Mitt Romney päästi suustaan vaalikampanjarahoittajiensa tilaisuudessa melkoisen sammakon. Hän totesi, että ne 47 % amerikkalaisista, jotka eivät maksa liittovaltion tuloveroa ovat hänen kannaltaan menetettyjä. Hän kun ei kannata sosiaaliturvan varassa elämistä. Kolmenkymmenen minuutin puheen sisään upotettu lausunto on ollut arvostelun kohteena pitkään. Ja järjetön lausahdus se olikin. Barack Obaman vaalikampanja kiitti kilpailijan möhläyksestä.
Jos jätetään vaalit tästä sivuun, niin itse luku, 47 % pitää paikkansa. Kun muutama vuosi sitten perehdyin tähän asiaan tarkemmin, oli tuo prosentti 43. Se siis on kasvanut nopeasti melkoisen lyhyessä ajassa.
Mikä tässä on oleellista ? Se, että noin huomattava joukko amerikkalaisia ei maksa tuloveroa on sinällään melkoinen verotuksellinen ongelma. Käytännössä siis loppujen 53 prosentin on maksettava kaikki tuloverot. Voisi ajatella, että verorasitus on kova niille, jotka verokassan täyttävät. Näin ei kuitenkaan ole. On luultavaa, että huonompituloisen puoliskon äänestysaktiivisuus on melko alhainen. Vastaavasti parempituloisen enemmistön äänestysaktiivisuus on korkeahko. Hyvätuloiset äänestäjät äänestävät kongressiin edustajia, jotka ovat veronkorotuksia vastaa tai haluavat veroja alemmas. Tästä seuraa varsinainen ongelma: verotuloja ei kerry riittävästi. Yhdysvaltain liittovaltion budjetti on ollut pitkään alijäämäinen (itse asiassa Ronald Reaganista alkaen).
Budjetin tulot ovat olleet parina viime vuotena 35-40 prosenttia alle menojen. Tämä on aiheuttanut nopeaa velkaantumista. Velkaantumista on yritetty katkaista velkakatoilla. Lääke ei toimi: sitä mukaa kuin velka kasvaa on velkakattoa korotettu.
Mistä on kysymys ? Mielestäni amerikkalainen verotusjärjestelmä on pahasti vinoutunut. Suurituloisten verohelpotukset ovat jättäneet pienituloiset ja valtiontalouden ahdinkoon. Yhdysvalloissa vaikuttaa ”vapaa tulonmuodostus” yksilötasolla. Käytännössä monien töiden markkina-arvo jää erittäin matalaksi ja bruttopalkat hyvin suurella joukolla ihmisiä niin pieniksi, että niistä ei ole varaa maksaa veroja. Pienituloista vastaan tulee verottaja, joka on verovähennysjärjestelmän avulla puhdistanut pienituloiset veronmaksuvastuusta.
Miksi ? Yhdysvalloissa on jo pitkään ollut meneillään kehitys, jolla pienituloiset pidetään töissä palkalla, jolla ei voi elää. Verojärjestelmän subventiot johtavat siihen, että pienituloiset saavat ”palautusta” verojärjestelmässä (eli muilta veronmaksajilta). Kysymys ei ole negatiivisesta tuloverosta, vaan järjestelmän sisäisestä logiikasta, joka muistuttaa negatiivista tuloveroa. Liittovaltion kymmenet verovähennykset vapauttavat monet muutkin kuin köyhimmät veroista.
Mielestäni tässä on kysymys amerikkalaisen työn kilpailukyvyn menetyksestä. Tarvittaisiin laaja kansansivistystyöohjelma ja panostus perus- ja ammatilliseen opetukseen, jotta tehty työ olisi tuottavampaa ja siitä voitaisiin maksaa parempi palkka. Juuri tämä on laiminlyöty ja annettu palkkojen vapaasti pudota. Työ, josta ei voi maksaa järkevää palkkaa tulisi mielestäni suorittaa itsepalveluna. Panokset on suunnattu sinällään hyvintoimivaan, mutta kalliiseen korkeakoulujärjestelmään.
Mitt Romneyn oma puolue on ollut kannattamassa tällaisen verotusjärjestelmän synnyttämistä. Myös Suomelle se on muistutus, miten tulonjako voi kehittyä, jos koulutusjärjestelmään ei aktiivisesti panosteta. Mielestäni Vihreiden perustulo (toiselta nimeltään negatiivisen tuloveron malli) saattaa johtaa pienipalkkaisen työn suosimiseen, jolloin yhteiskunta joutuu maksamaan huomattavaa perustuloa (palkkatulon täydennystä) yksinkertaisesti siitä syystä, että pienituloisten määrä kasvaa. Tämän ajatuksen vastapoolina on nykyinen järjestelmä, jota on pidetty huonona, koska se synnyttää tuloloukkuja. Tämä tietenkin pitää paikkansa.
Osmo Soininvaara esittää kirjassaan Vihreä politiikka esimerkin, jossa negatiivinen tuloveroprosentti on 40. Jos tulot jäävät alle tulokynnyksen (esimerkissä 1000 euroa) saa täysin tuloton negatiivista veroa 400 euroa kuussa ja esimerkiksi 500 euron tuloja täydennetään 200 euron (40 % / 500 euroa on 200 euroa) negatiivisella verolla kuussa.
Miettisin tarkoin nykyisen järjestelmän asteittaista parantamista positiivisessa mielessä, vaikka siinä on ongelmia (esim. vuokratuki ei riitä pääkaupunkiseudun vuokriin, jolloin joudutaan turvautumaan toimeentulotukeen - viimekätiseen tukeen - jota ei ole tarkoitettu vuokratueksi) sen sijaan, että kritiikittä mennään perustuloon.
Soininvaara itse myöntää, ettei 400 euron perustulo riitä. ”Uusi” perustulojärjestelmä vaatii siis vuokratuen ja toimeentulotuen säilyttämisen. Kuka arvioi kustannusten suuruuden ? Entä, jos nostetaan perustulo 700 tai 1000 euroon ? Soininvaara toteaa tästä - aivan oikein - että maksajaa ei löydy tällaisille summille.
Vielä kannattaa todeta, että Mitt Romney vääristi veronmaksajien joukkoa siten, että vaikka 47 % ei maksakaan tuloveroa, maksaa suurin osa heistä (melkein 2/3) payroll-veroa - joka on 4,2 prosenttia tuloista - sosiaaliturva- ja terveydenhuoltorahastoihin. Vain 18 % tulonsaajista ei maksa sen enempää tulo- kuin payroll-veroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti