalla. Ensinnäkin globaalitalous on nostanut joidenkin (usein kehittyvien) maiden talouksia ja vastaavasti heikentänyt joidenkin (usein kehittyneiden) maiden talouksia. Globalisaatio ei sinällään ole paha, sen seuraus vaan on tuollainen. Ainoa mahdollisuus kehittyneissä länsimaissa on taistella trendiä vastaan. Itse en olisi edes kovin suuri pessimisti tässä asiassa. Keinot löytyvät, kun toimeen tartutaan.

Toinen - pahempi - syy on uusliberalismin voittokulku. Se on saanut ihmiset luulemaan, että kun jokainen yrittää parastaan niin seurauksena on kaikkien onnistuminen. Tämä on sukua prinsessa ruusussadulle. Uusliberaali sääntelyn purku on päästänyt pahan valloilleen lukemattomilla eri tavoilla. Ja uusliberalismi ei ole luonnonlaki. Se on tarkoituksellisesti toteutettu ideologissävyinen talouspoliittinen ohjelma.

Nämä kaksi syy-seuraussuhdetta ovat aiheuttaneet tuplavahingon. Kun kansallisvaltiotason säätelystä siirryttiin säätelynpurkutalouteen olisi päinvastion pitänyt korvata (tai täydentää) kansallista säätelyä laajamittaisella globaalilla säätelyllä. Nyt kävi niin, että säätelyn purku lisäsi kierroksia globaaliin velka/säästö -ongelmaan: monet kehittyvät maat säästävät ja monet kehittyneet maat kuluttavat velaksi.

Ehkä kaikkein räikein kehityskulku tulee Yhdysvalloista. Kun amerikkalaisten keskituloisten tulotaso jäi laahaamaan 30 vuoden takaiselle tasolle, kehitettiin erilaisia elintason nostamiskeinoja: vaimot menivät kotitalouksista töihin ja/tai ruvettiin tekemään montaa työtä. Vasta näiden jälkeen ruvettiin velkaantumaan. Kysymys oli siis varsin inhimillisestä käyttäytymisestä, piti saada rahat riittämään. Jos asia olisi jäänyt tähän ei ehkä suurimittaista kriisiä olisi päässyt syntymään. Tosiasiassa amerikkalaiset jatkoivat yletöntä velaksi kuluttamista omaperäisellä keinolla. Avainkäsite on Home Equity Loan. Se tarkoitti sitä, että kun asunnon hinta nousi, tarjosi pankki nousua vastaavaa lainaa niin, että lainan määrä oli vuodesta toiseen piripintaan vakuuden verran. Tämä toistui ainakin vuodesta 2002 vuoteen 2006. Ja velkaraha suorastaan virtasi kotitalouksiin, kun asuntojen hinnat nousivat 15-20 % vuositalolla. Velasta tuli siis tulonhankkimiskeino. Raadollinen totuus paljastui, kun asuntohintoihin sitoutunut kupla puhkesi vuoden 2006 syksyllä. Sen jälkeen on ollut aivan liian vähän tehtävissä katastrofin välttämiseksi. Velkadeflaatio on yhtä paha tauti kuin järjetön inflaatio. Ja kaikki oli kiinni oikeastaan vain yhden keynesiläisen säännön tarkoituksellisesta unohtamisesta: korkeasuhdanteessa pitää säästää ! En tietenkään tällä kiellä sitä, että Yhdysvaltain kilpailukyky on samaan aikaan heikentynyt.

Amerikan tauti on tietyin variaatioin iskenyt myös Euroopan maihin. Hämmentävää on, miten samat rahamarkkinasekoilut, jotka tapahtuivat Yhdysvalloissa tapahtuivat lähes reaaliajassa Euroopassa. Elämme todellakin globaalissa taloudessa.

Mutta se velka ja velan hoito…. Toivoisin kovasti, että presidentin puheisiin puututtaisiin eikä annettaisi niiden virrata toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos pelkästään sen takia, että Niinistö on fiksun miehen maineessa talousasioissa. Kun fiksu puhuu epätyydyttävästi argumentoitua tekstiä, on se uskallettava sanoa. Säästäjät ansaitsevat paremman kohtelun !