RKP:n puheenjohtaja Haglund on ottanut esille vaatimuksen velkakatosta (julkinen velka/BKT). Perusteena hän pitää sitä, että velka lähenee 100 miljardia euroa. Haglundia pidetään talousmiehenä. Velkakattoa ei pidä ottaa käyttöön. Ensinnäkin on vaikeaa arvioida kummasta on enemmän haittaa lisävelanotosta vai velkakatosta. Molemmista on vahinkoa. Toiseksi Yhdysvallat on esimerkki valtiosta, jossa on käytössä velkatto. Siellä asia ”hoidetaan” niin, että velkattoa korotetaan sitä mukaa kuin velka kasvaa.
Suomessa vuosien 2008-2009 taantuma oli niin syvä, että sen vaikutuksia ei voi huitaista sivuun parissa kolmessa vuodessa. Kysymys on ennenkaikkea suomalaisen kansantalouden kilpailukyvystä. Jos pystymme huolehtimaan kansantalouden kasvusta ei meillä ole välitöntä ongelmaa. En myöskään näe tarvetta etukäteistoimiin mahdollisesti huononevan tilanteen johdosta sen lisäksi, mitä nyt on tehty. Juuri nyt näyttää siltä, että BKT ei kasva, vaan saattaa jopa lievästi taantua. Lievän taantuman takia ei kannata panikoida. Jos taas eurotalous ajautuu pahaan taantumaan on tilannetta arvioitava uudelleen. Silloinkin voidaan valita useiden keinojen välillä.
Kun Suomen bruttokansantuote on lähes 200 miljardia euroa jää velkasuhteeksi tällä hetkellä noin 47-48 %. Pari vuotta sitten Ruotsissa käytiin keskustelua siitä pitäisikö valtion velkaantua enemmän (!), koska prosenttiosuus oli valunut 25 ja 30 prosentin väliin. Vuonna 2008 Suomen velkasuhde eri tietolähteiden mukaan on vaihdellut 30 ja 35 prosentin välissä. En ymmärrä, miksi paniikkinappia pitäisi painaa juuri nyt.
Meillä on huomattavan suuri määrä valtioita, joissa tilanne on huolestuttavan heikko. En sano tätä sillä, että jos meillä menee hiukan huonosti niin ollaan tyytyväisiä, kunhan menee paremmin kuin muilla ! Meillä velkaluvut ovat suhteellisesti ja absoluuttisesti kohtuullisia.
Ongelma on pitkävaikutteisessa talouden alavireessä. Jos talous taantuu pitkällä aikavälillä ovat hyvät neuvot kalliit. Mitä silloin pitäisi tehdä ? Velkaan ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Ylivoimaisena ykköskeinona pidän sitä, että talouden kasvuedellytykset paranevat tai niitä parannetaan hallituksen toimin. Toiseksi parhaana keinona pidän tehokkaiden tietoteknisten välineiden käyttöönottoa, joka on välttämätöntä senkin takia, että väkeä jää eläkkeelle työmarkkinoilta. Tämä tarkoittaa työn tuottavuuden kasvua. Kolmanneksi luotan suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan, että se pystyy ennakoimaan tulevat vaaratilanteet. Neljänneksi panostaisin tulonjakokysymyksiin. Talouden teho laskee, kun tuloerot revähtävät käsistä. Ei riitä, että keskiarvot paranevat, myös pieni- ja keskituloisten on voitava hyvin. Vasta näiden jälkeen miettisin tuntuvia menoleikkauksia (sopeutusta joudutaan joka tapauksessa tekemään)tai meno/velkakattoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti